Lankapuhelinpalvelut turvattava

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi 05.03.2008

Aihe: Lankapuhelinpalvelut turvattava

Suomen teleyhtiöt ovat purkamassa harvaan asuttujen seutujen lankapuhelinverkkoja. Valtio on muuttanut viestintälakia niin, ettei teleyhtiöiden palveluvelvoitetta ole sidottu tietyn tekniikan käyttöön. Asiaa perustellaan sillä, että teleyhtiöt ryhtyvät tarjoamaan vastaavia mobiilipalveluita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tietyillä alueilla asuvien ihmisten ainoaksi puhelin- ja tietoverkkovaihtoehdoksi jäävät mobiilit yhteydet. Muutos koskee 53 000 kotitaloutta.

Euroopan ympäristöviraston EEA:n mukaan uudet tutkimustulokset antavat aihetta huoleen. EEA:n toimitusjohtaja sanoi 15.9.2007, että terveysviranomaisten tulisi antaa ohjeita säteilyaltistuksen vähentämiseksi, etenkin säteilylle erityisen herkkien ryhmien, kuten lasten. Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan viranomaiset ovat antaneet samansuuntaisia suosituksia lasten matkapuhelinten käytön rajoittamisesta ja langattomien adsl-yhteyksien välttämisestä asunnoissa, kuten myös Wienin, Itävallan, Freiburgin ja Salzburgin lääketieteelliset yhdistykset. Nämä suositukset perustuvat siihen, että langattomiin puhelin- ja tietoverkkoihin liittyvien sähkömagneettisten kenttien pitkäaikaisvaikutuksia terveyteen, etenkin lasten terveyteen, ei vielä tunneta.

Joissakin tutkimuksissa on havaittu matkapuhelimille tyypillisten sähkömagneettisten kenttien aiheuttavan muutoksia soluissa. Esimerkiksi Suomen Säteilyturvakeskus STUK julkaisi 12.2.08 tutkimuksen, jonka mukaan (vapaaehtoisten aikuisten) koehenkilöiden käsivarren ihon säteilyttäminen tunnin ajan matkapuhelimen säteilykentässä aiheutti ihosoluissa muutoksia verrattuna toisen käsivarren ihoon. Saaduista tuloksista ei toistaiseksi ole kyetty päättelemään, ovatko havaitut muutokset haitallisia. Asiantuntijat kuitenkin arvioivat, että lasten kudokset ovat herkempiä kuin aikuisten.

Direktiivin 2002/21/EY mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava televerkkojen turvallisuus. Myös Suomen kansallinen lainsäädäntö velvoittaa tarjoamaan kansalaisille turvalliset palvelut.

Katsooko komissio direktiivin velvoitteiden ja yleisen varovaisuusperiaatteen mukaiseksi sen, että Suomen haja-asutusalueiden asukkaat, myös lapset, jätetään yksinomaan mobiilin teleteknologian varaan?

Toteutuuko komission mielestä tasavertaisuuden periaate, kun harvaan asutuilla seuduilla vanhempien ainoaksi mahdollisuudeksi suojella lapsiaan langattomien televerkkojen sähkömagneettisilta kentiltä on kieltää lapsiltaan puhelimen käyttö.

E-1551/08FI
Viviane Redingin komission puolesta antama vastaus
(06.05.2008)

Arvoisan parlamentin jäsenen esille nostamat kysymykset koskevat puhelinpalveluita erityisesti Suomen harvaanasutuilla alueilla sekä sähkömagneettisiin kenttiin liittyviä näkökohtia. Suomessa puhelinpalvelujen tarjoaminen tapahtuu kilpailupohjalta kaupallisin perustein. Pääsy peruspuhelinpalveluihin taataan yleispalvelulainsäädännössä. Yleispalveludirektiivissä (2002/22/EY) määritellään tiettyjen palvelujen vähimmäisvalikoima, joka on kaikkien loppukäyttäjien saatavilla. Yleispalvelun perusvaatimus on tarjota käyttäjille pyynnöstä kiinteä liittymä kiinteään yleiseen puhelinverkkoon kohtuuhintaan. Direktiivin mukaan kyseisen liittymän teknisessä tarjoamisessa ei pitäisi olla mitään rajoituksia, vaan sen pitäisi olla mahdollista johtimien tai langattoman tekniikan avulla, mikä tarkoittaa, että Suomen kansallisen lainsäädännön muuttaminen (yleispalvelun muuttuminen teknologiasta riippumattomaksi) on johdonmukaista direktiivin kanssa (ks. erityisesti direktiivin johdanto-osan 8 kappale ja 4 artikla).

Muutos mahdollistaa Suomen teleyhtiöille lankapuhelinverkkojen purkamisen maan harvaan asutuilla alueilla, koska yhtiöt ovat aloittamassa vastaavien puhelinpalvelujen tarjonnan langatonta teknologiaa käyttäen. Se ei kuitenkaan estä yhtiöitä tarjoamasta kyseisiä palveluja kiinteän puhelinverkon välityksellä.

