“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Kaskelotit auttavat ilmastoa

Viime viikon hauskin ilmastouutinen on, että kaskelottien ulosteet auttavat merta imemään ilmakehästä hiilidioksidia. Tyynen meren 12 000 kaskelottia kylvävät ulosteissaan mereen noin 50 tonnia rautaa vuodessa. Se ruokkii leviä jotka imevät ilmasta hiilidioksidia. Tällä tavalla kaskelotit poistavat ilmakehästä vuosittain 440 000 tonnia hiilidioksidia, mikä vastaa noin 80 000 henkilöauton päästöjä. Tutkimus on julkaistu Britannian tiedeakatemian B-sarjassa eli Proceedings of the Royal Society B.

Myös maapalloteknikot, jotka kehittelevät ideoita maapallon keinotekoiseksi viilentämiseksi, ovat yhtenä ideoistaan heittäneet ajatuksen raudan kylvämisestä meriin. Meikäläisestä jotenkin tuntuu, että kaskelottien suojelu voisi olla turvallisempi tapa tehdä tämä homma.

Muita poimintoja maailman uutisista:

Espanja on ilmoittanut aikovansa ylittää uusiutuvan energian tavoitteensa, siis sen, joka maalle on asetettu EUn uusiutuvan energian direktiivissä. Espanjan tavoite on 20 % vuonna 2020, mutta maa aikoo ylittää sen 2,7 prosenttiyksiköllä. Suhteessa nopeimmin kasvaa keskitetyn aurinkovoiman tuotanto, 632 megawatista viiteentuhanteen. Tuulivoimaa aiotaan lisätä 20 000 megawatista 38 000 megawattiin. Espanja suunnittelee myös uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön vientiä.

Tätä voi verrata siihen ”vihreän sävyyn”, jota Kokoomuksen kansanedustaja Sanna Perkiö viikko pari sitten edusti Talouselämä-lehdessä. Siinähän hän todisteli, että uusiutuva energia ”rämettää [Suomen] kilpailukykyä”. Perkiön perustelut eivät ole erityisen kirkkaat, uusiutuvan energian viaksi hän esittää lähinnä sen, että se on ”hajautettua ja tukien varaan rakentuvaa”. Mutta voi voi kun EU määrää. Perkiölle se, että ydinvoima on kansantaloudelle siunaukseksi, näyttää olevan selviö, jota ei tarvitse sen kummemmin perustella.

Minä sanon, että ydinvoiman ajaminen on yhtä fiksua kuin 1990-luvulla olisi ollut investoida miljarditolkulla Erikssonin lankapuhelimiin.

Olen jo aikaisemmin selostanut Pricewaterhouse Coopersin ja European Climate Foundationin raportteja, joiden mukaan Eurooppa voi kohtuukustannuksin pyöriä uusiutuvalla energialla vuonna 2050. Saksassa on julkaistu myös maakohtainen selvitys, jonka mukaan sama onnistuisi myös siellä. Professori Martin Faulstich, joka on ympäristöneuvoston (Advisory Council on the Environment, SRU) puheenjohtaja, sanoi, että Saksa voi toimia sataprosenttisesti uusiutuvalla ja edullisella sähköllä vuonna 2050. Selvityksen mukaan Saksa ei tarvitse uusia hiilivoimalaitoksia eikä myöskään ydinvoimalaitosten käyttöiän pidentämistä. Selvityksen taustamallit on tehnyt German Aerospace Center. Sen mukaan koko Euroopan uusiutuvan energian potentiaali moninkertainen verrattuna nykyiseen tai ennakoituun tulevaan sähkönkulutukseen.

Uusiutuvan energian edelläkävijät ovat lähteneet liikkeelle kauan sitten. Nyt jopa Abu Dhabikin on ilmoittanut pyrkivänsä kestävän energian tutkimuksen ja tuotannon keskukseksi. Maassa muun muassa ollaan panemassa 22 mrd dollaria ”vihreään” Masdar Cityyn.

