Ilmastopolitiikan pitäisi herätä Ruususen unesta
Tällä viikolla on ilmestynyt kaksi raporttia, joiden pitäisi herättää hallitukset ja kaikki muutkin Ruususen unta nukkuvat toimintaan ilmaston suojelemiseksi.
Maailmanpankki varoittaa, että maailma on menossa kohti 4 asteen lämpenemistä.
http://climatechange.worldbank.org/content/climate-change-report-warns-dramatically-warmer-world-century
Lehdistötiedote raportista:
http://www.worldbank.org/en/news/2012/11/18/new-report-examines-risks-of-degree-hotter-world-by-end-of-century
Haetanneeko tuo mittään? Kyllä haittaa. Raportin mukaan maapallon lämpeneminen keskimäärin 4 asteella tarkoittaisi tällä vuosisadalla muun muassa
– merenpinnan nousua 0,5 – 1 metrillä,
– maa-alueiden lämpenemistä 4-10 asteella (mantereet lämpenevät nopeammin kuin meret),
– monien kuivien seutujen muuttumista yhä kuivemmiksi, sateisten yhä sateisemmiksi,
– ennennäkemättömiä helleaaltoja, kesistä tulisi keskimäärin kuusi astetta kuumempia esimerkiksi Välimerellä, Pohjois-Afrikassa, Lähi-Idässä ja osissa Yhdysvaltoja,
– isoja vaikeuksia maataloudelle ja ruoan tuotannolle, pulaa makeasta vedestä yhä useammilla alueilla, suomeksi siis nälkää ja janoa monille,
– useiden saarivaltioiden evakuoimista,
– ennennäkemättömiä evakkoaaltoja,
– voimakkaampia trooppisia pyörremyrskyjä.
Kuivuudesta ja nälästä kärsisivät pahiten jo ennestään köyhät maat. Merenpinnan noususta kärsisivät sadat miljoonat, pahiten Afrikan, Aasian ja Keski-Amerikan rannikoiden suurkaupungeissa, kuten Mosambikissa, Madagaskarissa, Meksikossa, Venezuelassa, Intiassa, Bangladeshissa, Indonesiassa, Filippiineillä ja Vietnamissa. Ylipäänsä maailman suurimmista kaupungeistahan valtaosa on merenrannoilla.
Maailmanpankin raportin nimi "Turn Down the Heat, Why a 4oC Warmer World Must Be Avoided" sisältää pääviestin, tällainen tulevaisuus on kyettävä estämään. Jos maapallo lämpenee yli 2 asteella, riski ylittää kynnyksiä, joiden jälkeen isot ja peruuttamattomat muutokset lähtevät vyörymään, kasvaa voimakkaasti. Yksi tällainen kynnys on Grönlannin sulamisen eteneminen siihen pisteeseen, että sitä ei enää kyetä peruuttamaan. Jos Grönlanti sulaa, merenpinta nousee 7 metrillä, vaikkakaan ei meidän elinaikanamme.
YK:n ympäristöjärjestö UNEP puolestaan sanoo saman toisin päin. Uusi raportti varoittaa, että nykypolitiikka ei riitä rajoittamaan maapallon lämpenemistä kahteen asteeseen.
http://www.unep.org/publications/ebooks/emissionsgapreport/index.asp
lehdistötiedote:
http://www.unep.org/Documents.Multilingual/Default.asp?DocumentID=2698&ArticleID=9335&l=en&t=long
Jotta ilmastonmuutos voitaisiin hillitä alle kahden asteen verrattuna esiteolliseen aikaan, globaalit kasvihuonekaasupäästöt eivät vuonna 2020 saisi olla juurikaan yli 44 gigatonnia (miljardia tonnia). Tämänhetkiset globaalit päästöt ylittävät tämän 20 prosentilla ja päästökehityksen nykymenolla vuonna 2020 voidaan olla 58 gigatonnissa. Vaikka maailmat maat toteuttaisivat YK:n ilmastoneuvotteluissa antamansa lupaukset, päästöt vuonna 2020 olisivat 49-57 gigatonnia, riippuen siitä toteuttaisivatko maat lupauksensa ala- vai ylärajan ja miten tiukat olisivat laskentasäännöt.
Myöskään EUn ilmastotavoitteet eivät vastaa lämpenemisen rajoittamista alle kahden asteen. EUlla on tapana kehuskella, että ilmastopolitiikkamme on maailman kunnianhimoisinta. Mutta on hyvä muistaa, että kaikilla mailla on oma tapansa laskea nämä vertailut, ja yleensä kaikki valitsevat sellaiset vertailuperusteet, joilla itse näyttävät mahdollisimman hyviltä. Jos vertailuun otetaan mukaan väestönkasvu vuoden 1990 jälkeen, EU ei näytä yhtä hyvältä kuin omissa vertailuissaan.
Nykyisen EU-lainsäädännön mukainen 20 prosentin päästövähennys vuoteen 2020 (verrattuna vuoteen 1990) ei todellakaan ole kunnianhimoinen, se tarkoittaa suunnilleen "business as usual"-ia. Viime vuonna EU oli jo 17,5 % alle vuoden 1990 päästötason. On inhimillinen ja globaali velvollisuutemme, mutta myös oma etumme tiukentaa päästötavoitetta 30 % vähennykseen.
Maailmanpankin raportin ja monen muunkin raportin mukaan ilmastonmuutoksesta kärsivät pahiten ja ensimmäisinä maailman köyhimmät. Mutta on turha luulla, että Eurooppakaan pääsisi helpolla.
http://www.eea.europa.eu/pressroom/newsreleases/climate-change-evident-across-europe
EUn ilmastopolitiikan yksi erityisongelma on se, että ilmastoneuvotteluissa EUn linja on perinteisesti päätetty yksimielisesti. Tämä on jarruttajan paratiisi, ja sitä viime vuosina erityisesti Puola on käyttänyt härskisti. Toivottavasti EU-parlamentin täysistunto hyväksyy huomenna saman kannan kuin ympäristövaliokunta, eli että ilmastoneuvotteluissa pitää siirtyä normaaliin määräenemmistöpäätöksentekoon, EUn Lissabonin sopimuksen mukaisesti.