Keskitetyllä aurinkoenergialla sähköä koko Euroopalle ja maailmallekin?

Lumi on kadonnut Tampereelta, päivä tuntuu taas tosi hämärältä.

Aamun ensimmäinen tapaaminen oli EU:n uudessa kemikaalivirastossa Helsingissä. Olen nimittäin europarlamentin ympäristövaliokunnan yhteyshenkilö kyseiseen virastoon, jonka lyhenne EU-slangissa on ECHA. Kävimme läpi viraston käynnistämiseen liittyviä asioita.

Bangladeshissa 10 000 ihmisen pelätään kuolleen myrskyn aiheuttamissa tulvissa. USAn etelävaltioita taas vaivaa poikkeuksellinen kuivuus. Ilmastonmuutos ei tule yksin.

Tuhdin tietopaketin ilmastonmuutoksesta julkaisi viime viikon lopulla IPCC, joka kokoontui Valenciassa. IPCC julkaisi lopullisen version neljännestä arvioraportistaan, jonka osaraportteja on julkaistu aiemmin tänä vuonna. IPCC suosittelee muun muassa sitä, että kasvihuonekaasupäästöille asetetaan hinta. IPCC:n mukaan 20-80 dollarin hinta tonnilta vuoteen 2030 mennessä pitäisi riittää käynnistämään ne investoinnit, joita päästövähennyksiä varten tarvitaan.

Raportin sanoma on hyvin hälyttävä, mutta monet tutkijat sanovat, että se voi kuitenkin aliarvioida ilmastonmuutoksen vaaraa. Valenciassa julkaistun raportin yhteenveto on ensimmäinen IPCC:n julkaisu, jossa sanotaan se, että Grönlannin sulaminen voi nostaa merenpintaa useilla metreillä muutamien satojen vuosien kuluessa. Aikaisemmin on arvioitu, että tähän menisi tuhansia vuosia.

IPCC sanoo myös, että globaalit päästöt pitäisi kääntää laskuun vuoteen 2015 mennessä, jotta maapallon lämpeneminen kyettäisiin rajoittamaan 2-2,4 asteeseen. Toisin sanoen päästövähennyksillä on tosi kova kiire. Kysehän on globaaleista päästöistä, joissa ovat mukana myös Kiinan ja Intian nopeassa kasvussa olevat päästöt.

Rohkaiseva puoli IPCC:n sanomassa on se, että tiukimpien ilmastoskenaarioiden hinta on luokkaa 0,12 % globaalista kansantuotteesta vuosittain vuoteen 2030 asti. Tämä tarkoittaa, että maailman kansantuote vuonna 2030 olisi ehkä 3 % alempi kuin muutoin. Tähän ihmiskunnalla on varaa, jos tahtoa löytyy.

Parlamentin ilmastovaliokunta kuuli jälleen asiantuntijoita. Mielenkiintoisin heistä oli fysiikan nobelisti Carlo Rubbia.

En valitettavasti ehtinyt kuulla Rubbian esitystä, koska päivän toinen lento Helsingistä Brysseliin on perillä vasta iltapäiväneljän aikoihin. Mutta hänen powerpointeissaan kerrottiin, että sähkö, joka Euroopan arvioidaan kuluttavan vuonna 2050, voitaisiin keskitetyn aurinkovoiman avulla tuottaa ruudulla, joka on vajaat 200 km kanttiinsa. Tällä tekniikalla voitaisiin tuottaa sähköä koko ihmiskunnallekin ja sen sähköenergian, jonka ihmiskunnan arvioidaan kuluttavan vuonna 2050, tuottaminen ei lohkaisisi kuin pienen osan maailman autiomaiden pinta-alasta. Rubbian mukaan keskitetty aurinkovoima on Etelä-Euroopassa ja Kaliforniassa kannattavaa jo nyt. Sillä tuotetun sähkön hinnan arvioidaan laskevan 4-6 senttiin/kWh seuraavien 10-15 vuoden kuluessa.

Rubbia puhui ihmiskunnan energiankäytöstä globaalina ”koneena”, jonka teho on 15 terawattia. Se on vain 0,1 % siitä tehosta, jonka aurinko säteilee aurinkoisiin autiomaihin. Tuon tehon vastaanottaa ruutu, jonka koko on 200 km x 200 km. Aurinkovoimalaitosten hyötysuhde ei tietenkään ole 100 %, siksi sähkön tuottamiseen ihmiskunnalle tarvittaisiin isompi ruutu.

Rubbia korosti, että 2 asteen lämpeneminen, jonka alapuolella EU haluaa ilmastonmuutoksen pitää, on tosi iso muutos. Aina, kun maapallo on kylmennyt 5 astetta, se on tarkoittanut jääkautta. Rubbian mukaan jo 2 asteen globaali lämpeneminen tuo muassaan riskin siitä, että ilmastonmuutos alkaa itse kiihdyttää itseään. Rubbian mukaan IPCC ei laske lämpenemisarvioihinsa mukaan sitä, että hiilidioksidinielut eivät ole lineaarisia. Lämpeneminen sulattaa ikiroutaa, jonka alta vapautuu ilmakehään metaania.

