Komissiolta vesitetty ilmastolinjaus, teollisuuden sisäiset erimielisyydet julki

EU:n komissio on tänään julkaissut kaksi tärkeää asiakirjaa, tulevien vuosikymmenien ilmastopolitiikkaa linjaavan ”Roadmap 2050” -tiedonannon ja energiatehokkuuden toimintaohjelman.

Valitettavasti molemmat ovat vesitettyjä, ainakin kun niitä verrataan siihen, mitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi oikeasti pitäisi tehdä. Perinteiseen tyyliin teollisuutta edustavat järjestöt ovat lobanneet ilmastopolitiikan tiukentamista vastaan.

Uutta on se, että teollisuuden sisäiset erimielisyydet ovat tulleet näkyväksi. Kasvava määrä firmoja on julkisesti asettunut tukemaan kunnianhimoisia ilmastotavoitteita, eli asettunut avoimesti eri linjoille kuin teollisuuden ”viralliset” puhetorvet.

Itse pääasian eli ilmastonsuojelun kannalta tärkeimmät heikot kohdat komission tämänpäiväisessä linjauksessa ovat se, että EU tiukentaisi vuoden 2020 päästövähennystään vain 25, ei 30 prosenttiin, ja toiseksi se, että EU ei edelleenkään muuttaisi sitovaksi energiatehokkuuden 20 prosentin parantamistavoitetta.

Kerrataan vähän taustaa. EU sääti vuonna 2008 ilmastolakipaketin, jossa määritellään konkreettiset keinot, joilla päästöjä (vuoden 1990 tasoon verrattuna) alennetaan 20 % vuoteen 2020 mennessä.

Vuotta aikaisemmin eli 2007 EU-huippukokous oli linjannut, että EU vähentää päästöjä 20 % vaikka muu maailma ei tekisi mitään, ja päästövähennys tiukennetaan 30 prosenttiin jos syntyy seuraava kansainvälinen ilmastosopimus, siis sopimus toimista vuoden 2012 jälkeen.

Tällä hetkellä kansainvälisissä neuvotteluissa ollaan sopimuksen ja ei-sopimuksen välitilassa. Kööpenhaminassa toissa vuonna kaikki päästäjinä merkittävät maat esittivät omat sitoumuksensa päästöjen vähentämisestä lähivuosikymmeninä. Nämä virallistettiin Meksikon Cancunissa viime joulukuussa viralliseksi YK-päätökseksi.

Vaikka meillä ei siis vielä ole kattavaa seuraavaa ilmastosopimusta, on kuitenkin olemassa virallinen YK-päätös joka sisältää kaikkien merkittävien maiden (joitakin OPEC-maita lukuunottamatta) päästövähennyssitoumukset.

Tilannetta voidaan verrata siihen, mitä oli vuoden 1997 Kioton kokouksen jälkeen. Silloin oli olemassa Kioton sopimus ja siinä päästörajat teollisuusmaille vuoteen 2012. Mutta ei ollut tarkempia sääntöjä siitä, miten Kioton sopimuksen tulkinnanvaraisia kohtia luetaan. Ne saatiin valmiiksi vasta 2001, jonka jälkeen vasta teollisuusmaat pystyivät ratifioimaan Kioton sopimuksen. Tämä ei estänyt EU:ta ja Suomeakin päättämästä omista toimista Kioton sitoumusten toteuttamiseksi.

Ilmaston tutkijoiden mukaan Kööpenhaminassa/ Cancunissa annetut sitoumukset eivät riitä pitämään ilmastonmuutosta kahden asteen alapuolella. Parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan ne johtavat siihen, että planeetta lämpenee 3,5 asteella. Tämä tarkoittaa isoja ja peruuttamattomia, mahdollisesti katastrofaalisia muutoksia.

Nyt kun maailman maat ovat lyöneet pöytään ensimmäisen kierroksen päästövähennystarjoukset, on kirikierroksen aika. Siksi EU:n tulisi tiukentaa päästövähennys ainakin 30 %:iin, ja tiukemmaksikin, jos ihan tarkkaan kuunnellaan ilmaston tutkijoiden viestiä.

Tänään komissio kuitenkin tyytyi sanomaan, että pitkän aikavälin tavoitteet toteutuvat kustannustehokkaimmin jos EU vähentää päästöjä kotimaisin toimin 25 % vuoteen 2020. Tämä muotoilu ei tietenkään varsinaisesti sulje pois 30 %:n päästövähennystä, mutta ei se siihen sitoudukaan.

