“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Jäävi vai eikö jäävi

Aamulehti kertoo, että venäläinen Irina Lyukhata on Tampereella hakenut kirkon suojaa. Irinan isä oli Venäjällä taistellut korruptiota vastaan ja hänet murhattiin. Irinalla itsellään on tietoja korruptioon sekaantuneista ihmisistä. Suomi on evännyt häneltä turvapaikan.

Ilmeisesti Suomesta saa turvapaikan vain, jos hakijalla on kotimaansa poliisilta sinetillä ja vesileimalla vahvistettu pumaga, jossa todistetaan että tämä tyyppi tapetaan jos hän palaa kotimaahansa.

Mutta keskustelu lobbauksen säännöistä ja meppien jääviyskriteereistä menee tosi mielenkiintoiseksi.

Tänään Vihreä Lanka uutisoi kollegani Eija-Riitta Korholan myöntäneen saaneensa vaalirahaa ydinvoimateollisuudelta. Mutta tämänpäiväisessä tiedotteessaan Korhola kiistää väitteen. No, totuuden tästä asiasta tietää vain Korhola itse. Julkisessa vaalirahoitusilmoituksessaan hän kertoo saaneensa runsaat 30 000 euroa ”Pro Societas Europea”-yhdistykseltä. Yhdistysrekisteri kertoo, että Korhola itse on yhdistyksen sihteeri ja hänen miehensä varapuheenjohtaja. Vastaavien rahankeruuyhdistyksen taaksehan vaalirahansa kätkee moni muukin, myös moni istuvista kansanedustajista. Laki sallii tällaisen, mutta minusta tämä porsaanreikä laissa tulisi tukkia. Toivottavasti oikeusministeri Brax panee töpinäksi.

Europarlamentti vaatii meppejä ilmoittamaan sidonnaisuutensa. Sidonnaisuusilmoituksessa tulisi kertoa muun muassa, miltä tahoilta on saanut tukea poliittiseen toimintaansa. Kirjaimellisesti otettuna tämä tarkoittaa myös vaalirahoittajia. En kuitenkaan ole kuullut, että kukaan olisi ilmoittanut vaalirahoittajiaan tässä yhteydessä. Korhola ei ainakaan.

Europarlamentissa yksittäisellä mepillä on sangen suuri valta silloin kun hän pääsee jonkin asian raportööriksi. Iso valta on myös sillä, joka pääsee oman ryhmänsä neuvottelijaksi eli varjoraportööriksi käymään ryhmien välisiä neuvotteluja asian yksityiskohdista. Usein niissä ratkaistaan iso osa lopullisen päätöksen sisällöstä. Suomen eduskunnassa raportöörejä ei ole, valiokunnissa asiat ratkaistaan tavallisimmin hallituspuolueiden niin sanottujen valiokuntavastaavien kesken, ja kaikkein kinkkisimmät asiat viedään hallituspuolueiden ryhmäpuheenjohtajien neuvotteluun.

Olen sanonut monessa yhteydessä, että mielestäni mepeille pitäisi saada jääviyssäännöt. Niiden tulisi koskea nimenomaan raportöörinä toimimista. Äänioikeutta valiokunnassa ja täysistunnossa en rajoittaisi, enkä oikeutta osallistua keskusteluun.

Meppien jääviyssäännöissä tulisi olla aivan sävelet kuin normaalistikin, eli että raportöörinä ei voisi toimia asiassa, joka liippaa omaa tai lähisukulaisen etua, tai oman firman tai siviilityönantajan. Meppien tapauksessa jääviyteen tulisi mielestäni ottaa mukaan myös vaalirahoitus. Toisin sanoen jos on saanut rahaa esimerkiksi autoteollisuudelta, ei pitäisi toimia autojen päästöjä tai ilmansaastenormeja koskevien lakien raportöörinä.

Tämänpäiväisessä blogissaan Korhola esittää, että olisin itse toiminut tämän periaatteen vastaisesti: ”Kovin mielenkiintoista. Hassin puoliso on Tampereen yliopiston tutkija. Hassi teki viime vuonna lausunnon EU:n tutkimuksen seitsemännestä puiteohjelmasta. Kysymys oli myös rahavirroista, joita myönnetään tutkimukseen, painopistevalinnoista. Hassin logiikkaa noudattaen Satu olisi ollut perin jäävi.”