Yhä useammin sattuu silmiin myös artikkeleita Kiinan kiristä uudessa energiateknologiassa. Viime vuonna Kiina pystytti enemmän tuulivoimaa (13 GW) kuin Eurooppa (10,5 GW, USA 9,9 GW) ja ennustetaan, että seitsemän vuoden kuluttua Kiinassa tulee olemaan eniten tuulivoimaa maailmassa. 

Niiden ”isojen poikien firmojen” joukkoon, jotka näkevät menossa olevan energiamurroksen, on liittynyt Lloyd’s raportissaan ”Lloyd’s 360º risk insight, sustainable emnergy security”. Yhteenvedon ensimmäinen kohta kuuluu: ”Liiketoiminta, joka valmistautuu uuteen energiatodellisuuteen ja käyttää sitä hyväkseen, menestyy – sen laiminlyöminen voisi osoittautua kohtalokkaaksi. Huoli energian saannin varmuudesta ja ilmastonmuutoksesta ovat käynnistämässä koko maailmassa poliittisten toimien ja investointien aallon, joka muuttaa perinpohjaisesti tapaamme käyttää ja säädellä energiaa. Yritykset, jotka pystyvät suunnittelemaan ja hyödyntämään tätä uutta energiatodellisuutta, parantavat sekä häiriönsietokykyään ja kilpailukykyään. Sen laiminlyöminen voisi johtaa kalliisiin ja jopa katastrofaalisiin seurauksiin.” Raportissa todetaan myös, että olemme kulkemassa kohti globaalia öljyn tuotannon romahdusta ja hintapiikkiä.

Mutta Suomessa uskotaan liikuttavan hartaasti, että energia-asioissa perinneratkaisut ovat parhaita.

Onneksi Suomestakin sentään löytyy niitä, jotka ymmärtävät uusiutuvan energian olevan tulevaisuuden energiaa. Tästä kielii sveitsiläiselle professorille Michael Grätzelille annettu Millenium-teknologiapalkinto keksinnöstä, joka mahdollistaa aikaisempaa halvempien aurinkopaneelien rakentamisen taipuisille pinnoille. Keksintö vie meitä siis eteenpäin kohti aikaa, jolloin rakennusten – ja ehkä autojenkin – ulkopinnat voivat tuottaa sähköä auringonvalosta.

Huhtikuussa ilmestynyt Pöyry-yhtiön raportti ”Wind energy and electricity prices” antaa ainakin tuulivoiman taloudellisuudesta erilaisen kuvan kuin Perkiö. Pöyryn mukaan tuulivoima on alentanut sähkön markkinahintaa suuremmalla summalla kuin tuulivoiman tuet hintaa nostavat. Kokonaisvaikutus on sähkön hintaa ja kuluttajan sähkölaskua alentava. Tuulivoima alentaa sähkön markkinahintaa siksi, että se syrjäyttää verkosta tuotantokustannuksiltaan kalleinta sähköntuotantoa. Koska tämä syrjäytetty tuotanto on käytännössä fossiilivoimaa, tuulivoima myös alentaa tehokkaasti päästöjä. Pari vuotta sitten Saksan hallituksen teettämä tutkimus antoi saman tuloksen. Pöyryn raportissa on vedetty yhteen tulokset useista selvityksistä, joissa on analysoitu tuulivoiman vaikutusta sähkön hintaan. Ainakaan sähkön hintaa nostamalla tuulivoima ei siis ”rämetä kilpailukykyä”.

