Komission tuki suomalaiselle kananlihalle

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi (Verts/ALE) 28.06.2007

Aihe: Komission tuki suomalaiselle kananlihalle

Komissio tukee Finfoodia (suomalaisten elintarviketuottajien yhdistysten liitto) 400 000 eurolla suomalaisen kananlihan myynnin edistämiseksi mainoskampanjalla, joka on nyt käynnissä ja jonka on määrä jatkua vuoteen 2009 saakka. Esimerkki kampanjasta löytyy verkkosivuilta http://www.digipaper.fi/yhteishyva/3528/index.php?pgnumb=112 ja www.sulkahattuunsiipikarjalle.fi.

Kampanja perustuu kahteen väitteeseen: ensinnäkin broilerit saavat hyvän elämän ja toiseksi broilerien asianmukaista kasvatusta säännellään EU:ssa tiukasti. Molemmat väitteet ovat vääriä.

Komission omien asiantuntijoiden tieteellisen lausunnon mukaan suomalaiset broilerit eivät saa hyvää elämää. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän EU:n tiedekomitean vuonna 2000 laatimassa kertomuksessa broilerien hyvinvoinnista todetaan, että broilerien käyttäytymistä ja jalkavammoja koskevat tutkimukset osoittavat selvästi, että eläintiheyden tulee olla 25 kg/m2 tai vähemmän pahimpien hyvinvointiin liittyvien ongelmien välttämiseksi. Samoin jos tiheys on yli 30 kg/m2, vakavien ongelmien esiintymistiheys kasvaa jyrkästi, vaikka toteutettaisiinkin erittäin hyvää ympäristön valvontaa. Suomalaiset tuottajat käyttävät usein tiheyttä 42–44 kg/m2, jolloin yhdelle broilerille jäävä tila on pienempi kuin A4-arkki. Tämä tiheys on Euroopan suurimpia, ja se kielletään EU:ssa vuoteen 2010 mennessä sen aiheuttaman kärsimyksen vuoksi.

Kampanjaan liittyvillä verkkosivuilla tai muussa siihen liittyvässä materiaalissa ei ole mainintaa eläintiheydestä, vaikka se on kanojen elinolojen kannalta keskeinen tekijä.

Mitä tulee toiseen väitteeseen, broilerinkasvatusta ei itse asiassa säännellä tiukasti EU:ssa. Mitään erityisiä broilerien hyvinvointia koskevia normeja ei vielä sovelleta. Uuden direktiivin täytäntöönpanoon saakka on olemassa vain EU:n suositus, jonka mukaan broilerien eläintiheys saisi olla vain enintään 35 kg/m2.

Aikooko komissio määrittää ehtoja, jotka myynninedistämiskampanjan tulee täyttää, ennen kuin se voi saada rahoitusta EU:lta. Jos tällaisia ehtoja ei ole, aikooko komissio laatia sellaiset?

Vaatiiko komissio, että EU:n rahoituksen saajat käyttävät mainonnassaan vain sellaisia väittämiä, jotka ovat tosia? Jos vaatii, peruuttaako komissio Finfoodin kampanjan rahoituksen?

P-3490/07FI
Mariann Fischer Boelin komission puolesta antama vastaus
(7.8.2007)

Finfood-Suomen Ruokatieto ry:n ehdottama ja Suomen maa- ja metsätalousministeriön toimittama ”Sulka hattuun siipikarjalle” -ohjelma hyväksyttiin 7. heinäkuuta 2006 tehdyllä komission päätöksellä K(2006) 3079.

Ohjelman hyväksyminen perustui ”yhteisön tai kansallisen laatujärjestelmän mukaisesti tuotettua tuoretta, jäähdytettyä tai jäädytettyä lihaa” koskevaan suuntaviivaan, joka vahvistetaan maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2826/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 1. heinäkuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1071/2005 liitteessä II.

Edellä mainitun suuntaviivan mukaan kuluttajille, mielipidevaikuttajille ja jakelijoille on tiedotettava elintarvikkeiden valvontaa ja turvallisuutta koskevasta lainsäädännöstä sekä annettava puolueetonta ja kattavaa tietoa yhteisön ja kansallisista laatujärjestelmistä ja niihin sisältyvistä tarkastuksista. Lainsäädännön ja valvontatoimien ansiosta tuotteista pystytään antamaan lisätakeet, sillä niissä edellytetään tuotteita koskevia eritelmiä ja ylimääräisiä valvontarakenteita.

”Sulka hattuun siipikarjalle” -ohjelman tavoitteena on antaa kuluttajille, ravintola-alan ammattilaisille ja mielipidevaikuttajille puolueetonta tietoa siipikarjanlihatuotteiden kansallista laatujärjestelmää koskevista säännöistä ja asiaa koskevista EU-asetuksista.

Ohjelman pääasiallinen viesti on se, että kansallisella laatujärjestelmällä (hyvä tuotantotapa) taataan, että eritelmät ovat tiukempia kuin Euroopan unionin ja Suomen kansallisen lainsäädännön edellyttämät eritelmät. Sääntöjen ja valvonnan ansiosta pystytään antamaan lisätakeet siitä, että ”kansallisen laatujärjestelmän mukaisesti tuotettuun siipikarjanlihan laatuun voi luottaa”, mikä onkin yksi kampanjan tärkeimmistä väittämistä. Kuluttajat voivat syödä korkealaatuista siipikarjanlihaa, jonka tuotantoa valvotaan ja jonka alkuperä on tarkastettavissa.

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että i) ohjelman väittämät koskevat kansallisen laatujärjestelmän mukaisesti tuotettua siipikarjanlihaa eivätkä siipikarjanlihaa yleensä ja että ii) ne koskevat eritelmiä, jotka ovat tiukempia kuin Euroopan unionin ja Suomen kansallisessa lainsäädännössä vaaditut eritelmät.

1. Voimassa olevassa asetuksessa luetellaan perusteet, jotka mainoskampanjan on täytettävä voidakseen saada EU:n rahoitusta komission asetuksen (EY) N:o 1071/2005 liitteen II mukaisesti.

Siipikarjanlihan osalta perusteet on vahvistettu komission asetuksen (EY) N:o 1071/2005 liitteessä II olevassa ”yhteisön tai kansallisen laatujärjestelmän mukaisesti tuotettua tuoretta, jäähdytettyä tai jäädytettyä lihaa” koskevassa suuntaviivassa, jonka perusteella ”Sulka hattuun siipikarjalle” -ohjelma hyväksyttiin.

2. Asetuksen (EY) N:o 1071/2005 mukaan ehdotuksen tekevät organisaatiot vastaavat valittujen ohjelmien moitteettomasta toteuttamisesta ja hallinnoinnista. Jäsenvaltiot tarkastelevat ohjelmia, valitsevat komissiolle toimitettavat ohjelmat ja vastaavat niiden toteuttamisen seurannasta. Komissiolle ilmoitetaan toteuttamista koskevien tarkastusten tulokset. Asetuksessa säädetään tuen alentamisesta

1) Neuvoston asetus (EY) N:o 2826/2000, annettu 19 päivänä joulukuuta 2000, maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla (EYVL L 328, 23.12.2000).
2) Komission asetus (EY) N:o 1071/2005, annettu 1 päivänä heinäkuuta 2005, maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2826/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 179, 11.7.2005).