Itämeren rehevöitymisen torjunta ja yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastus

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi, Henrik Lax, Riitta Myller, Alexander Stubb 26.11.2007

Aihe: Itämeren rehevöitymisen torjunta ja yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastus

Komissio julkaisi 20.11.07 tiedonannon yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksesta. Tiedonannossa puututaan laajasti maatalouspolitiikan kehittämiseen ja siinä mainitaan myös erikseen se, että miten ympäristönsuojelun haasteisiin tulee vastata.

Tiedonannossa ei kuitenkaan lainkaan käsitellä sitä, miten yhteistä maatalouspolitiikkaa kehittämällä voitaisiin vähentää maailman saastuneimpaan mereen, Itämereen, joutuvia ravinnepäästöjä. Itämeren pahin ympäristöongelma on ravinteiden aiheuttama rehevöityminen ja maatalous on suurin Itämerta rehevöittävien ravinnepäästöjen lähde. Se, paheneeko vai paraneeko Itämeren tilanne, on suurelta osin EU:n käsissä, koska siitä on EU:n laajenemisen myötä tullut melkein EU:n sisämeri. Siksi on häpeä, jos EU ei ryhdy tehokkaisiin toimiin Itämeren tilan parantamiseksi.

Euroopan parlamentti on useaan otteeseen vaatinut sitä, että Itämeren joutuvien ravinnepäästöjen vähentämistä ja tämän ottamista tavoitteeksi EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa. Tämä sisältyy muun muassa:
– Euroopan parlamentin päätöslauselmaan pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta ( P6_TA(2006)0494, hyväksytty 16.11.2006)
– Euroopan parlamentin päätöslauselmaan pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuudesta (P6_TA(2005)0430, hyväksytty 16.11.2005)
– Mietintöön ”EU:n tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys” (A6-0235/2007)

Miksi komissio ei ole yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksessa ottanut huomioon näitä Euroopan parlamentin päätöksiä? Suunnitteleeko komissio toimia, joilla maatalouden ravinnepäästöjä vähennetään Itämeren valuma-alueella?

E-5724/07FI
Mariann Fischer Boelin komission puolesta antama vastaus
(25.1.2008)

Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) on vuodesta 1992 alkaen asteittain mukautettu edistämään kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun tavoitteita. Käytännössä tämä on toteutettu uudistusprosessilla, jonka tavoitteena oli siirtyä hintojen ja tuotannon tukemiseen perustuvasta järjestelmästä suoran tulotuen ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden järjestelmään. Vuosien 1999 ja 2003 uudistukset olivat tärkeitä askelia tässä uudistusprosessissa.

Ympäristönäkökohtien yhdentämisessä YMP:hen saavutettu edistys tunnustetaan äskettäin laaditussa kuudennen ympäristöä koskeva yhteisön toimintaohjelman väliarvioinnissa, jossa komissio toteaa maatalouden olevan eräs positiivinen esimerkki yhdentymisestä: ”Maatalousalalla on viimeisten 15 vuoden aikana toteutettu perustavanlaatuisia uudistuksia, joiden myötä viljelijät on alettu nähdä luonnon järjestysmiehinä.”

Ympäristönäkökohtien yhdentäminen on kuitenkin dynaaminen prosessi, jossa on otettava huomioon ympäristöalalla esille nousevat uudet kysymykset. Tämä tunnustetaan myös äskettäisessä YMP:n terveystarkastusta käsittelevässä tiedonannossa, jonka mukaan esimerkiksi vesihuolto muodostaa uuden haasteen, joka on tarpeen ottaa huomioon.

Veden laadun suhteen YMP tarjoaa jo nyt riittävästi toimenpiteitä, joita esimerkiksi Itämeren rannikolla sijaitsevat jäsenvaltiot voivat toteuttaa vähentääkseen ravinteiden pääsyä vesiin. Näitä ovat muiden muassa maaseudun kehittämispolitiikan toimenpiteet, kuten maatalouden ympäristötoimenpiteet, ja investointi- tai koulutustuet. Jäsenvaltioiden vastuulla on sisällyttää asiaa koskevat toimenpiteet omiin maaseudun kehittämisohjelmiinsa ensisijaisten tavoitteidensa mukaisesti.

Lisäksi nitraattidirektiivi, yksi tärkeimmistä vesien rehevöitymisen vähentämiseen tähtäävistä ympäristöalan säädöksistä, kuuluu täydentäviin ehtoihin.

Euroopan yhteisö on sopimuspuolena Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevassa yleissopimuksessa, niin kutsutussa Helsingin yleissopimuksessa.

Yhteisö ja muut sopimuspuolet hyväksyivät Itämeren toimintasuunnitelman Krakovassa Puolassa 15. marraskuuta 2007 kokoontuneessa Helsingin komission ministerikokouksessa.

Toimintasuunnitelman tavoitteena on palauttaa Itämeri ympäristön kannalta hyvään kuntoon vuoteen 2021 mennessä. Siinä asetetaan muun muassa maakohtaiset päästövähennystavoitteet fosforille ja typelle. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi toimintasuunnitelmassa tarkistetaan vaatimuksia ja toimia maalta tulevan kuormituksen ehkäisemiseksi (yleissopimuksen II osan liite III) ja vahvistetaan luettelo toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa maatalouden fosfori- ja typpipäästöjen vähentämiseksi. Sopimuspuolten tehtävänä on nyt toteuttaa tämä toimintasuunnitelma. Olisi huomattava, että Itämerta ympäröivät EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet Helsingin yleissopimuksen puitteissa toteuttamaan maatalousalalla lisätoimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään Itämeren rehevöitymistä.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastusta käsittelevä tiedonanto on käynnistänyt EU:n laajuisen kuulemisprosessin ja tarjoaa kaikille sidosryhmille mahdollisuuden ilmaista erityisiä huolenaiheitaan, jotka voivat liittyä esimerkiksi Itämereen.