Ilmastonsuojelu voitti teollisuusvaliokunnassa

Mikä päivä ja mikä viikko! Ilmastopaketin neuvottelujen kanssa on ollut niin vipinää ja säpinää, että aivan unohdin uhkaavan maailmanlopun. Senhän piti koittaa, kun Cernissä eilen käynnistettiin maailman suurin hiukkaskiihdytin, jonka aiheuttamien suurienergisten hiukkasten pelätään törmätessään voivan synnyttää pikkuruisia mustia aukkoja, jotka popsisivat maapallon poskeensa.

Aamulla ehdin olla vähän aikaa parlamentin ympäristövaliokunnan puheenjohtajan, Miroslav Ouzkyn isännöimällä aamiaisella, jonka aiheena oli palmuöljy. Sehän on kiistelty asia, esimerkiksi ympäristöjärjestöt ovat vaatineet Nestettä luopumaan palmuöljyä raaka-aineenaan käyttävän biodieselin tuottamisesta. Sisään astuessani puhui Indonesian palmuöljyntuottajien edustaja. Hän vastusti vapaakaupan vastaisina EU:n pyrkimyksiä luoda kriteereitä sille, millä tavalla tuotettua palmuöljyä tänne saa tuoda.

Esitin kysymyksen, joka liittyi kansainvälisten ilmastoneuvottelujen yhteen kuumaan kysymykseen, siihen miten sademetsäalueen maita palkittaisiin metsien suojelusta tai metsähakkuiden hidastamisesta. En kysymykselläni ottanut kantaa mihinkään suuntaan, mutta ilmeisesti jo puoluekantani koettiin kannanotoksi. Indonesialainen nainen, joka edusti palmuöljybisneksen foorumia, vastasi tuohtuneen oloisena, että palmuöljyviljelmäkin on metsää, jos metsä määritellään kuten komission direktiiviehdotuksessa. Siinä metsäksi katsotaan alue, jolla on yli viisimetrisiä puita ja latvuspeitto vähintään 30 %.

Useampikin indonesialainen ja malesialainen puhuja paheksui uusiutuvan energian direktiiviä, joista teollisuusvaliokunta tänään äänestää. Direktiiviehdotuksessa asetetaan kriteereitä sille, millä tavalla tuotettu biomassa ja biopolttoaine kelpuutetaan EU:ssa uusiutuvaksi energiaksi. Malesian biodieselyhdistyksen edustaja valitti, että ”te olette vahingoittaneet meidän teollisuuttamme jo ennen kuin äänestätte tänään.”

Eija-Riitta Korhola sanoi, että jotkut surulliset esimerkit ovat ikävä kyllä leimanneet koko alan. Hän kertoi käyneensä Malesiassa viime tammikuussa ja nähneensä siellä korkeaa laatua edustavan palmuöljyviljelmän, ymmärtäneensä että on tapoja tuottaa palmuöljyä myös kestävästi. Hän ilmoitti haluavansa olla osa tällaista kestävää toimintaa.

Hieman ihmettelin, koska Suomessa Korhola on kärkevästi ja näkyvästi (muun muassa kesäkuussa melkein sivun kokoisella kirjoituksella Hesarissa) arvostellut ympäristöjärjestöjä siitä, että ne ovat käynnistäneet biopolttoainebuumin, joka vie ruoan kehitysmaiden köyhien suusta ja kiihdyttää sademetsien tuhoamista ja sen myötä ilmastonmuutosta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun minusta tuntui, että on olemassa kaksi Korholaa, se joka esiintyy Suomen mediassa ja toinen, joka puhuu Brysselissä.

Aamun varsinainen jännitysmomentti oli teollisuusvaliokunnan eli ITRE:n kokous. Tänään listalla oli nimittäin uusiutuvan energian direktiivin lisäksi päästökauppa. Uusiutuvan energian direktiivissä ITRE on pääkäsittelyvaliokunta. Tämä tarkoittaa, että tämän äänestyksen jälkeen alkavat neuvottelut Europarlamentin ja EU:n ministerineuvoston välillä direktiivin lopullisesta sanamuodosta.

Päästökaupasta ITRE antaa lausunnon ENVI:lle eli ympäristövaliokunnalle. ITRE:n lausunto on merkittävä, koska sille on myönnetty niin sanottu ”laajennetun yhteistyön” status, mikä tarkoittaa että lausunnolla on tavallista enemmän painoarvoa.

