Kiirettä ja vitkuttelua Puolan ilmastokokouksessa

Tutkijat: Päästövähennyksillä on kiire.
Abrakadabraa
Kansainvälisten ilmastokokousten seuraaminen ja niistä kertominen on vaikeaa, koska kokonaisuus on niin monimutkainen ja käsitteistö niin erikoistunut. Tästä on vaikea saada siitä tolkkua, vaikka olisi seurannut ilmastoasioita kauan.
Puolan Katowicessa kokoontuvan ilmastokokouksen viralliset neuvottelut ovat tässä mielessä tavallistakin hankalammat, koska itse neuvottelujen pääaihe, Pariisin sopimuksen sääntökirja, on itsessään kovin tekninen. Kyse on siitä, miten valtiot mittaavat ja raportoivat päästöjään ja päästövähennyksiään, ja toimiaan. 
Miten luotettavia luvut ovat, ovatko ne myös ulkopuolisten todennettavissa? Ovatko säännöt samat vauraille teollisuusmaille ja köyhimmille kehitysmaille? Jos kehitysmaille on kevyemmät säännöt, onko vain kaksi vaatimustasoa, vai onko ääripäiden välillä muutama välitaso? Kuinka kauan on eri vaatimustasoja? 
On selvää, että jos päästöjen laskennan ja raportoinnin säännöt ovat löysät, se heikentää huomattavasti Pariisin sopimuksen vaikuttavuutta. Siksi nämä kuivat tekniset asiatkin ovat tärkeitä.
Asiat, joita luulisi teknisiksi, voivat yllättävästi muuttua poliittisiksi. Tässä kokouksessa sellaiseksi on noussut vaikkapa se, pitääkö päästötietoja voida löytää nettihaulla. Kaikki hallitukset eivät halua avoimuutta. Kyse voi myös olla silkasta jarrutustaktiikasta. 
Sääntökirja on siis se asia, jonka parissa valtaosa neuvottelijoista ja ministereistä rehkii. 
 
Saadaanko viesti päästörajojen tiukentamisesta?
Vähintään yhtä iso asia on, millaisen viestin Katowicen kokous antaa maailman maiden päästörajojen tiukentamisesta. Jo itse Pariisin sopimuksessa todetaan, että siihen kirjatut maailman maiden ilmoittamat päästörajat johtavat yhteenlaskettuina liian isoihin päästöihin, yli 3 asteen lämpenemiseen. Jotta ilmastonmuutos saataisiin hillittyä selvästi alle 2 asteen, mieluiten 1,5 asteeseen, päästörajoja pitää tiukentaa. Ja se koskee kaikkia.
Asiantuntijavirkamiestason neuvotteluista viime viikolla saatiin huono signaali. Suurin osa maailman maista olisi halunnut ”toivottaa tervetulleeksi” kansainvälisen ilmastopaneelin raportin ilmastonmuutoksen hillinnästä 1,5 asteeseen. Mutta Saudi-Arabia ehdotti että raportti vain ”merkitään tiedoksi”, eli siis painetaan villaisella, Kuwaitin, Venäjän ja USA:n tukemana. Päätöstä asiasta ei tehty.
Käytännössä aina isoimmat asiat jäävät ministerien ratkaistaviksi. Toivottavasti ministerit pystyvät ”toivottamaan tervetulleeksi” ilmastopaneelin raportin, siis toteamaan että se pitää ottaa ilmastotoimien ohjenuoraksi. Tätä ei kuitenkaan vielä tiedetä.
Hyvä asia on se, että keskiviikkona joukko maita, myös Suomi, vetosi päästörajojen tiukentamisen puolesta. Toivottavasti tämä luo painetta siihen, että koko kokouskin pystyy tekemään hyvän päätöksen. 
 
