Korholat jatkavat leimojen heittelyä

BBC:n aamu-uutiset kertoo Al Goren ilmoittautuneen Barack Obaman tukijaksi. He ovat esiintyneet yhdessä Detroitissa, jonka autoteollisuus on helisemässä kohonneen bensan hinnan takia.

Kollegani Eija-Riitta Korhola jatkaa tämän päivän Hesarissa ympäristöjärjestöjen soimaamista, yhdessä miehensä kanssa. En pidä heidän tavastaan heitellä leimoja, kuten ”dogmaattisuus”, ”fanaattinen”, ”tekopyhä”, ”fundamentalismi” ja ”kartelli”.

Korholoilta menevät sekaisin puurot ja vellit tosi monessa kohtaa. He sekoittavat sen, mitä ympäristöjärjestöt ovat ajaneet ja mitä hallitusten välisissä ilmastoneuvotteluissa on päätetty ja vielä senkin mitä EU on päättänyt – siis EU:n jäsenmaiden hallitukset ja Europarlamentti yhdessä, ja päälle päätteeksi presidentti Bushin linjan.

Korholat syyttävät ympäristöjärjestöjä siitä, että biopolttoainebuumi on nostanut ruoan hintaa. Autojen biopolttoainemarkkinoista valtaosa on Yhdysvalloissa. Presidentti Bushin politiikan väittäminen ympäristöjärjestöjen aikaansaannokseksi on varsin luovaa kielenkäyttöä.

Korholat syyttävät ympäristöjärjestöjä myös linjan muutoksista. Kuka meistä ei tarkistaisi kantojaan? Eija-Riitta Korhola näyttää itse muuttaneen mieltään aika vikkelästi. Toukokuun lopulla hän arvosteli tiedotteessaan ja Nykypäivä-lehdessä Euroopan parlamenttia ilmastonmuutosta koskevien tutkimustulosten liioittelusta (kommentoin hänen näkemyksiään silloin nettipäiväkirjassani). Parin viikon päästä hän kirjoitti Atte Korholan kanssa Helsingin Sanomissa, että ”ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasut kasvavat paljon odotettua voimakkaammin”.

Korholat moittivat ympäristöjärjestöjä trooppisten metsien suojelun jarruttamisesta. Tosiasiassa ympäristöjärjestöt herättelivät jo vuosikymmeniä sitten ihmisiä sademetsien suojeluun. Ne ovat organisoineet kestävästi tuotetun puutavaran sertifiointijärjestelmän. Mutta Korholat ovatkin tyytymättömiä siihen, ettei Kioton sopimus salli teollisuusmaiden savupiipuista tupruavien päästöjen kuittaamista metsäprojekteilla kehitysmaissa.

Kioton sopimus – jonka metsiä koskevien kohtien muotoilussa Suomen maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijoilla oli tärkeä rooli – ottaa metsät huomioon monella tapaa. Kioton määrittelemässä valtioiden välisessä päästökaupassa ovat mukana myös trooppiset metsät, joskin rajoitetusti. Sen sijaan EU ei salli sitä, että firmat kuittaavat savupiipuistaan tupruavia päästöjä trooppisilla metsäprojekteilla. Tämä tehtiin sen varmistamiseksi, että tehtaat ja voimalaitokset aidosti vähentävät päästöjään Euroopassa.

Ilmastonsuojelun kannalta on toki tärkeää ohjata rahaa sademetsien suojeluun. Rakentavan mallin siihen on esittänyt Korholan ryhmätoveri Avril Doyle, joka on päästökaupan esittelijä Euroopan parlamentissa. Hän ehdottaa, että osa päästöoikeuksien huutokaupalla saatavista tuloista korvamerkitään ilmastotarkoituksiin, kuten trooppisten metsien suojeluun.

Europarlamentissa Eija-Riitta Korhola on jäänyt ehdotuksineen monesti tosi pieneen vähemmistöön, oikeiston oikeistoon. On tietysti inhimillistä että niin usein häviölle jäävä väittää muiden tekevän kaiken ihan väärin.

