“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Kaveruuden siunaus ja kirous

Suomessa on tavattu sanoa, että yhtä köyttä vetäminen on pärjäämisemme salaisuus.
Muistelmat sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä kertovat monia tarinoita siitä, miten asioita sovittiin “poikien kesken”. Esimerkiksi kun Pekka Herlin laajensi hissiyhtiö Koneen kansainväliseksi suuryhtiöksi, hänen tukenaan olivat presidentti Kekkonen ja tämän kansainväliset yhteydet.
Suomen liittyessä EU:hun vitsailtiin että Suomi ei ole valtio, vaan klubi. Klubia on ylläpidetty metsästys- ja saunaseuroissa, oopperajuhlilla, Lapin kelomajoissa janiinedelleen.
Nyt korruption tutkijat sanovat, että hyvävelijärjestelmä on suomalaisen korruption muoto.
No haetanneeko tuo, jos tuloksena on yhteinen etu? Toisaalta, onko tuloksena oikeasti yhteinen etu – vai tarrautuminen vanhaan?
Klassinen korruptio, jossa asemia ja päätöksiä voi ostaa rahalla ja suhteilla, haittaa maan kehitystä. Entä korruption suomalainen muoto?
Tunnen kohtalaisesti suomalaisen energiapolitiikan. Teollisuuden, ay-liikkeen ja isojen puolueiden johto on yksituumaisesti ajanut lupia uusille ydinvoimaloille, ja ainakin vuonna 2002 väännettäessä Olkiluodon kolmosreaktorista sivustatukea antoivat myös johtavat sanomalehdet.
Uskon, että ydinvoimaa silloin ajaneet vilpittömästi ajattelivat olevansa isänmaan asialla. Sittemmin Olkiluoto kolmosesta on tullut kansainvälisesti surullisenkuuluisa. Fennovoiman kohdalla ydinvoimainto on vähintään yhtä omituista.
Samaan aikaan uusiutuva energia kasvaa maailmassa raketin vauhdilla. Tuulivoima ohitti vuosikasvussa ydinvoiman jo noin 15 vuotta sitten. Nyt nopeiten kasvaa aurinkovoima, jonka määrä on vuodesta 2009 alkaen noin 6-kertaistunut. 5 vuodessa aurinkosähkön hinta on pudonnut viidesosaan. Johtavat maat ovat Saksa ja Kiina. Saksassa uusiutuvaa energiaa suosiva politiikka on tuonut satojatuhansia työpaikkoja.
Viime viikolla Tekniikka ja talous-lehdessä Fortumin Jouko Vartiainen arvioi, että Suomenkin sähköstä aurinko voisi tuottaa jopa 20 % ja että ydinvoimalle ei kohta enää ole tilaa.
Ympäristötekniikka on Suomessa kasvanut paperiteollisuutta suuremmaksi. Siitä pidetään kauniita puheita, mutta todellisissa valintatilanteissa politiikka puolustaa vanhaa.
Hyvävelimeininki on luonut Suomeen rumaa rakennettua ympäristöä, se on jarruttanut sosiaaliturvan uudistamista pätkä- ja silpputöiden tekijät huomioonottavaksi. Nyt on havahduttu siihen, että perinteisen teollisuutemme vienti ei vedä.
Olisiko syytä ruveta etsimään ja tukemaan uutta eikä keskittyä pönkittämään vanhaa?
Ilmestynyt Aamulehdessä 1.11.2014