Professori Kevin Andersson (Tyndall Centre for Climate Change) sanoi, että päästövähennysprosenttien sijasta meidän pitäisi puhua ilmakehään tulevista kumulatiivisista päästöistä. Ilmaston kannalta ratkaisevaa on se, paljonko hiilidioksidia on kertynyt ja tulee kertymään ilmakehään. Siksi päästörajoitukset tulisi ilmaista sallittuina päästökertymätonneina tästä eteenpäin, pikemminkin kuin prosenttilukuina. Mitä enemmän tuprutamme nyt, sitä vähemmän meillä on varaa aiheuttaa päästöjä myöhemmin.

Andersson varoitti, että vaikka ilmakehän CO2-pitoisuus saataisiin pysäytettyä tasolle 450 ppm (mikä on aika vaativa tavoite), on 70 %:n mahdollisuus, että maapallo lämpenee yli 2 astetta. Huokaus! Vielä pari vuotta sitten kuulin ilmaston tutkijoiden sanovan, että jos ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu saadaan pysäytettyä tasoon 450 ppm, mahdollisuudet pysyä kahden asteen lämpenemisrajan alapuolella ovat 50-50.

Anderssonin mukaan EU käytti jo vuosina 2000-2006 viidenneksen koko niistä päästötonneista, jonka se ”saisi” käyttää vuoteen 2050 mennessä. Ilmastonmuutoksen kannalta ratkaisevinta on, mitä tapahtuu seuraavien 15 vuoden aikana. Siinä ajassa esimerkiksi ydinvoimalla ei ehditä tehdä mitään. Nopeimmin purevat muutokset energian kysynnässä, eli siis energiatehokkuuden parantaminen. Valaistuksessa ja melkein jokaisessa muussakin asiassa sähkönkulutuksen leikkaaminen prosentilla vähentää voimalaitosten päästöjä 13 %. Tässä on laskettu mukaan myös siirtohäviöt.

Andersson ehdotti, että valtioiden ja yritysten päästökiintiöiden rinnalle otettaisiin myös henkilökohtaiset hiilidioksidipäästökiintiöt, joilla voitaisiin käydä kauppaa samalla tavoin kuin yritysten päästökiintiöillä. Lentoliikenteen päästöt pitäisi jäädyttää. Tietenkin kaikkeen tähän tarvitaan sosiaalipoliittisia keinoja, joilla varmistetaan, että köyhät eivät kärsi.

Anderssonin mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle 2 asteen edellyttää sitä, että tavalla tai toisella ruvetaan imemään hiilidioksidia ilmakehästä.

Stefan Marcinowski, BASF-yrityksestä kertoi, että Saksassa on realistista alentaa talojen lämmityksen vuodessa kuluttama öljymäärä 25 litrasta neliömetriä kohti 7 litraan neliöltä. Tämä leikkaisi Saksan öljynkulutuksesta viidenneksen. Rakennusten parempi lämpöeristys säästää 50-kertaisesti sen öljymäärän, mikä eristeiden valmistukseen kuluu. Hän luetteli pitkän rimpsun kemian alan innovaatioita, jotka auttavat lämmön varastoinnissa, aurinkopaneelien materiaaleissa, uusissa led-lampuissa, ym. On muitakin päästölajeja saatu alas. Ennen vanhaan auto tuprutti 3 päivässä saman määrän häkää, joka sen pakoputkesta tulee nykyisin vuodessa. Parannus on saatu katalysaattoripakon avulla. Hän tiivisti, että parasta energiaa on se, mitä ei käytetä, ja kaikkein parasta se mitä ei tuhlata.

Myös Graeme Sweeney Shellistä korosti, että energian kulutustavoissamme on tapahduttava muutos. Lisäksi hän puhui fossiilisten polttoaineiden muuttamisesta päästöttömiksi eli hiilidioksidin talteenotosta. Tärkeää on varautua hiilidioksidin talteenottoon jo nyt uusia voimalaitoksia rakennettaessa, jälkikäteen se on tosi paljon kalliimpaa.

Milan Nitschke, Solarworld-yrityksestä kertoi, että aurinkoenergia on Saksassa 2 vuodessa melkein 3-kertaistunut. Uusiutuva energia työllistää Saksassa 250 000 ihmistä ja sillä saadaan vuodessa päästövähennyksiä 100 miljoonaa tonnia. Nyt Saksan sähköstä tuotetaan uusiutuvalla energialla 14,5 %, tavoite vuodelle 2012 on 20% ja vuodelle 2020 yli 35%. Buumin käynnisti vuonna 2000 säädetty uusiutuvan energian syöttötariffilaki.

Saksan ympäristöministeriön määrärahat peräti puolitoistakertaistuvat. Tämä johtuu siitä, että osa Saksan valtion huutokauppaamien hiilidioksidipäästökiintiöiden tuloista annetaan ympäristönsuojeluun. Voi, kunpa tällaista joskus uskallettaisiin tehdä Suomessakin!

Kuwait ja
Yhdistynyt Arabiemiraatti ovat ilmoittaneet alkavansa investoida ilmastonsuojeluun. No, jo oli aikakin! Maat lupaavat käyttää tähän runsaat sata miljoonaa euroa.