Täysistunnossa äänestettiin jätedirektiivin uudistuksesta, jonka esittelijä on brittikonservatiivi Caroline Jackson. Joku otti esille lehdistössä esiintyneet tiedot, joiden mukaan hän on Shanks-nimisen jätefirman palkkalistoilla. Jackson kertoi olevansa kyseisen firman ympäristöneuvonantajaryhmän jäsen. Puhemies Pöttering totesi, ettei epäile Jacksonin vilpittömyyttä. Se oli minusta hieman outo kommentti puhemieheltä, jääviydessähän ei ole kyse kenenkään luonteenpiirteiden arvioinnista. Vihreiden Monica Frassoni nousi vaatimaan parlamentin jääviyssääntöjen selventämistä. Jäteäänestyksessä vihreiden ehdotukset eivät menneet läpi. Me olisimme halunneet sitovat jätteiden määrän stabilointi- ja vähentämistavoitteet, samoin kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet. Parlamentin enemmistö tuki ministerineuvoston kanssa neuvoteltua kompromissia, jossa asetettiin ohjeelliset tavoitteet vuodelle 2020. Komissio esitti kuitenkin kieliakrobatianäytteen, jonka mukaan tavoitteet ovat melkein sitovia. Jäsenmailla on nimittäin sitova velvollisuus ryhtyä toimiin, joilla tavoitteet saavutetaan. Mutta ”riittävien toimien” velvoitteen noudattamista on tietenkin paljon vaikeampi valvoa kuin itse tavoitteiden. Sitä paitsi tavoitteet ovat kuitenkin sen verran löysiä, että monet jäsenmaat ovat jo saavuttaneet ne. Vihreät olivat tyytymättömiä myös siihen, että biojätteen erilliskeräily ja kompostointi jäi jäsenmaiden hyvän tahdon varaan.

Yksi päivän odotetuimmista ja kiistellyimmistä äänestyksistä koski niin sanottua palautusdirektiiviä. Vihreät äänestivät loppuäänestyksessä direktiiviä vastaan, koska se sallii laittomien siirtolaisten, jopa lasten, säilöönoton 18 kuukauden ajaksi ja koska laittomasti EU-alueelle tullut ja palautettu ihminen saa 5 vuoden porttikiellon EU:hun. Vihreät olisivat hyväksyneet porttikiellon silloin jos asia harkitaan tapauskohtaisesti, mutta yleissääntönä emme voineet sitä hyväksyä. Ne asiat, joita vihreät vastustivat, menivät pääasiassa läpi oikeiston ja liberaalien muodostaman enemmistön turvin.

Laittomia maahantulijoita on hyvinkin odotettavissa lisää, YK:n pakolaisapuvirasto varoitti muuten eilen, että ilmastonmuutos voi ruokkia konflikteja, jotka aiheuttavat uuden pakolaiskriisin. Viime vuonna maailman pakolaisten määrä nousi 3 miljoonalla, 37,4 miljoonaan. Nousu johtuu paljolti Afganistanin tilanteen pahenemisesta. Antonio Guterres, YK:n pakolaisasioiden korkea edustaja, sanoi: ”Ilmastonmuutos on nyt yksi päätekijöistä jotka pakottavat ihmiset lähtemään kodeistaan, sekä suoraan ympäristövaikutusten kautta – kun elämä perinteisillä asuinseuduilla käy mahdottomaksi – että myös äärimmäisen köyhyyden ja konfliktien aiheuttajana.”

Illalla lähdin parlamentilta jo kello 19, koska tunsin oloni väsyneeksi. Tunsin melkein pinnaavani töistä, koska Strasbourgissa parlamentilla menee paljon pitempään. Olin kuitenkin tullut parlamentille 8.30, joten oli työpäivälle jo ehtinyt kertyä mittaa. Söin illallista yhden työtoverin kanssa, joka myös sanoi melkein tuntevansa itsensä pinnariksi. Keskustelimme muun muassa siitä, miten öljyn hinnan rakettimainen nousu tulee vaikuttamaan maailman menoon.

Hotellihuoneessa havahduin siihen, että kadulla autot aloittivat tööttäyskonsertin. Ensin kuvittelin että nyt Strasbourgissakin on jokin autoilijoiden protesti kohonneiden bensanhintojen takia. Sitten tajusin että kyse on jostain tärkeämmästä – jalkapallosta.