Komissio sanoo, että vuoteen 2050 mennessä EU:n tulee kotimaisin toimin vähentää 80 % (vuoden 1990 tasosta). Tämä tarkoittaa komission ajattelevan, että vielä 40 vuoden päästä eurooppalaiset voivat tupruttaa paljon isomman osuuden globaaleista päästöistä kuin on osuutemme maailman ihmisistä.

Vuonna 2050 ihmisiä arvioidaan olevan 9 miljardia, tästä noin 6 % eurooppalaisia. Jos EU vähentää päästöjä 80 % tuohon samaan vuoteen, se tarkoittaa että EU vielä vuosisadan puolivälissä käyttää 16 % siitä, mitä koko ihmiskunnalla tuossa vaiheessa on varaa tupruttaa, jos ilmastonmuutos halutaan pitää kahden asteen alapuolella. Vaikea uskoa, että kehitysmaat suostuvat tähän.

Komissio sanoo, että nykyisellä politiikalla EU vähentää päästöjä 20 % vuoteen 2020. Jos EU lisäksi toteuttaa tavoitteen parantaa energiatehokkuutta 20 % tuohon samaan vuoteen, päästövähennystä tulee 5 prosenttiyksikköä lisää, yhteensä siis 25 %.

Mutta komissio ei kuitenkaan ehdota, että 20 prosentin energiatehokkuusparannuksesta tehdään sitova. Se esittää vain että kussakin maassa 3% julkisen vallan omistamista rakennuksista pitää remontoida energiapiheiksi ja jäsenmaiden hallitusten pitää tehdä maakohtaiset toimenpideohjelmat.

Komission lepsunpuoleisen linjauksen taustalla on Business Europe-järjestön erittäin voimakas lobbaus. Vastustaessaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa Business Europe edustaa kuitenkin vain teollisuuden konservatiivista laitaa.

Yhä enemmän ”kaapista” tulee ulos firmoja, jotka vaativat EU:ta tiukentamaan päästötavoitetta.

Kaksi epätavallista liittolaista on koonnut näitä firmoja yhteen. Toinen on Greenpeace, mikä ei yllätä. Toinen on prinssi Charles.

Pari viikkoa sitten prinssi Charlesin eli Walesin prinssin kokoama yritysjohtajaporukka piti konferenssin Brysselissä EU-parlamentissa, ja tapasi myös EU:n korkeimpia kihoja, kuten komission puheenjohtaja Barroson.

Tässä yritysjoukossa, joka siis liputtaa 30 % päästövähennyksen puolesta, on mukana myös perinteisten energiavaltaisten alojen edustajia, kuten öljy-yhtiö Shell, sähköyhtiö Enel, sementtifirma Cemex, sen lisäksi että siinä on erilaisia kuluttajatuotteita myyviä firmoja ja firmoja, joiden kokonaiskustannuksissa energia ei ole iso osa, joista esimerkkeinä vaikkapa Philips, Nestle, Renault, Skanska, Unilever, Vodafone.

Greenpeace taas on saanut firmakimppaan, joka vaatii EU:ta tiukentamaan päästötavoitteensa -30 %:iin, melkein 50 firmaa. Eilen maanantaina 7.3. neljä firmaa lisää ilmoittautui mukaan, tässä joukossa olivat mm Danone ja Bodegas Torrest.

Lisäksi joukko energia-alan firmoja, mm Scottish Southern Energy, on liputtanut 25 prosentin päästövähennysten puolesta.

Mutta eikö tiukempi ilmastopolitiikka vahingoita kilpailukykyämme? Kasvava joukko firmoja uskoo asian olevan ihan päin vastoin. Myös monet tutkimuslaitokset sanovat tiukemman ilmastopolitiikan olevan päin vastoin taloudelle eduksi.

Yksi näistä on saksalainen Potsdam-instituutti, jonka johtaja Hans Joachim Schellnhuber on Angela Merkelin tieteellinen neuvonantaja ilmastoasioissa.

Pari viikkoa sitten Potsdam-instituutti julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan siirtyminen 30 prosentin päästövähennystavoitteeseen toisi Eurooppaan 6 miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2020 ja kasvattaisi kansantuotetta 0,6 % verrattuna siihen, että pitäydytään vanhassa 20 prosentin päästövähennystavoitteessa.