Italialaisen poliisiauton kyydissä
Olin Italian vihreiden järjestämässä tilaisuudessa Viadanan kaupungissa jonkin matkan päässä Milanosta. Tilaisuuden aihe oli energiapolitiikka. Minut oli pyydetty paikalle kertomaan siitä, miten Olkiluodon kolmosvoimalan rakentamisessa kompuroidaan kompuroimasta päästyä.
Minulle valkeni vasta paikan päällä, että tilaisuus alkaa iltayhdeksältä. Kuulemma italialaiset syövät illallista joskus puoli kahdeksan aikoihin ja tulevat tilaisuuksiin vasta sen jälkeen. Isohko sali oli varsin täynnä. Juuri Viadanaa suunniteltiin aikoinaan Italian ydinvoimalan sijaintipaikaksi. Paikalliset protestoivat ponnekkaasti. Paolo Bergamashi, joka nyt on Europarlamentin vihreän ryhmän ulkopoliittinen asiantuntija, oli yksi näiden protestien organisoijista. Jossain vaiheessa karabinieerit vangitsivat hänet. Melkein koko kaupunki tuli torille putkarakennuksen ympärille protestoimaan. Näin myös kuvia torista, joka oli täynnä traktoreita, alueen maanviljelijät eivät halua ydinvoimalaa pilaamaan tuotteittensa mainetta.
No, kaupunki oli yksi tilaisuuden järjestäjistä ja siksi minulle oli järjestetty harvinaisen juhlava kyyti lentokenttähotelliin Milanon kentän lähelle. Minut vietiin paikallispoliisin kyydissä poliisiautolla, kuskina virkapukuinen poliisi. Hän oli oikein symppis nuorehko tumma kiharatukkainen mies, nimeltään Pierrot. Juttelimme ummet ja lammet. Opin muun muassa, että Italiassa on kolme eri poliisiorganisaatiota, armeijan karabinieerit, paikallispoliisi ja sitten vielä jokin muu. Tämä on perua toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta. Silloin haluttiin varmistaa, ettei kukaan tuleva Mussolini pysty kaappaamaan poliisilaitosta, perustettiin useita poliisiorganisaatioita, jotta ne voivat valvoa toisiaan.
Tilaisuus oli kestänyt melkein puoleen yöhön ja pääsimme hotellille vasta vähän vailla kahdelta yöllä. Vastaanottovirkailija hieraisi silmiään, kun virkapukuinen poliisi saattoi minut sisään ja kantoi laukkuani.