Puitedirektiivin (2002/21/EY) mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on edistettävä Euroopan unionin kansalaisten etuja muun muassa varmistamalla yleisten viestinnän verkkojen turvallisuus (8 artiklan f alakohta). Tämä periaate on saatettu osaksi Suomen lainsäädäntöä, jonka mukaan Suomessa saatavilla olevien televiestintämahdollisuuksien on oltava käyttäjien kohtuullisten tarpeiden mukaisia, keskenään kilpailevia, teknisesti kehittyneitä, laadultaan hyviä, toimintavarmoja ja turvallisia.

Ensimmäisen kysymyksen osalta on todettava, että vaikka komissio seuraakin tiiviisti tieteellisen tutkimuksen kehitystä sekä kansallista ja kansainvälistä sääntelyä sähkömagneettisten kenttien alalla, asianmukaisten turvallisuuden ja terveyden suojelutoimenpiteiden toteuttaminen kuuluu jäsenvaltioiden viranomaisille. Suomen lainsäädännössä luetellaan useampia laatuvaatimuksia, jotka on otettava huomioon suunniteltaessa, rakennettaessa ja huollettaessa yleisiä viestintäverkkoja ja viestintäpalveluja. Säännösten mukaan televiestinnän teknisen laadun on oltava korkealuokkainen, se ei saa vaarantaa käyttäjien tai muiden henkilöiden terveyttä tai omaisuutta, eivätkä verkot tai palvelut saa aiheuttaa kohtuuttomia sähkömagneettisia tai muita häiriöitä. Lisäksi säädetään, että Viestintävirasto voi tarvittaessa vahvistaa standardeja, joilla varmistetaan puhelinpalvelujen asianmukainen taso myös tilanteessa, jossa lankapuhelinpalveluja ei ole saatavilla kaikkialla maassa. Jos näistä vaatimuksista ei muuta johdu, käytettävän teknologian valinnasta vastaavat kuitenkin lähinnä asianomaiset palvelujen tarjoajat. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan langattoman teleteknologian käyttö Suomessa ei ole ristiriidassa puitedirektiivin täytäntöönpanosta annettujen kansallisten säännösten tai EY:n perustamissopimuksen 174 artiklassa mainitun ennalta varautumisen periaatteen kanssa.

Komissio suhtautuu sähkömagneettisia kenttiä koskevaan yleiseen huoleen erittäin vakavasti ja seuraa myös sähkömagneettisille kentille altistumisen rajoituksiin liittyvää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Lisäksi se rahoittaa tutkimustoimintaa, jolla pyritään korjaamaan tietämyksessä olevia puutteita muun muassa lasten mahdollisesti suuremman herkkyyden osalta. Maailman terveysjärjestön (WHO) kaltaisten kansainvälisten organisaatioiden suosituksia seurataan jatkuvasti – ja ne otetaan myös huomioon.

Useimmat langattoman teknologian aiheuttamille sähkömagneettisille kentille altistumista koskevat tutkimustulokset osoittavat edelleen, että tällaisen teknologian käyttö ei tämänhetkisen sääntelyn mukaisten altistumisrajojen puitteissa vaaranna kansalaisten terveyttä. Niissä muutamissa tutkimuksissa, joiden mukaan esimerkiksi matkapuhelinten runsas käyttö aiheuttaa mahdollisia terveyshaittoja, ei kuitenkaan ole selvitetty sitä, liittyvätkö haittavaikutukset todella matkapuhelimen käyttöön, vai johtuuko tulos käytettyihin tutkimusmenetelmiin liittyvästä rakenteellisesta taipumuksesta. Sen vuoksi tarvitaan lisätutkimuksia saatujen tulosten luotettavuuden vahvistamiseksi.

Euroopan unionissa sähkömagneettisia kenttiä lähettävien laitteiden on noudatettava neuvoston suosituksessa 1999/519/EY vahvistettuja säteilyn enimmäistasoja. Langattomien ja matkaviestintälaitteiden käyttöturvallisuus osoitetaan CE-merkinnällä, joka viittaa yhteisön lainsäädännössä edellytettyjen turvallisuusvaatimusten noudattamiseen (tässä tapauksessa radio- ja telepäätelaitteista annettu direktiivi 1999/5/EY ).

Komissio ei voi vastata toiseen kysymykseen, joka koskee tasavertaisuuden periaatetta, koska edellä esitetyn perusteella ei voida päätellä, että vanhempien ainoa mahdollisuus suojella lapsiaan elektromagnee
ttiselta säteilyltä Suomen harvaan asutuilla alueilla on kieltää näiltä matkapuhelimen käyttö.