Kivihiilisavu ympärillä mutta tiedeakatemia kannattaa hiilen alasajoa
Katowicen ilmastokokouksessa on sisäänrakennettuja vastakohtia. Heti kun astuu ulos kokouspaikan tai hotellin ovesta, haistaa kivihiilisavun katkun. Katowicen ilman laatu on yksi Euroopan huonoimmista. 
Kivihiili on esillä myös kokouksen sivutapahtumatiloissa. Siellä on pieni näyttely, jossa lattian pleksilasin alla on kivihiiltä, ja vitriinissä kivihiilestä tehtyjä koruja ja avaimenpieriä.
Kokouksen kuluessa tuli kuitenkin uutinen, että tilaisuudessa, jonka järjestäjistä yksi oli Puolan tiedeakatemia, vaadittiin kivihiilen polton alasajoa. Myös iso joukko katolisia seurakuntia on yhtynyt tähän vaatimukseen. Kivihiili on Puolasssa poliitikkojen suosiossa, mutta kansalaisten keskuudessa suosio ei ole yhtä selvä. Terveyskin kun on ihmiselle tärkeä.
 
Tutkijat vaativat nopeita toimia
Kokouksen lukuisissa sivutapahtumissa on esitelty ilmastonmuutosta, ja ylipäänsä maapallon kestokyvyn ylittymistä tieteellisen tutkimuksen valossa, samoin monenlaisia ratkaisuja.
Itselleni pysäyttävin oli saksalaisen Potsdam-instituutin johtajan Hans Joachim Schellnhuberin esitys. Hän puhui planeetan kynnysarvoista eli siitä, että lämpenemisen ylittäessä tietyt rajat käynnistyy valtavia muutoksia, joita ei enää pysty peruuttamaan.
1,5 ja 2 asteen lämpenemisen välissä on neljä jäähän liittyvää kynnysarvoa: Jäämeren kesäjään, Grönlannin jäätikön, Länsi-Antarktiksen jäätikön sekä vuoristojäätiköiden sulaminen. Jos maapallo siis lämpenee 2 astetta, näiden sulaminen muuttuu peruuttamattomaksi. Grönlannin sulaminen nostaisi merenpintaa noin 7 metriä, Länsi-Antarktiksen noin 5 metriä. Jäämeren jää kelluu, joten sen sulaminen ei nosta merenpintaa, mutta muuttaisi merivirtoja ja voisi tyrehdyttää Golf-virran. Koralliriutat saatetaan menettää jo 1,5 asteen lämpenemisessä.
Schellnhuber totesi myös, että jos planeetta lämpenee 2 astetta, lämpeneminen ei pysähdy siihen, vaan jatkuu eikä ole enää ihmistoimin pysäytettävissä, vaan liukuu eteenpäin kohti paljon nykyistä kuumempaa planeettaa, kauas niistä oloista, joissa tiedämme ihmisyhteiskuntien kykenevän toimimaan. 
 
Teollisuudesta uusia ilmastoääniä
Ilmastokokousten sivutapahtumissa on ennenkin nähty sellaisten yritysten edustajia, jotka ymmärtävät, että ilman planeettaa ja toimintakykyisiä yhteiskuntia ei ole bisnestä ja että ilmastonsuojeluun liittyy isoja liiketoimintamahdollisuuksia. 
Katowicen kokouksessa tällaisia yritysmaailman edustajia on nähty harvinaisen paljon. Uutena mukaan on tullut vaateala, jonka globaaliin ilmastoaloitteeseen on tullut mukaan isoja brändejä, esim H&M ja Burberry. Ensi vaiheessa painetaan nollaan yrityksen oman toiminnan päästöt, sitten energianhankinnan päästöt, ja seuraavaksi alihankintaketju. Jos tämä todella lähtee käyntiin, heijastusvaikutukset ovat isot.
 
Reilua muutosta vaaditaan
Melkein kaikissa sivutapahtumissa, joissa olen ollut, on viitattu Ranskan ”keltaliivien” protestiin ja korostettu sitä, että muutoksen kohti fossiilivapaata maailmaa pitää olla reilu. Ei voi esimerkiksi vain korottaa päästöveroja ja kieltää ilmastolle haitallisimpia vaihtoehtoja. Pitää myös auttaa ihmisiä selviytymään, antaa avustuksia muutoksiin – vaikkapa öljylämmityksestä luopumiseen. Niitä, joiden työpaikka nyt on fossiilialojen varassa, pitää auttaa kouluttautumaan uusiin ammatteihin ja uusille aloille, jotta muutos on kaikille kohtuullinen.