“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Kutsumaton vieras pöydässämme

Voima 07/2007

Geenimuunnellut eväät ovat tulossa ruokapöytäämme, vaikka kuluttaja ei tiedä niitä kutsuneensa. Suomessa tästä syntyi isompi meteli vasta kun kotimainen lihabisnes ilmoitti aloittavansa geenimuunnellun rehun käytön. MTK, maatalousministeri ja pääministeri vaativat GM-rehua syöneen eläimen lihaan merkintää. Gallupien mukaan valtaosa kansalaisista haluaa tietää mitä syö.

Miksi MTK, kepulainen maatalousministeri ja pääministeri heräsivät vasta nyt? Kansalaisjärjestöt ja vihreät ovat yrittäneet herätellä aiheesta keskustelua vuosikausia.

EU-asetus GM-organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä hyväksyttiin vuonna 2003 sellaisena, että kuluttajalle pitää kertoa, jos itse ruoka, kuten peruna tai tomaatti on geenimuunneltu, mutta ei, jos liha- tai maitokarja on syönyt GM-rehua. EU:n ministerineuvosto hyväksyi asetuksen heinäkuussa 2003. Silloinkin pääministeri oli Matti Vanhanen, eikä hän pitänyt asiasta melua.

Geenimuuntelusta innostuneet asiantuntijat ja tietysti myös alan bisnes leimaavat epäilijät tietämättömiksi ja taantumuksellisiksi. Lehdistä olemme saaneet lukea, että syömme ravintokasvien ja -eläinten geenejä koko ajan eivätkä geenit siirry meihin.

Se, että mutanttiruoan syöminen ei tee ihmisestä mutanttia, on argumenttina samaa tasoa kuin se, että ydinvoimalasta tulee töpseliin samanlaista sähköä kuin muistakin voimalaitoksista. Molemmissa tapauksissa ongelma ovat vaikeasti ennakoitavat ja hamaan tulevaisuuteen ulottuvat vaikutukset.

Elävien olentojen perimän muuntelusta modernilla tekniikalla on kokemuksia vasta muutaman vuoden ajalta. Jo tähän mennessä on havaittu, että mutanttisiitepöly voi kulkeutua kauaskin. Väli-Amerikassa GM-maissin perimäainesta on löydetty villimaisseista, Kanadassa GM-rapsin perimäaines on levinnyt niin laajalle, ettei luomurypsiä enää voida tuottaa. Karanneita geenejä ei saa luonnosta pois. On myös havaittu, että yksi geeni voi vaikuttaa enemmän kuin yhteen ominaisuuteen.

Geenimuunnellun ruoan yllättäviä pitkäaikaisvaikutuksia terveyteen ei voi saada selville, elleivät ihmiset tiedä mitä he syövät. Kyse on myös kuluttajien oikeudesta päättää, millaista tuotantoa haluamme ostoksillamme tukea.