Jyri Jaakkolan murhan tutkinta Meksikossa nytkähti eteenpäin – hiukan

Palasin viime viikon lopulla Meksikosta, jossa olin saksalaisen kollegani Ska Kellerin kanssa patistamassa maan viranomaisia tutkiman Jyri Jaakkolan murha ihan aikuisten oikeasti. Jyri ja meksikolainen Bety Carino ammuttiin kuoliaaksi Meksikon Oaxacassa 27.4. viime vuonna, yli vuosi ja neljä kuukautta sitten.

Matka oli pitkä, mutta tuntuu siltä, että se oli tarpeen. Murhatutkinta nytkähti eteenpäin, mutta vain hieman. Avainkysymyksessä eli todistajien suojelussa päästiin kuitenkin aikaisempaa konkreettisempaan keskusteluun.

Jyri ja Bety saivat surmansa kansainvälisessä ihmisoikeustarkkailijoiden ja avustustyöntekijöiden autosaattueessa, joka pyrki piiritettyyn San Juan Copalan kylään. Kylää siinä vaiheessa oli puolisen vuotta piirittänyt aseistettu Ubisort-ryhmä, jonka johtajalla Rufino Juarezilla on läheiset suhteet Oaxacan silloiseen kuvernööriin. Avustussaattue liittyi yrityksiin laukaista alueen konflikti rauhanomaisin keinoin. Toisin kävi, autosaattue joutui aseellisen väijytyksen kohteeksi.

San Juan Copalan tilanne liittyy triqui-alkuperäiskansan ristiriitoihin, joilla on pitkä historia. Vallanpitäjät ovat ainakin viime vuoteen asti lietsoneet näitä ristiriitoja ja jopa antaneet aseistetuille ryhmille rahaa, jota nämä ovat saaneet käyttää aseiden hankintaan. Ubisortin lisäksi alueella on nimittäin kaksi muutakin aseistettua ryhmää, mutta ylivoimaisesti eniten aseita on ollut juuri Ubisortilla, jonka on jopa perustanut Oaxacan entinen valtapuolue, PRI.

Luulisi, ettei tällaisen murhan tutkinta ole vaikeaa, koska on olemassa monta eloonjäänyttä silminnäkijää. Lisäksi todennäköisin epäilty, Ubisort-ryhmä, on rajattu joukko ja jopa ryhmän johtajan nimi on julkisesti tiedossa.

Mutta käytännössä murhan tutkinta on ollut tosi tahmeaa. Olen ollut tiiviissä yhteydessä Jyrin vanhempiin ja heidän asianajajaansa. Ilman aktiivista asianajajaa, joka on paikan päällä Meksikossa, ei ehkä olisi tapahtunut juuri mitään. Juuri mitään ei ehkä olisi tapahtunut myöskään ilman jatkuvaa aktiivisuutta Euroopasta käsin.

Presidentti Halonen tapasi Meksikon presidentti Calderonin viime vuoden toukokuussa pian murhan jälkeen. Calderon vakuutti, että murha tutkitaan. Tästä huolimatta on tarvittu jatkuvaa aktiivisuutta EU:n taholta.

Suomen ja EU:n lähetystöt Meksikossa ovat koko ajan olleet yhteydessä eri viranomaisiin. Itse matkustin Meksikoon tämän asian merkeissä jo kolmatta kertaa ja Ska Keller toista kertaa. Lisäksi EU-parlamentin ihmisoikeusalivaliokunta on pitänyt tälle asialle omistetun kokouksen viime helmikuussa ja viime toukokuussa valiokunnan delegaatio vieraili Meksikossa ja Oaxacassa.

Suomen ja EU:n puolelta asiaa ei siis todellakaan ole painettu villaisella.

Juuri ennen ihmisoikeusalivaliokunnan (jonka puheenjohtaja silloin vielä oli Heidi Hautala) vierailua Rufino Juarez vangittiin, tosin ei epäiltynä Jyrin ja Betyn murhasta vaan muiden rikosten perusteella. Yleisesti kuitenkin uskotaan, että Jyrin ja Betyn murha oli oikeasti pidätysten taustalla.

Mutta silti ketään ei siis vielä ole syytettynä tästä murhasta ja keskustelemme melkein samoista asioista kuin yli vuosi sitten, sekä liittovaltion että osavaltion viranomaisten kanssa.

Jo vuosi sitten oli ilmeistä, että oikeudessa päteviä todisteita murhan toteuttajista ja suunnittelijoista ei saada, ellei todistajia suojella.

Tämän luulisi olevan päivänselvää. San Juan Copalan alueella on tapettu kymmeniä ihmisiä ja on hyvin todennäköistä, että aika monesti – joskaan ei aina – asialla on ollut Ubisort. Kuka meistä lähtisi todistamaan murhaajia vastaan, jos todennäköinen seuraus on, että saa kuulan omaan kalloonsa?

Suomen ja EU:n lähetystöt ja me mepit puhuimme jo viime kesänä siitä, että todistajien pitää saada takeet suojelutoimista, jotta he voivat kertoa tietonsa vaarantamatta omaa henkeään.

