Kuinka kriisejä hoidetaan

Radiopakina Lapin radiossa 22.10.08

Päivän puheenaihe myös Europarlamentissa on pankkikriisi. Yhdeltä ja toiselta suunnalta vaaditaan, että sen takia ilmastotavoitteita pitää nyt löysätä.

Verrataanpa rahasummia. EU:n komissio arvioi nyt käsiteltävänä olevien ilmastotoimien maksavan noin 70 mrd euroa vuodessa.

EU-maat ovat tähän mennessä päättäneet noin 1300 mrd euron pankkitukipaketeista. Suunnilleen sormea napsauttamalla päätettiin myöntää pankeille tukea ja takauksia enemmän kuin ilmastotoimien arvioidaan yhteensä maksavan vuoteen 2020 mennessä.

USA:ssa 700 mrd dollarin pankkitukipaketin tahkoamiseen kului vajaa viikko. Monet asiantuntijat arvioivat, että tarvitaan vielä ainakin 1000 mrd dollaria.

Pankkikriisin kaatuessa päälle päättäjien nokka ei paljon tuhissut, koska he tajusivat, että ilman nopeita toimia yhteiskuntien perusteet voivat alkaa rytistä. Ilmastotoimia sen sijaan tahkotaan hikisinä ja hartaasti. Joka väliin tunkee lobbarien valitus, on niin kallista niin vaikeaa.

EU:n komission puheenjohtaja Barroso sanoi viime viikon huippukokouksessa, että ilmastosuojelu ei ole ruokaryyppy, jonka voi vapaasti ottaa tai olla ottamatta. Ilmastonmuutos ei pankkikriisin takia häviä mihinkään.

Olen Barroson kanssa samaa mieltä. Ilmastokriisi ei kaadu päälle kertarysäyksellä, ellei sitten toteudu Finlandia-ehdokkaana olleen Sarasvatin hiekka-kirjan kauhukuva lähes kaiken tuhoavasta jättitsunamista. Mutta jos odotetaan siihen asti että Himalajan jäätiköiden sulaminen kuivaa Aasian suuret joet ja sysää liikkeelle satoja miljoonia evakkoja, tai merenpinnan nousu alkaa autioittaa rannikoiden miljoonakaupunkeja, niin ilmastonmuutosta ei enää saada hallintaan viikonloppukokousten pikapäätöksillä.

Mutta onko ilmastonsuojelu sitten pelkkää uhrausta ja vyönkiristystä? Kokemuksen valossa ei näytä tältä. Maailmassa on jo 2,3 miljoonaa työpaikkaa uusiutuvan energian tuotannossa, pelkästään Saksassa ainakin 250 000.

Vastaavasti, onko päästövähennysten lykkäys taloudellista viisautta? Kokemus ei tue sitäkään. Otetaanpa esimerkiksi autoteollisuus, joka on sitkeän sissin lailla vastustanut kaikkia hiilidioksidipäästörajoja.

USA:ssa autoteollisuus suuntautui vuosikymmenet suurien bensarohmujen tuotantoon. Nyt kun öljyn hinta on noussut, maastureita saa melkein ilmaiseksi ja hybridiautojen ostajia on pitkät jonot. USA:ssa on päätetty antaa henkitoreissa korisevalle autoteollisuudelle 25 mrd dollarin tukipaketti. Euroopan autoteollisuus on lobannut raivokkaasti hiilidioksidin päästörajojen vesittämiseksi. Hiilidioksidin päästörajathan ovat käytännössä myös rajoja bensan ja dieselin kulutukselle.

Öljyn hinnan noustua ja suhdanteiden heikettyä vähän joka maassa uusien autojen myynti on romahtanut useita kymmeniä prosentteja. Ainoat automallit, joiden myynti kasvaa – ja kohisten – ovat pienet ja polttoainepihit mallit. Mutta Euroopan autoteollisuus ei näytä ottavan onkeensa. Sen sijaan että se suuntautuisi bensapihien mallien tuotantoon, se vaatii kymmenien miljardien tukiaisia, USA:n mallin mukaan.

Kokemuksen valossa näyttää pikemminkin siltä, että ilmastonsuojelua edistävät toimet ovat taloudellisesti viisaita, ja parhaiten pärjäävät ne firmat, jotka ovat ajoissa ymmärtäneet tämän. Ympäristöjärjestö WWF:n äskettäin teettämä selvitys arvioi, että EU:n ilmastotoimet parantavat työllisyyttä, uusia "viherkaulustyöpaikkoja" tulee uusiutuvaan energiaan pari miljoonaa, puoli miljoonaa energiansäästöteknologioihin ja rakennusten energiaremontteihin jotain alle tai yli puolen miljoonan.

Pääministerimme Matti Vanhanen muisteli viime viikolla EU:n huippukokouksessa sitä, että 1990-luvun laman aikaan, jolloin melkein kaikkia valtion menoja leikattiin, Suomen hallitus kuitenkin antoi lisärahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tämän ansiosta Nokia-yhtiö nosti uudella teknologiaosaamisella Suomen talouden suosta. Vanhanen sanoi, että vastaavasti nyt pitää satsata uuteen energiatekniikkaan, se on tapa päästä ulos tästä talouskriisistä. Pitkästä aikaa minulla on ilo olla Vanhasen kanssa samaa mieltä.