”Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Kemikaaliseminaarissa

Minut oli kutsuttu puhumaan EU:n kemikaaliasetuksen eli REACH:in toimeenpanoa käsittelevään vuosiseminaariin. Olen nimittäin Europarlamentin ympäristövaliokunnan yhdyshenkilö EU:n uuden kemikaaliviraston suuntaan. Seminaarissa kävi ilmi muun muassa, että yritykset ovat tehneet jo yli puolitoista miljoonaa kemikaalien esirekisteröintiä, ja ne kattavat yli 50 000 ainetta. Joukossa on päällekkäisyyksiä. Komission puolesta puhunut virkamies totesi, että lainsäädäntöä pitää kehittää vielä ottamaan huomioon nanomateriaalit ja ”coctail-efekti” eli vaikutukset, jotka tulevat siitä, kun ihmiset käytännössä altistuvat samanaikaisesti useille teollisille kemikaaleille.

Omassa esityksessäni arvostelin sitä, että REACH:in periaate vaarallisimpien aineiden käytön muuttamisesta luvanvaraiseksi on pahasti vesittymässä. REACH sanoo, että aineet, jotka aiheuttavat syöpää, geenimuutoksia tai hedelmättömyyttä tai jotka ovat pysyviä ja elimistöön kertyviä, luokitellaan ”erittäin suurta huolta aiheuttaviksi aineiksi” eikä niitä saa käyttää ilman lupaa. Ennen kuin aine virallisesti todetaan tällaiseksi pahiskemikaaliksi, se on listattava ”kandidaattilistalle”.

REACH:in liitteessä on 800 ainetta, jotka jo tiedetään syöpää ja geenimuutoksia aiheuttaviksi ja lisääntymiskykyä haittaaviksi. Lisäksi 27 ainetta on todettu elimistöön kertyviksi haitta-aineiksi. Kuvittelin, että ainakin ne otettaisiin ”kandidaattilistaan” heti. Mutta tämän vuoden lokakuussa hyväksyttyyn ensimmäiseen versioon kirjattiinkin vain viisitoista ainetta. Toki joukossa on merkittäviä aineita, muun muassa kolme ftalaattia. Nämä muovinpehmentimet on jo kauan tiedetty hedelmättömyyttä aiheuttaviksi mutta silti niitä käytetään paljon. Asia liittyy myös kuluttajan oikeuteen saada tietää tuotteen sisältämistä haitallisista kemikaaleista. Kuluttajalla on oikeus saada tietää, onko tuotteessa tuolla kandidaattilistalla olevia aineita, tai niitä jotka on jo julistettu ”erityistä huolta aiheuttaviksi”. Kuvittelin että heti REACH:in tultua voimaan asiakas voisi kaupassa vaatia myyjää selvittämään, onko vaikka lakanassa tai nukessa pahiskemikaaleja. Mutta ei se niin mennytkään. Ensin oli hyväksyttävä virallinen ”kandidaattilista” aineista, joiden käyttö voi muuttua luvanvaraiseksi. Tuo säälittävän lyhyt kandidaattilista tekee siis muun ohella pilkkaa kuluttajan oikeudesta tietää. Tuoreena isoäitinä olisin utelias tivaamaan kaupoissa, onko lelussa tai lastenvaatteessa terveydelle vaarallisia aineita. Mutta tällä hetkellä tiedonsaantioikeuteni koskee vain 15 ainetta. Tilanne haittaa myös firmoja, jotka haluaisivat vapaaehtoisesti poistaa tuotteistaan vaarallisimmat aineet. Kiukuttava tilanne johtuu siitä, että kemianteollisuudella on suuri vaikutusvalta EU:n komissioon sen teollisuuspääosaston kautta. Eräs seminaarin osanottaja kertoi minulle, että jopa kemianteollisuuden kattojärjestö Cefic oli eräässä tilaisuudessa sanonut, että ultralyhyt kandidaattilista on ongelma, koska se johtaa vaihtoehtolistojen laatimiseen haitallisista kemikaaleista. Ainakin yksi sellainen on jo syntynyt, ChemSec-järjestön laatima. Tämä johtaa markkinoilla sekavaan tilanteeseen, koska jotkut yritykset ryhtyvät poistamaan tuotteistaan muitakin aineita kuin virallisella ”pahisaineiden” kandidaattilistalla olevat.

Lounaalla kuulin, että Mumbaissa on meppidelegaatio. Konservatiivimeppi Sajjad Kharim oli ollut paikalla, kun terroristi oli alkanut ampua ympäriinsä konetuliaseella. Hän oli onnistunut livahtamaan hotellin keittiöön ja sieltä kellariin.

Britanniassa kaavaillaan kiinteistöveron porrastamista rakennuksen energiatehokkuuden mukaan. Oikeasti tarvitaankin jotain tuntuvia porkkanoita, jotta energiaremontit lähtisivät vauhtiin.

Lordi Nicholas Stern, ”Sternin raportin” laatija, on sanonut, ettei uusille hiilivoimaloille pitäisi antaa rakennuslupaa, ellei niissä ole hiilidioksidin talteenottoa. Olen samaa mieltä. Parlamenttihan esittää uusille voimaloilla päästörajaa 500 g/kWh, joka käytännössä tarkoittaisi tätä samaa, perinteisiä hiilivoimaloita ei enää saisi rakentaa ilman hiilidioksidin talteenottoa.