“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Kuka haluaa oikeasti rajoittaa öljyn ympäristötuhoja?

Tässä kuussa Euroopan parlamentissa on käsitelty monia asioita, jotka liittyvät öljyntuotannon ympäristöongelmiin, suoraan tai välillisesti.

Tänään ympäristövaliokunta hyväksyi päätöslauselmaehdotuksen, jossa vaaditaan jäädyttämään luvat uusille syvän meren öljynporauslautoille, kunnes niiden turvallisuuden porsaanreiät on tukittu. Päätöslauselma menee seuraavaksi parlamentin täysistuntoon.

Vihreät tukivat tietenkin päätöslauselmaa, ja toivomme sille selkeää enemmistöä myös täysistunnossa, jotta Euroopan merialueilla voidaan etukäteen estää Meksikonlahden öljyvuotoa vastaavat katastrofit.

Ikävä kyllä poliittinen tahto varovaisuusperiaatteen kunnioittamiseen löytyy usein – liian usein – vasta ison haaverin jälkeen.

Mutta kaikki öljyn poraukseen ja kuljetukseen liittyvät ongelmat ja katastrofitkin ovat tietenkin sitä todennäköisempiä mitä enemmän öljyä kulutetaan. Leijonanosa öljystä palaa liikenteessä, eli siis autojen moottoreissa bensana ja dieselinä. Lait, joilla pakotetaan autofirmat valmistamaan vähemmän bensarohmuja (tai dieseljuoppoja) menopelejä, siis myös vähentävät ennalta kaikkia öljyn ympäristöongelmia.

Tässä puolessa Euroopan parlamentin enemmistö ei ole ollut kovin johdonmukainen. Kaksi vuotta sitten parlamentti vesitti henkilöautojen hiilidioksidipäästörajoja pahasti siitä, mitä komissio esitti. Sama linja jatkui valitettavasti tänään, kun ympäristövaliokunta käsitteli pakettiautojen hiilidioksidipäästörajoja.

Auton hiilidioksidipäästöhän on suorassa suhteessa sen polttoaineen kulutukseen, eli tiukempi päästöraja tarkoittaa bensa- tai dieselpihimpää autoa.

Tänään ympäristövaliokunnan enemmistö, konservatiiviryhmät ja liberaalit, löysäsi pakettiautojen vuoden 2020m päästörajaa komission ehdottamasta 135 grammasta 140 grammaan kilometriä kohden. Vuosikymmenen puolivälin rajan valiokunta piti komission ehdottamana, mutta alensi autofirmoille päästörajojen ylityksistä tulevia sakkoja.

Tämä oli tietysti tulosta autoteollisuuden lobbauksesta, aivan kuten kaksi vuotta sitten tapahtunut henkilöautojen päästörajojen vesityskin. Paksuin väite, jonka kaksi vuotta sitten autoteollisuuden lobbareilta kuulin, oli että komission ehdotus (joka sekin oli alkuperäisestä suunnitelmasta vesitetty) olisi fysiikan lakien vastainen.

Kuinka ollakaan, heti kun henkilöautojen hiilidioksidipäästörajat oli hyväksytty, markkinoille tuli useita automerkkejä, jotka alittavat päästörajan 120 g/km. Tämä oli se alkuperäinen vaatimus vuodelle 2012, jota komissio suunnitteli ja jonka komissio ensin itse vesitti arvoon 130 g/km. Parlamentti jatkoi vesitystä antamalla kolme vuotta lisäaikaa ja poraamalla lakiin joukon porsaanreikiä.

No, menossa on muitakin asioita, jotka liittyvät öljyn ympäristöongelmiin.

Yksi niistä on öljyhiekasta (tar sand) tehty öljy. Kanadassa laajat alueet on jo muutettu kuumaisemaksi, kun maasta kaivetaan öljyhiekkaa, josta sitten valmistetaan öljyä. Öljyhiekasta tehdyn öljyn elinkaaren hiilidioksidipäästö voi olla jopa kolminkertainen verrattuna “tavalliseen” öljyyn.

Kaksi vuotta sitten EUssa hyväksyttiin polttoaineen laatudirektiivi, jossa velvoitetaan öljyn tuottajat alentamaan bensan ja dieselin elinkaaren hiilidioksidipäästöjä 10 % vuoteen 2020. Bensan ja dieselin valmistaminen öljyhiekasta lyö tietysti tätä tavoitetta korvalle pahan kerran.

Komissiossa on kuitenkin valmisteltu normeja, joissa asetettaisiin öljyhiekka samanarvoiseksi “tavallisen” öljyn kanssa. Tämä siis suorastaan rohkaisisi Kanadaa ja monia muitakin maita, muun muassa Afrikassa, laajentamaan öljyhiekkakaivoksiaan. Taustalla on Kanadan hallituksen lobbaus.

Minä ja joukko muita meppejä olemme puuttuneet tähän, olemme kirjelmöineet asiasta ilmastokomissaari Hedegaardille ja keskustelleet hänen kanssaan. Näyttääkin mahdolliselta, että komissio korjaa linjansa.

Vielä yksi asia öljyn ympäristövaikutuksista, eli se, että sademetsää ja muita metsiä hakataan öljypalmuplantaasien ja sokeriruokoviljelmien tieltä, jotta autoille saadaan biopolttoainetta. Sademetsää kaatuu myös epäsuorasti siten, että soijapelto muutetaan sokeriruokopelloksi, ja uudelle soijapellon tieltä sitten raivataan sademetsää. Tätä nimitetään biopolttoaineen epäsuoraksi maankäyttövaikutukseksi.

Vihreät ovat vuosikausia ajaneet sitä, että biopolttoaineen päästöissä otetaan huomioon myös nämä epäsuorat maankäyttövaikutukset, jotka voivat olla huiman suuret. Sain kuin sainkin tässä kuussa ympäristövaliokunnan koordinaattorikokouksessa läpi sen, että valiokunta teettää tästä asiasta asiantuntijalaskelmat, jotta meillä on faktat käsissämme, kun komissio lyö pöytään omat ehdotuksensa ja numeronsa.