Eri keskusteluissa tätä on vuoroin luvattu, vuoroin taas on esitetty jos jonkinlaisia verukkeita, joihin on palattu uudestaan ja uudestaan.

Olemme kuulleet, että Meksikon laki antaa mahdollisuuden todistajien suojeluun vain, jos on kyse järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja siitä ei tässä tapauksessa katsota olevan kyse. Me olemme vastanneet ensinnäkin, että ei laki voi kieltää todistajien suojelua muissakaan tapauksissa.

Toiseksi olemme sanoneet, että aseistettu ryhmä, joka on järjestäytynyt – jonka johtaja jopa tiedetään yleisesti – ja jolla on sotilasaseita ja joka mitä todennäköisimmin on tappanut useita ihmisiä vuosien varrella, täyttää kyllä YK:n määritelmän järjestäytyneestä rikollisryhmästä.

No, tätä keskustelua kävimme tälläkin matkalla. Tällä kertaa pääsimme kuitenkin astetta konkreettisemmalle asteelle, saimme aiempaa konkreettisempia lupauksia, myös määräajoista. Näistä yksityiskohdista en kuitenkaan voi kertoa julkisesti. Mutta toivo siitä, että murhaajat saadaan oikeuden eteen, elää.

Matkallamme kävimme Oaxacassa, jossa tapasimme viime vuonna valitun uuden kuvernöörin, yleisen syyttäjän sekä virkamiehiä, jotka vastaavat ihmisoikeusasioista sekä alkuperäiskansojen asuinseuduilla olevien ristiriitojen sovittelusta. Mexico Cityssä tapasimme ulkoministeriön, liittovaltion syyttäjän ja sisäministeriön edustajia.

Lisäksi tapasimme tietysti kansalaisjärjestöjen edustajia ja San Juan Copalasta häädettyjä ihmisiä.

Yhtä uskomatonta kuin se, että murha jolla on useita silminnäkijöitä ja muutenkin aika selkeät johtolangat, on vielä 16 kuukauden kuluttua selvittämättä, on itse San Juan Copalan tilanne. Kylä oli piiritettynä 2009 loppuvuodesta viime syyskuuhun, jolloin aseistetut miehet tunkeutuivat kylään ja ajoivat ulos ne kyläläiset, jotka siihen asti olivat sinnitelleet siellä.

Kyläläiset eivät ole voineet vieläkään palata. Osa asuu sukulaisten ja ystävien nurkissa muualla, osa on leiriytynyt Oxaca Cityn keskusaukiolle eli Zocaloon ja elää siellä kaupustelemalla käsitöitä.

Neuvotteluja käydään. Interamerikkalainen ihmisoikeustuomioistuin on nimennyt 132 San Juan Copalan asukasta, joilla on oikeus valtiovallan suojeluun. Myös näistä suojelutoimista neuvotellaan. Kyläläisten mukaan pidetään kokouksia toisensa jälkeen, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Kuulimme jopa että mies, joka viime lokakuussa sai kuulan päähänsä mutta jäi henkiin, ei ole vieläkään saanut hoitoa. Viranomaiset edelleen ”selvittävät mahdollisuuksia” toimittaa hänet sairaalaan leikkaukseen.

Eurooppalaisesta näkökulmasta on ihan uskomatonta, että asemiehet voivat häätää kokonaisen kylän asukkaat kodeistaan eivätkä he vielä vuoden kuluttua ole voineet palata.

No, edellä oleva kuulostaa varmaan tosi synkältä. Mutta Oaxacassa on silti tapahtunut merkittävä muutos, kun viime vuoden vaaleissa yli 80 vuotta valtaa pitänyt PRI-puolue (institutionaalinen vallankumouspuolue) menetti valtansa ja kuvernööriksi valittiin Gabino Cue, jonka taakse oli ryhmittynyt sekä oikeisto että vasemmisto.

Vuosi sitten Oaxacassa oli siis kuvernööri, joka oli Ubisort-asejengin johtajan kaveri. Nykyinen kuvernööri on luvannut muutosta, uudistanut osavaltion perustuslain ja luonut uusia virkoja ihmisoikeuksien toteuttamiseen sekä alkuperäiskansojen alueisiin liittyvien ristiriitojen sovitteluun.

Saimme vaikutelman – emmekä vain me vaan monet muutkin – että uusi kuvernööri ihan oikeasti haluaa ratkaista tämän murhan ja tuoda syylliset oikeuden eteen, sekä palauttaa normaalin elämän San Juan Copalaan ja moneen muuhunkin paikkaan Oaxacassa. Mutta vanhaa valtaa ei noin vain hetkessä muuteta. Minulle ainakin on hämärän peitossa, missä määrin uuden kuvernöörin alainen virkakunta jakaa samat tavoitteet.

Toivo siis elää. Mutta todellinen testi tahdolle selvittää tämä murha, on se, tuodaanko murhaajat oikeuteen ja saavatko he tuomionsa.