“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Komissio suunnittelee EU:n laajuista päästöoikeuksien jakoa

Kun aamulla kävelin töihin, oli paljon pimeämpää kuin eilen. Taivaalla on paksut pilvet, sataa.

Ympäristövaliokuntaan kuuluvat vihreät mepit tapasivat vuoden 2012 jälkeisen päästökaupan, tai siis sitä koskevan direktiivin, valmistelijoita. Komission virkamiesten ei tarvinnut miettiä, mitä voivat meille paljastaa, koska ENDS Daily oli eilen julkistanut komission sisäisessä keskustelussa olevan ehdotuksen.

Komission perusajatus on se, että päästöoikeuksia eivät enää jakaisi jäsenmaiden hallitukset, vaan ne jaettaisiin yhteisesti koko EU:lle. Jäsenmaiden kesken kinattaisiin päästöoikeuksista vain päästökaupan ulkopuolisten sektorien osalta. Minusta tämä on hyvä ajatus.

Sähköyhtiöille ja öljynjalostamoille ei annettaisi lainkaan ilmaisia päästöoikeuksia, eli ne joutuisivat ostamaan huutokaupalla kaikki päästöoikeutensa. Tämäkin on minusta hyvä ajatus. Se on jo nähty, että sähköyhtiöt kuitenkin rahastavat päästöoikeuksien hinnan kuluttajilta, vaikka olisivat saaneet ne ilmaiseksi. Huutokaupalla saadaan rahaa muun muassa ilmastoystävällisen tekniikan kehittämiseen. Muu teollisuus saisi aluksi (eli siis vuonna 2013) suurimman osan päästöoikeuksistaan ilmaiseksi, mutta huutokaupattavien päästöoikeuksien osuus nousisi vuosittain siten, että vuonna 2020 kaikki päästöoikeudet huutokaupattaisiin. Markkinoille laskettavien päästöoikeuksien kokonaismäärä vastaisi EU:n ilmastositoumusta. Jos kansainvälistä sopimusta ”Kioto kakkosesta” ei synny, vuonna 2020 kokonaispäästöt olisivat 20 % alle vuoden 1990 tason. Jos kansainvälinen sopimus syntyy, päästöjen kokonaiskatto olisi tiukempi. Vuosittain jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärä laskisi lineaarisesti tuota vuoden 2020 tasoa kohti.

Keskustelu oli oikein mielenkiintoinen. Keskustelimme muun muassa huutokauppatulojen käyttämisestä, EU:n ulkopuolelta ostettavien päästöoikeuksien asemasta, ”hiilidioksiditullista” ja siitä, onko oikein kohdella hellemmin kaikkea muuta teollisuutta paitsi sähköntuotantoa ja öljynjalostamoja, vai pitäisikö helläkätisyys rajoittaa niihin sektoreihin, joilla arvioiden mukaan on hankalin asema kansainvälisessä kilpailussa, eli alumiinin, teräksen ja sementin valmistus.

Päivän kansainvälinen pääuutinen on Hillary Clintonin ja John McCainin voitto New Hampshiren esivaaleissa. McCainista olen iloinen siksi, että hän on republikaaninimistä se, joka johdonmukaisimmin on puhunut ilmastonsuojelun puolesta, jo monta vuotta. Suhtautumisestani Hillaryyn en ole ollut ihan varma. Mutta huomaan feministin minussa ilahtuvan hänen voitostaan. Viime aikoina on sattunut silmiin niin sovinistisia kommentteja häntä vastaan. Esimerkiksi jokin aika sitten luin Aamulehdestä, että ainoat ehdokkaat, joilla on tarpeeksi ulkopoliittista kokemusta, ovat McCain ja Obama. Artikkeli sai minut kysymään kiukkuisena, millä perusteella Hillaryn pitempi kokemus senaatissa on vähäarvoisempi kuin Obaman lyhempi kokemus. Jos joku katsoo, että 8 vuotta presidentin puolisona ei opeta ihmiselle mitään, ajatelkoon niin. Mutta ei kai se Hillaryn muuta kokemusta sentään mitätöi. Obama itsekin on vähätellyt Hillarya sanomalla, ettei teen juonti suurlähetystöissä pätevöitä ketään. Mutta Bill Clintonin presidenttiaikana Hillary muun muassa valmisteli sairausvakuutusuudistuksen. Se ei mennyt läpi, mutta olisi ollut tosi järkevä. Valitettavasti se kaatui, kun vanhasta ja koko yhteiskunnalle tosi kalliiksi tulevasta ja sosiaalisesti hyvin epäoikeudenmukaisesta järjestelmästä hyötyvä bisnes lobbasi sen nurin. On meinaan itselläkin aika paljon kokemuksia siitä, että naisen ansioluettelosta poimitaan se, jota arvioija vähiten arvostaa, ja sen perusteella mitätöidään naisen kaikki muutkin ansiot.

Soitin kotiin kysyäkseni talotyömaan tilannetta. Jukka kertoi, että Elisan kaivinkone oli tänään tullut paikalle, siis kytkeäkseen Elisan data/puhelinkaapelin talokaapeliimme. Mutta koska maa oli jo jäässä, kaivamisesta ei tullut mitään ja Elisa joutui jättämään paikalle kaasulämmityksen maan sulattamiseksi. Voi hyvät hyssykät! Elisalla oli kaksi tilaisuutta joulukuussa tulla paikalle sulan maan aikana käyttämään toisen valmiiksi kaivamaa kuoppaa. Joulukuun alussa kuopan kaivoi Tampereen vesi, joulukuun lopulla sähkölaitos. Mutta ei kelvannut. Aaaarrggghhhhh!