Minua jännitti tosi paljon, koska etukäteen ei ollut lainkaan selvä, kumpi puoli saa ITRE:ssä enemmistön, Eija-Riitta Korholan ja Esko Seppäsen johtama äärilaitojen allianssi, joka tukee Euroopan teollisuuden kattojärjestön Business Europen vaatimusta jakaa teollisuudelle (paitsi sähköyhtiöille) edelleenkin päästöoikeudet ilmaiseksi, vai ”huutokauppalinja”. Viimeksimainittua tukevat vihreiden lisäksi liberaalit ja demarit sekä EU:n komissio.

”Huutokauppalinja” ajaa siirtymistä asteittain kohti huutokauppaa päästöoikeuksien siten että vuonna 2020 teollisuus joutuisi ostamaan kaikki päästöoikeutensa. Lievemmin kohdeltaisiin vain niitä aloja, jotka muuten joutuisivat kansainvälisessä kilpailussa epäreiluun asemaan. Nämä alat saisivat päästöoikeutensa ilmaiseksi, kokonaan tai osittain. Se, mitkä alat otettaisiin erityiskohtelun piiriin, voidaan kuitenkin ratkaista vasta kun ”Kioto kakkosta” koskevien kansainvälisten neuvottelujen tulos on selvillä.

Valiokunnan kokouksen aluksi käytiin aika pitkä kiistely siitä, lykätäänkö päästökauppaäänestys. Korhola kannatti lykkäystä. Hän valitti, että aikaa on liian vähän, on epädemokraattista tehdä päätös tällaisella kiireellä. Korhola kuulosti siltä, että pelkäsi jäävänsä tappiolle. Konservatiiviryhmän koordinaattori Giles Chichester vastusti lykkäystä. Kaikki mepit tietävät, että jokaisessa isossa asiassa poliittisten ryhmien väliset viimeiset kompromissit saadaan hiottua vasta viimeisinä päivinä ennen äänestystä. Valiokunnan puheenjohtaja, saksalainen konservatiivi Angelica Niebler päätti äänestyttää työjärjestykseen. Äänin 38-12 valiokunta päätti, että päästökauppalausunto käsitellään tänään.

Ensin äänestettiin uusiutuvasta energiasta. Direktiivin useimmista kohdista oli sorvattu kompromissit poliittisten ryhmien kesken raportöörin eli vihreän luxemburgilaismepin Claude Turmesin johdolla.

Direktiivin pääasiasta eli siitä, että EU asettaa jäsenmaita sitovan uusiutuvan energian lisäämistavoitteen, ei ollut kiistaa. Liikenteen biopolttoaineesta sen sijaan on kiistelty sitäkin enemmän. Valiokunta piti ennallaan komission ehdottaman tavoitteen, että liikenteen energiasta 10 % pitää olla uusiutuvaa vuonna 2020. Mutta valiokunta vaatii, että vuonna 2014 tavoite pitää arvioida uudestaan siihen mennessä kertyvän kokemuksen perusteella sen varmistamiseksi, että biopolttoaineilla ei pahenneta maailman nälkää eikä vauhditeta sademetsien parturointia. Valiokunta vaatii, että vuonna 2015 vähintään 20 % liikenteen uusiutuvasta energiasta pitää tulla sellaisista lähteistä, jotka eivät kilpaile ruoan kanssa, ja vuonna 2020 jo 40 %. Tällaisia ovat esimerkiksi biojätteistä tehty biokaasu, levistä tehty biodiesel sekä uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö sähköautojen voimanlähteenä.

Valiokunta ei kannattanut turpeen kelpuuttamista biopolttoaineen raaka-aineeksi. Valiokunta kannatti bioenergian ympäristökriteerien tiukentamista. Liikenteen biopolttoaineelta valiokunta vaati vähintään 45 % alempia elinkaaripäästöjä fossiilibensaan ja –dieseliin verrattuna, ja vuoteen 2015 mennessä jo 60 % kaulaa fossiileihin.

Uusiutuvan energian äänestyksen jälkeen salista lähti aika paljon meppejä ja pelkäsin jo että ”meidän puolen” paikat jäävät vajaiksi päästökauppaäänestyksessä. EPP-ryhmällä eli konservatiiveilla näytti olevan varajoukkoja paikalla, koska koneäänestyksissä puheenjohtaja joutui tavan takaa huomauttamaan, että EPP-ryhmästä tulee ääniä yksi tai kaksi enemmän kuin ryhmällä on valiokunnassa paikkoja. Hiukan rauhoituin, kun demariryhmän paikoillekin aika pian tuli väkeä.