No, kerrataanpa tosiasiat: Esittelin viime vuonna europarlamentin ympäristövaliokunnan lausunnon EU:n seitsemännestä tutkimuspuiteohjelmasta. Esitin isompaa rahoitusta ympäristöä, erityisesti ilmastonsuojelua ja myös terveyttä koskevaan tutkimukseen. Mieheni FT Jukka Valjakka on töissä Tampereen teknillisessä yliopistossa (ei siis Tampereen yliopistossa). Hän on lehtori, toisin sanoen opettaja, ei tutkija. Mieheni opettaa fysiikan perusopetuksen lisäksi astrofysiikkaa. Missään vaiheessa ei ole ollut esillä, että EU:n budjetista rahoitettaisiin ylipäänsä yliopisto-opetusta, eikä astrofysiikka ole ollut esillä edes rahoitettavana tutkimuskohteena. Tarkistin Tampereen teknillisestä yliopistosta, miten paljon yliopisto saa EU:n kautta tutkimusrahaa. Kuulemma EU-tutkimusrahoituksen osuus yliopiston kokonaisbudjetista on noin 3 %.

Mielestäni olennaista on, että luodaan selkeät jääviyssäännöt, jotka ovat kaikkien tiedossa. Nyt sellaisia ei ole. Jos sovitaan, että ei voi valmistella valiokunnan lausuntoa EU:n tutkimusohjelmasta, mikäli puoliso opettaa yliopistossa, niin sovitaan vaan ja toimitaan sen mukaan. Tosin silloin jääviyskäsitettä laajennettaisiin sangen huomattavasti verrattuna nykyisiin suomalaisiin jääviyssäädöksiin. Mutta olennaista on, että säännöt ovat kaikille selvät.

Pidän ongelmana, että europarlamentin jääviysnormit roikkuvat nyt tukevasti ilmassa. Villiä meininkiä on arvosteltu USA:ssa asti. Silloin, kun europarlamentti käsitteli paljon huomiota herättänyttä direktiiviä tietokoneavusteisten keksintöjen patenteista eli niin sanottua softapatenttidirektiiviä, Wall Street Journal kiinnitti huomiota asiassa hyvin aktiiviseen saksalaiseen konservatiivimeppiin Klaus Lehneen. Hänellä oli asiaan vaikutusvaltaa, koska hän oli ryhmänsä koordinaattori eli valiokuntavastaava asiaa käsitelleessä JURI-valiokunnassa. Lehne on samalla myös konsultti, joka neuvoo yrityksiä EU-päätöksentekoon liittyvässä lobbauksessa. Toinen asiassa hyvin aktiivinen saksalainen konservatiivimeppi Kurt Lauk oli Veritas-yhtiön hallituksessa. Tämä firma kuuluu ”Business Software Allianceen”, joka ajoi softapatenttia. Käsittelyä läheltä seuranneet jenkkikommentaattorit olivat sanoneet, että USA:ssa moinen meininki ei olisi mahdollista.

Wall Street Journalin artikkeli löytyy linkistä
http://www.corporateeurope.org/wsj050706.html

Noihin aikoihin kysyin yhdeltä ympäristövaliokunnassa istuvalta saksalaiselta konservatiivikollegalta Lehnen roolista ja hän paheksui sitä kovasti. Mutta ilmeisesti ei avoimesti ryhmässään, vaan vain tällaisissa käytäväkeskusteluissa.

Ympäristövaliokunnassa olen nähnyt, miten tietyt mepit käyttäytyvät kuin saisivat ohjeensa tietyiltä teollisuudenaloilta. He ovat myös päässeet ryhmänsä varjoraportööreiksi neuvottelemaan kyseisten teollisuudenalojen etuja läheltä liippaavista päätöksistä. En tiedä, ovatko he saaneet vaalirahaa kyseisiltä teollisuudenaloilta. Mutta haluaisin tiedon vaalirahoituksesta julkiseksi. Ja juuri siksi että europarlamentissa raportööreillä ja varjoraportööreillä on iso valta, vaalirahoituksen tulisi olla avointa ja jääviyssääntöjen selvät.

Korhola sanoo vielä: ”Ja jos jatketaan eteenpäin logiikan kummallisilla poluilla, Hassin oman näkemyksen mukaan hän olisi itse mitä todennäköisimmin jäävi ympäristölainsäädännössä – jos kyseiset järjestöt ovat naista tukeneet. Sillä ei kenenkään kannata olla niin naiivi, että kuvittelisi ympäristöjärjestöjen olevan vapaat taloudellisista intresseistä.”

Tiedoksi vain kaikille, että kaikki rahavirrat minun ja ympäristöjärjestöjen välillä ovat kyllä kulkeneet ihan toiseen suuntaan. Olen vuosikymmenien varrella antanut ympäristöjärjestöille tukea jäsenmaksujen, lehtitilausten ja satunnaisten tukimaksujen muodossa. Minulle päin ympäristöjärjestöiltä rahaa ei ole koskaan tullut, ei ole juolahtanut koskaan edes mieleen, eikä uskoakseni järjestöissäkään.