Perinteisten energiamuotojen vaaroista varoittava Meksikonlahden öljykatastrofi pahenee ja syyttely kovenee. Britanniassa pohditaan, onko BP-yhtiön saama USAssa kipakka kritiikki vihamielisyyttä brittejä kohtaan. International Herald Tribunessa on kerrattu BPn historiaa osana Britannian imperiumia ja sen ulkopolitiikkaa. Firmalta vaaditaan huimia vahingonkorvauksia ja syystä. Toisaalta IHT:ssä sentään muistutetaan, että Intian Bhopalissa tapahtuneen myrkkyonnettomuuden korvaukset eivät olleet samalta planeetalta sen kanssa, mitä BPltä nyt vaaditaan, kun kärsijöinä ovat USAn rannikon asukkaat ja bisnekset. Guardian on raportoinut siitä, kuinka Nigeriassa ihmetellään Meksikonlahden öljyvuodosta noussutta älämölöä, Nigeriassahan öljyvuodot, isotkin, ovat jokapäiväistä arkea. Torstain Guardian muistuttaa myös siitä, että amerikkalaisten pitäisi osata katsoa myös peiliin, öljykatastrofin taustalta löytyy oman elämäntavan riippuvuus öljystä, ja haluttomuus tehdä siihen muutoksia. Lehti haukkuu tekopyhyydestä republikaaneja, jotka ovat ajaneet öljy-yhtiöille vapaampia käsiä poraukseen ja vähemmän säätelyä mutta nyt vaativat yhteiskuntaa hoitamaan kaiken.

BPn maine on ainakin kärsinyt ja pahasti. Itse pidän erityisen pahana tietoja siitä, että BP julkisuudessa vähätteli vuotoa väittämällä sitä noin 20 kertaa pienemmäksi kuin firman sisällä oikeasti arvioitiin. Tänään on julkaistu vielä pahempia väitteitä, joiden mukaan öljyputken pohjaventtiili vuoti jo viikkoja ennen räjähdystä ja vuodosta kerrottiin pomoille. Voi hyvinkin olla, että jos silloin olisi ryhdytty asianmukaisiin toimiin, katastrofilta olisi vältytty. Se, että pohjaventtiili ei toiminut kuten piti, eli siis sillä ei kyetty sulkemaan putkea, oli yksi keskeinen katastrofiin.

Meksikonlahden katastrofi on ainakin jonkin verran antanut pontta vaatimuksille USAn ilmastolain säätämisestä, siinähän on kyse muun muassa öljyriippuvuuden vähentämisestä. Viime kuussa arvioitiin, että senaatin uusin ilmastolakiehdotus (Kerry-Lieberman) loisi satojatuhansia uusia työpaikkoja. Peterson Institute for International Economics arvioi uusia työpaikkoja tulevan 203 000 vuosien 2011 ja 2020 välillä.

Ilmastolain kohtalo senaatissa on epävarma, mutta sen kannatus kansalaisten keskuudessa on kasvanut. Kannattajia on 77 % väestöstä, nousua tammikuuhun verrattuna on 6 prosenttiyksikköä.

Terra Energiewende Newsletter tosin huomauttaa, että Jimmy Carterista alkaen joka ikinen USAn presidentti on varoittanut kansakuntaansa turvallisuusuhkasta, jonka riippuvuus ulkomaisesta öljystä aiheuttaa. Kukaan presidentti ei silti tähän mennessä oikeasti ole saanut aikaan energiapolitiikan suunnanmuutosta.

Toisaalta USAn senaatissa on reilu viikko sitten äänin 53-47 torjuttu yritys viedä maan ympäristönsuojeluvirastolta EPAlta oikeus säädellä hiilidioksidipäästöjä. Tämä on hyvä ilmastouutinen. Virastollahan on tämä oikeus Clean Air Actin perusteella, koska ilmastonmuutoksen on todettu vaarantavan myös terveyttä. Tämä asia on valttikortti presidentti Obamalla ja muilla, jotka haluavat rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä lailla. Tuon lain vastustajat nimittäin tietävät, että jos lakia ei synny, EPA voi ryhtyä rajoittamaan tehtaiden ja voimalaitosten CO2-päästöjä Clean Air Actin nojalla.

EUssa on taas käynnistynyt keskustelu siitä, tulisiko meidän jo tiukentaa vuoden 2020 päästötavoitteemme nykyisestä 20%:sta 30 %:n vähennykseen. Komission julkaiseman tiedonannon mukaan se tulisi paljon edullisemmaksi kuin aikaisemmin on arvioitu. Reilu viikko sitten pidetyssä ympäristöministerikokouksessa aika moni maa kannatti tavoitteen tiukentamista. Minusta se olisi perusteltua. On selvää, että tähän mennessä ilmoitetut päästösitoumukset eivät yhteensä riitä pitämään ilmastonmuutosta kahden asteen turvallisemmalla puolella. Tarvitaan kirikierros.