Myös päästökaupasta oli useimmista asioista saatu aikaan kompromissi ryhmien välillä, mutta kaksi isoa asiaa oli auki, päästöoikeuksien jakotapa ja se, korvamerkitäänkö päästökaupasta saatavat tulot ilmastotarkoituksiin. Molemmissa asioissa vastakkain olivat toisaalta Korholan-Seppäsen ääriryhmäallianssi ja toisaalta demarien, liberaalien ja vihreiden rintama.

”Me” eli demarien, liberaalien ja vihreiden rintama voitimme molemmat asiat. Valiokunta kannattaa sitä, että EU:n jäsenmaille päästöoikeuksien huutokaupasta tulevat tulot korvamerkitään ilmastotarkoituksiin, kuten kehitysmaiden päästövähennyst
en avustamiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, ilmastoystävällisen teknologian tutkimukseen ja kehitykseen sekä energian hinnannousun sosiaalisten seurausten lääkitsemiseen.

Äänin 23-29 valiokunta hylkäsi Korholan-Seppäsen ajamat ilmaiset päästöoikeudet teollisuudelle. Enemmistö oli lopulta yllättävänkin selvä. Huutokauppamalli hyväksyttiin äänin 29-21. Toisin sanoen myös EPP-ryhmästä aika moni tuki huutokauppamallia.

Äänestyksen jälkeen olin tosi huojentunut. ITRE:n äänestyksessä tavallaan niitattiin äärilaita sille, kuinka suuressa määrin Europarlamentti tukee teollisuuden lobbarien ajamaa linjaa. Asian pääkäsittelyvaliokunta on ympäristövaliokunta. Siellä on odotettavissa huutokauppamallille vielä selvempi tuki.

Entä miksi pidän tärkeänä sitä, että teollisuus vähitellen joutuu maksamaan hiilidioksidin tuprutuskiintiöistään? Neljästä syystä. Ensinnäkin näin toteutetaan oikeudenmukaista ”saastuttaja maksaa” –periaatetta. Toiseksi, kun päästöillä on hinta, se välittyy myös tuotteiden hintoihin ja se puolestaan vaikuttaa ihmisten kulutusvalintoihin. Esimerkiksi rakennusmateriaalina puu pääsee nykyistä edullisempaan asemaan verrattuna teräkseen ja sementtiin, koska puu kasvaa metsässä, teräksen ja sementin valmistuksessa taas syntyy aika lailla hiilidioksidipäästöjä.

Kolmas syy on, etten halua päästökaupasta teollisuuden ansiottomien windfall-voittojen automaattia. Tätä nykyähän sähköyhtiöt laskuttavat sähkön kuluttajilta päästöoikeuksien hinnan vaikka firmat ovat saaneet suurimman osan päästöoikeuksistaan ilmaiseksi. Juuri siksi sähköyhtiöt eivät enää saa ilmaisia päästöoikeuksia vuodesta 2013 alkaen. Mutta en halua edistää windfall-voittoja millään muullakaan alalla. Neljäs syy on EU:n päätösten vaikutus muiden maiden valintoihin ja kansainvälisiin neuvotteluihin. Teollisuusmaat yksi toisensa jälkeen ovat seuranneet EU:n mallia ja ryhtyneet suitsimaan teollisuuden hiilidioksidipäästöjä päästökaupalla. Klubiin ovat liittyneet ainakin Norja, Sveitsi, Australia, Uusi-Seelanti ja Japani. USA:ssa molemmat presidenttiehdokkaat ovat luvanneet ajaa läpi liittovaltiotason päästökauppalain. USA:n kymmenen koillista osavaltiota on juuri aloittanut alueellisen päästökaupan.

Työjärjestyskiistojen takia äänestys venyi ja minulle tuli tosi kiire lähteä lentokentälle, hyvin hätäisesti ehdin heittää papereita ja muuta kassiin.

Guardianissa Timothy Garton Ash totesi, että Venäjän hyökkäys Georgiaan oli monen muun asian ohella kalavelkojen maksua USA:n hyökkäyksestä Irakiin. Niinpä. Irak-hyökkäyksellä, Guantanamolla, Abu Graibilla ja monella muulla Bushin USA on antanut tosi huonon esimerkin lukemattomille enemmän ja vähemmän epädemokraattisten valtioiden johtajille.