Itämeren lohen myynti ihmisravinnoksi

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi (Verts/ALE) 15.2.2011

Suomi on hakemassa jatkoa poikkeusluvalle myydä EU:n dioksiiniraja-arvot ylittävää Itämeren kalaa. Vuoden 2002 poikkeuslupa sallii Suomen ja Ruotsin jatkaa lohen, taimenen ja silakan myyntiä omalla alueellaan vuoden 2011 loppuun saakka.

Suomen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira suosittelee, että Itämeren lohta, taimenta tai yli 17 sentin mittaista silakkaa tulisi syödä korkeintaan 1-2 kertaa kuussa. EU:n elintarviketurvallisuusviraston EFSA:n uusimman raportin mukaan Itämeren silakan dioksiinipitoisuus oli lähes neljä kertaa korkeampi kuin muualla kalastetun silakan.

Silakan myynnin poikkeuslupaa on perusteltu sillä, että silakka on halpa ja perinteinen ruoka-aines ja kuluttajat korvaisivat sen epäterveellisemmillä vaihtoehdoilla. Loheen tämä perustelu ei päde. Itämeren lohi ei ole pitkään aikaan ollut tärkeä osa suomalaisten ruokavaliota. Suomessa kauppojen kalatiskeillä ylivoimaisesti yleisin lohikala on viljelty kirjolohi.

Itämeren luonnonlohen kanta on viime vuosina romahtanut, kun merellä kalastettu lohi ei enää pääse nousemaan lisääntymisjokiinsa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomen ammattikalastajien lohisaalis Itämerellä oli viime vuonna enää vain 0,2 milj. kg,  eli vain reilu kymmenesosa 1990-luvun alun huippuvuosista.

Mikään kansanterveydellinen syy ei siis perustele Itämeren luonnonlohen pyyntiä ihmisravinnoksi. Sen sijaan pyynti vaarantaa  luonnonvaraisen lohikannan jatkuvuuden. Luonnonlohen osuus koko lohisaaliista on ollut kasvussa vuodesta 2000 alkaen ja Pohjanlahdella se on ollut viime vuosina yli puolet. 

Edellä olevan perusteella kysyn komissiolta, aikooko se Suomen poikkeuslupahakemusta käsiteltäessä ottaa huomioon Itämeren luonnonlohen heikentyneen kannan ja sen, että Itämeren lohi ei ole vastaavalla tavalla köyhän kansan perusruokaa kuin silakka.

John Dallin komission puolesta antama vastaus
(11.5.2011)

Suomi on esittänyt pyynnön jatkaa tilapäistä poikkeuslupaansa, jonka nojalla on mahdollista pyytää ja saattaa kotimaan markkinoille Itämeren luonnonlohta ja yli 17 cm mittaista luonnonsilakkaa, joiden dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ylittävät EU:n lainsäädännössä vahvistetut enimmäismäärät. Poikkeuslupa myönnettiin vuonna 2001, sitä jatkettiin 2006 ja sen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2011.

Poikkeuslupa myönnettiin sen jälkeen, kun komissio oli saanut näyttöä siitä, että huomattavassa osassa tietyistä Itämeren alueen kalalajeista nämä EU:n lainsäädännössä vahvistetut enimmäismäärät ylittyvät, joten kyseiset lajit poistuisivat ruokavaliosta. Suomessa on käytössä järjestelmä, jolla pystytään varmistamaan, että kuluttajat saavat asianmukaisesti tiedon kaikista ruokavaliosuosituksista, jotka koskevat tiettyjen dioksiinille herkimpien väestöryhmien Itämeren kalan syönnin rajoittamista mahdollisten terveysriskien välttämiseksi. Käytössä on toimenpiteet sen varmistamiseksi, että dioksiinipitoisuudeltaan enimmäismäärät ylittäviä kaloja ja kalatuotteita ei saateta markkinoille muissa jäsenvaltioissa.

Komissio pohtii edelleen Suomen esittämää pyyntöä tilapäisen poikkeusluvan jatkamisesta ja vakuuttaa, että kaikki perustellut tekijät, mukaan lukien kalakannan suojelutaso, tutkitaan tarkoin ja huomioidaan tarpeen mukaan ennen päätöksen tekemistä.