USAn valtamerten ja ilmakehän tutkimuslaitos NOAA ilmoitti, että viime toukokuu sekä maalis-toukokuu ja tammi-toukokuu ovat olleet globaalisti lämpimimmät sen jälkeen, kun lämpötilamittaukset 1880-luvulla alkoivat.

Science-lehdessä on julkaistu 250 USAn kansallisen tiedeakatemian jäsenen allekirjoittama julkilausuma, jossa arvostellaan viimeaikaisia hyökkäyksiä ilmaston tutkijoita kohtaan. Kirjeessä sanotaan muun muassa, että ”kun joku vaatii yhteiskuntaa odottamaan tutkijoiden täyttä varmuutta, ja toimimaan vasta sen jälkeen, se tarkoittaa samaa kuin, ettei yhteiskunnan tule ikinä toimia”. Niinpä. Onneksi Suomessa ja Euroopassa 1980-luvulla ryhdyttiin vähentämään rikkidioksidipäästöjä vaikka teollisuuslobbarit vaativat ”varmempaa näyttöä” siitä, että havaitut metsätuhot johtuvat juuri happosateista.

Viime kuussa julkaistiin YKn ”Global Biodiversity Outlook”. Se varoitti, että maailma on kulkemassa kohti ”kynnyksiä”, joiden ylittäminen voi olla kohtalokasta ihmisen kannalta keskeisille ekosysteemeille, esimerkiksi sellaisille, jotka ovat tärkeitä ilmaston säätelylle ja ruoan tuotannolle. Yksikään maailman maa ei ole toteuttanut tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden hupeneminen vuoteen 2010 mennessä. Korallien vaaleneminen on yksi huolestuttava oire, mutta myös levien lisääntyminen monissa järvissä. Rehevöitymisestä kielivä levien kasvu vie vedestä happea ja se tukehduttaa muuta vesielämää, muun muassa kaloja.

EUssa talouskriisi on tuonut uudestaan vakavaan pohdintaan energia- ja hiilidioksidiveron. Sen avulla voitaisiin kerätä rahaa valtioiden kassoissa ammottavien aukkojen katteeksi. Jopa autoteollisuudesta tulee tukea verolle, sehän auttaisi osaltaan autoteollisuutta vähentämään autojen päästöjä, koska vero suuntaisi kysyntää bensapihimpiin autoihin. Transport & Environment –järjestön uutiskirjeen mukaan Saksassa pohditaan myös lentolippuveroa budjetin katteeksi.

Ajatushautomo Sandbag julkaisi jokin aika sitten raportin siitä, mitkä firmat Euroopassa ovat käärineet eniten ansiottomia windfall-voittoja sen johdosta, että päästökaupan hiilidioksidipäästöoikeudet on jaettu firmoille ilmaiseksi. Ylivoimainen johtaja on teräsyhtiö Arcelor Mittal, jolla oli vuonna 2008 14,4 miljoonaa ylimääräistä päästöoikeutta. Seuraavana on Lafarge (4,2 milj). SSAB Svenks Stal on neljäs (3,5 milj). Yhdeksäntenä on US Steel (1,4 milj). Yhteensä 35 miljoonan ylimääräisten päästöoikeustonnin rahallinen arvo oli 500 miljoonan euron luokkaa. Myös seuraavalle päästökauppakaudelle, joka alkaa vuonna 2013, on tulossa päästöoikeuksien yliallokointia.

Myös vihreiden CE Delft-tutkimuslaitoksella teettämä ja toukokuussa julkaistu tutkimus osoittaa, että päästökaupan ilmaisjako johtaa ansiottomiin voittoihin. Tämän raportin mukaan öljynjalostamoissa sekä rauta- ja terästeollisuudessa on kääritty noin 14 mrd euron windfall-voitot vuosina 2005-2008. Jos teollisuus saa myös vuoden 2013 jälkeen ilmaisia päästöoikeuksia siinä määrin kuin on kaavailtu, epäoikeudenmukaista windfall-voittojen kääriminen jatkuu.