Komissio julkisti ilmastopakettinsa, mutta tiedotusta myöhennettiin

Ympäristövaliokunnassa oli kuultavana Slovenian ympäristöministeri, eilisen terveysministerin jälkeen. Parhaiten mieleeni jäi se, että Sloveniassa on äskettäin hyväksytty asetus öisen valosaasteen vähentämisestä. Voi kunpa Suomessakin tehtäisiin sama!

Päivän päätapaus oli tietysti se, että komissio julkisti odotetun ilmastopaketin, johon sisältyy muun muassa ehdotus siitä, miten päästökauppa jatkuu vuodesta 2013 alkaen ja miten uusiutuvan energian tavoitteet vuodelle 2020 jaetaan jäsenmaiden kesken.

Komissio julkisti paketin parlamentin täysistunnossa. Se oli tietysti kohteliasta parlamenttia kohtaan. Mutta ilmeisesti komissiossa on väännetty paketin sisällöstä kättä tosi lujaa aivan viime tunteihin asti, koska tilaisuuden alkua myöhennettiin puolella tunnilla. Me mepit saimme tietää siitä vasta, kun olimme kävelemässä istuntosaliin. Ja kun tilaisuus alkoi, asiakirjat eivät olleet vielä jaossa. Sekä Barroso että Dimas astuivat saliin naama punaisina, sen oloisina että sanailtu on ja kiivaasti.

Barroso kuitenkin esiintyi tyylilleen uskollisen energisen oloisena. Muuan kollega tokaisikin jälkeenpäin, että kuinka kukaan jaksaa aina näytellä iloista.

Suomessa hartaasti odotettu ja etukäteen liian tiukaksi leimattu uusiutuvan energian tavoite on Suomelle 38 %. Nousua nykytasoon on 9,5 %, kun EU-maille keskimäärin nousu on 11,5 %.

Itse odotin vielä innokkaammin päästökauppaesitystä. Ennakkotietojen mukaan komissio ehdottaisi, että sähköyhtiöt ja öljynjalostamot joutuisivat vuodesta 2013 ostamaan kaikki päästöoikeutensa. Öljynjalostamot oli tiputettu tästä pois, eli muun muassa Shellin viime hetken lobbaus oli tuottanut tulosta. Useimmat muut teollisuudenalat saavat vuonna 2013 päästöoikeuksistaan 80 % ilmaiseksi, ja joutuvat ostamaan 20 %. Mutta ostettava osuus nousee vuosittain siten että vuonna 2020 se on 100 %.

Aloille, jotka joutuisivat erityisen hankalaan asemaan kansainvälisessä kilpailussa, jopa kaikki päästöoikeudet voidaan jakaa ilmaiseksi vuoteen 2019 asti, jos tarpeen.

Päästöoikeuksien jako päästökauppa-aloille tapahtuu vuodesta 2013 alkaen keskitetysti koko EU:ssa, eikä enää jäsenmaiden hallitusten kautta. Tämä on hyvä ja tärkeä uudistus, jäsenmaathan ovat jaelleet päästöoikeuksia aivan liian avokätisesti.

Komission ehdotus on useimmissa pääkohdissa hyvä, mutta vihreät ovat pettyneitä siihen, että päästövähennysten kokonaistavoitetasoksi on valittu 20 %:n vähennys vuoteen 2020, kun IPCC:n ohje on 25-40 %:n vähennykset teollisuusmaille.

Luonnoksessa vihreiden lehdistötiedotteeksi korostettiin lähinnä arvosteltavia asioita. Halusin ja sain siihen myös sitä puolta, mihin olemme tyytyväisiä. Silti mietin, olemmeko liian usein turhan negatiivisia. Huoleni hälveni, kun näin Suomen Elinkeinoelämän keskusliiton englanninkielisen tiedotteen. Siinä sanottiin, että komission ehdottama paketti on tehotonta ilmastopolitiikkaa ”tyrmistyttävin (outrageous) kustannuksin”.

Komissio arvioi ilmastopaketin maksavan EU:lle puoli prosenttia BKT:sta vuoteen 2020 mennessä, eli 3 euroa viikossa kansalaista kohti. Toimettomuus maksaisi paljon enemmän. Komissio lupaa paketin tuovan vähintään miljoona uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä.

Matkustin poikkeuksellisesti Suomeen jo keskiviikkoiltana, koska torstaina emännöin Helsingissä seminaaria ilmastopaketista.