“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Kesä kukkii saaressa

Kesän kukkaloisto saaressa on upeimmillaan. Kukkien kuningasparina komeilevat hirvenjuuri ja rantakukka. Hirvenjuuri muodostaa isoja keltaisia mattoja. Violetinpunainen rantakukka muodostaa kontrastin niitä vasten, ja myös kallion raoissa erillisinä kasvavat rantakukkaryhmät loistavat upeina, erityisesti ilta-auringon valon osuessa niihin. Kukkaloiston perintöprinsessat ja -prinssit ovat ranta-alpi, keltamatara ja keltano. Lisäksi ainakin nämä kukkivat: keto-orvokki, keltamaite, kangasmaitikka, mesiangervo, varsankello, virmajuuri, hiirenvirna, siankärsämö, kissankello, kannusruoho, nurmikohokki, rantatädyke, luhtamatara, silmäruoho, peltovillakko, merinätkelmä ja suolaheinä. Löytyi yksi aivan uusi tuttavuuskin, kasvikirjasta päättelin sen olevan luhtavuohennokka. Keltamaksaruoho lopettelee, pietaryrtti ja merinätkelmä aloittelevat.

Näin saaressa ensi kertaa käärmeen. Se oli ihan mökin rapun pielessä. Onneksi minulla oli saappaat jalassa kun tulin siihen. Pelästyin, mutta koska jalassani oli saappaat, pysähdyin katsomaan otusta tarkemmin. Se pysyi paikallaan jonkin aikaa ennen kuin luikerteli talon alle. En päässyt varmuuteen lajista. Käärme oli koko lailla musta, siinä ei näkynyt rantakäärmeelle tyypillisiä keltaisia täpliä kaulassa, mutta ei myöskään kyylle tyypillistä sahalaitaa. Tiedän, että kyy voi olla niin tumma, ettei sahalaitakuvio erotu. Mutta opaskirjan mukaan myös rantakäärmeestä on olemassa harvinaisempi kokomusta versio. Jukka oli viime kesänä myös nähnyt pihassamme vajan vieressä kokomustan käärmeen, tämä oli ehkä sama yksilö tai sen jälkeläinen. Arvelemme otusta rantakäärmeen mustaksi versioksi. Opaskirjan mukaan kyyn pää on leveämpi kuin rantakäärmeen. Ensi kerralla täytyy yrittää ehtiä katsoa, onko pää leveä vai kapean soikea.

En kuitenkaan lopettanut kesäistä lempitapaani kuljeskella avojaloin. Mutta katselin kyllä aiempaa tarkemmin, minne astuin.