“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Kenen nappia painat

Kolumni Voima-lehdelle 02.06.08

24 vuotta sitten, kun vihreät olivat ensi kertaa ehdolla kunnallisvaaleissa useissa Suomen kaupungeissa, erään kaupungin kihot kielsivät vihreitä ehdokkaita ripustamasta katuvarsien telineisiin julisteita, joissa luki: ”Meitä ei grynderit syötä ei juota”.

Suomessa ei lahjota. Mutta hyvä veli-verkosto toimii. Kukaan ei pysty laskemaan niiden illallisten, hirvijahtien, Lapin hiihtoretkien ja sen sellaisten määrää, joilla veljeyttä on vahvistettu.

Tietenkin hyvä veli-verkosto kustantaa myös vaalimainoksia.

Mainosten kalleutta ei helposti tule ajatelleeksi, koska ne ympäröivät meitä joka puolella. Otetaan esimerkiksi 2 palstan levyinen ja 13 sentin korkuinen mainos Hesarissa. Pienempää lukija tuskin huomaa. Halvin versio, tekstisivuilla arkena, maksaa vaalialennuksineen 1354 euroa, eli melkein keskivertosuomalaisen käteen jäävän kuukausipalkan. Siis yksi mainos.

Näyttävän vaalikampanjan takana on melkein varmasti sponsoreita.

Vaalituen jäljet näkyvät maisemassa. Vai kuvitteleeko joku, että tuhannet monistetut betonielementtilaatikot olisivat saaneet rakennuslupia kaupungeissa ja kirkonkylissä ilman rakennusyhtiöiden vaalitukea?

Luvan sille ydinvoimalaitokselle, jota nyt rakennetaan Olkiluodossa, antoi muuten vuonna 1999 valittu eduskunta, jota valittaessa ei ollut vielä minkäänlaista vaalirahoituksen avoimuuslakia.

Ei ole sattuma, ettei vihreiden nimiä ei ole näkynyt yritysten sponsoroimien poliitikkojen joukossa, lukuun ottamatta Merikukka Forsiusta, joka hänkin siirtyi Kokoomukseen. Vihreillä ei ole rahakkaita taustavoimia sen paremmin firmoissa kuin ay-liikkeessäkään.

Vaalirahoituslaki on aivan liian löysä. Mutta edes sitä ei olisi, elleivät vihreät olisi ajaneet lakia läpi Lipposen toisessa hallituksessa. Nykyinen laki on ainakin paljastanut omat aukkonsa ja luonut paineen tiukentamiseensa.

Vaalirahoituslain pitäisi velvoittaa ehdokkaita julkistamaan myös kampanjansa kulut, ja vaalituen maksajia ilmoittamaan tuestaan. Tällaisen lain avulla vaalirahoitusta voisi oikeasti valvoa.

Kansalaisilla on oikeus tietää, kenen nappia edustaja painaa.