“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Komission analyysi biopolttoaineiden tehokkuudesta kasvihuonekaasujen suhteen

KIRJALLINEN KYSMYS KOMISSIOLLE
4.7.2011
Satu Hassi (Verts/ALE)

Uusiutuvia energialähteitä koskevan EU:n politiikan kannalta on tärkeää, että liikenteessä käytettävien biopolttoaineiden laatua parannetaan edelleen. Tärkeää on sekin, että päätöksentekijät tietävät viimeisimmän tilanteen.

Voisiko komissio vahvistaa tulokset, jotka on saatu yhteisen tutkimuskeskuksen tekemästä tuoreimmasta analyysistä? Sen aiheena on ollut biopolttoaineiden sekä erityisesti biodieselin parhaiden käytäntöjen mukainen kasvihuonekaasutehokkuus. Biodieselin osuus EU:ssa käytetystä biopolttoaineesta on 80 prosenttia.

Voisiko komissio vahvistaa, että tuorein analyysi osoittaa sen, että nykyisillä parhailla käytännöillä kasviöljystä valmistetulla biodieselillä voidaan saavuttaa kasvihuonekaasusäästöt, jotka ovat paljon suurempia kuin uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä annetut arvot, ja että niillä voidaan saavuttaa noin 60 prosentin säästöt fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna?

Voisiko komissio antaa lisätietoja kyseisen analyysin tuloksista, jotka koskevat parhaiden käytäntöjen mukaisia kasvihuonekaasusäästöjä eri kasviöljyistä valmistetun biodieselin osalta?

FI
P-006892/2011
Komission jäsenen Günther Oettingerin
komission puolesta antama vastaus
(23.8.2011)

Biopolttoaineiden kasvihuonekaasuarvot riippuvat monesta tekijästä, kuten raaka-ainetyypistä, prosessitekniikasta, maaperäolosuhteista, viljelytavasta, lannoitetuotannosta ja lannoitteiden käytöstä, satojen koosta, ilmastosta, säästä, biopolttoaineiden yleistymiseen liittyvistä maankäytön muutoksista johtuvista päästöistä sekä siitä, ovatko tuotannon lähtöaineet uusiutuvia. Jotkin näistä tekijöistä, kuten prosessitekniikka, ovat biopolttoaineiden tuottajien valvonnassa. Parempiin käytänteisiin siirtymisen kustannukset vaihtelevat kuitenkin sekä paikallisesti että alueellisesti, ja mahdollisuudet tiettyihin toimenpiteisiin, kuten siirtyminen pienipäästöiseen viljelyyn, ovat rajallisia. Lisäksi epäsuorat vaikutukset ovat pääasiassa tuottajan vaikutusvallan ulottumattomissa.

Komissio on tietoinen erinäisistä biopolttoaineiden kasvihuonekaasuarvoja koskevista tutkimuksista, myös Yhteisen tutkimuskeskuksen tekemistä, ja näiden eri lähteiden mukaan tietyillä kasviöljypohjaisilla biodieseleillä voidaan saavuttaa jopa yli 60 %:n suuruisia säästöjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. On kuitenkin epävarmaa, voidaanko tämäntasoisia säästöjä saavuttaa kaikilla EU:ssa käytössä olevilla biodieseleillä.
Erityisen tärkeää kasviöljyistä valmistettavien biodieseleiden tehokkaan tuotannon parhaissa käytänteissä on biomassasta saadun metanolin ja eloperäisen lannoitteen käyttö uusiutuvina tuotannon lähtöaineina. Tämä mahdollistaa noin 10–15 g:n suuruiset hiilidioksidipäästöt MJ:a kohti, joka vastaa noin 12–17 prosenttiyksikön parannusta kasvihuonekaasuarvoissa. Tällaisten tuotannon lähtöaineiden saatavuus on kuitenkin rajallinen, joten tämänsuuruiset säästöt eivät välttämättä ole saavutettavissa, ja niiden käyttö saattaa lisätä muun  maataloustuotannon päästöjä.