Ilmaston muuttuvat jakolinjat

Vihreä Lanka 12.2.2010

Ei niin kovin kauan sitten oli paikallaan syyttää ilmastonmuutoksesta vain teollisuusmaita. Kymmenen vuotta sitten keskimääräinen eurooppalainen vastasi tupruttajana viittä kiinalaista.

Nyt Kiina on kirinyt suurimmaksi kasvihuonekaasupäästäjäksi. Yhden eurooppalaisen keskipäästöjen tuottamiseen tarvitaan enää vajaat kolme kiinalaista. Ilmastonmuutosta ei saada suitsittua rajoittamatta myös suurimpien kehitysmaiden päästöjä, niin epäreilua kuin se onkin.

Kööpenhaminan jakolinjat ja jälkipyykki heijastelevat tätä muutosta. Tuloksen yksi plusmerkki, se että maapalloa ei saa päästää lämpenemään yli kahta astetta, on EU-diplomatian sormenjälkiä.

Miinuksen puolelle jäi, että paperista vedettiin yli vuoden 2050 päästövähennystavoitteet, -50% globaalisti ja -80% teollisuusmaille sekä tavoitevuosi globaalipäästöjen kääntämiselle laskuun. Ne veti yli Kiina. Kööpenhaminan jälkeen myös Intian ympäristöministeri Jairam Ramesh mainosti maansa parlamentissa juuri näitä asioita voittoina ja kehui yhteistyötä BASIC-maiden (Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia, Kiina) kesken.

Mahdollisuus rajoittaa ilmastonmuutos alle 1,5 asteen – eli pelastaa pienet saarivaltiot hukkumiselta – mainitaan Kööpenhaminan paperissa hädin tuskin. Kuka sitä vastusti? Kiina. Malediivien presidentti suuntasi vetoomuksensa USAn ja teollisuusmaiden ohella myös Kiinalle, eikä ihme. Malediivit on vaarassa kirjaimellisesti hukkua.

Plussan puolelle tuli, että lähes kaikki tupruttajina merkittävät maat ovat asettaneet päästörajansa ja ilmoittaneet ne virallisesti sovittuun määräaikaan 31.1.10 mennessä, myös USA, Kiina, Intia, Brasilia ja Indonesia. Ikävä kyllä sitoumukset eivät yhteensä vastaa kahden asteen vaan pikemminkin 3,5 asteen lämpenemistä. Tarvitaan kirikierros, mutta siitä ei ole sovittu. EU:n pitäisi käynnistää se tiukentamalla omaa päästövähennystään.

Kehitysmaaretoriikalla verhoillaan nyt myös silkkaa jarrutusta. Jotkut vannovat Kioton nimiin siksi, että Kioto asettaa vuosiksi 2008-2012 päästörajat vain perinteisille teollisuusmaille. Maat, jotka syyttivät teollisuusmaita "Kööpenhaminan kaappaamisesta", vastustivat globaaleja päästörajoja. Ilmastonmuutosta ei kyetä hillitsemään, jos jokainen maa, jota ei 1990-luvulla luokiteltu teollisuusmaaksi, saa kasvattaa päästöjään iankaikkisesti.

Kööpenhaminassa Sudanin edustaja tuomitsi neuvottelutuloksen sanoen kahden asteen lämpenemisen tarkoittavan Afrikan polttomurhaa. Eteenpäin vievien ehdotusten sijasta Sudan kuitenkin keskittyi jarrutukseen ja torpedointiin.

Olin tosi pettynyt Kööpenhaminan tulokseen. Sen pohjalta on silti mahdollista edetä. En ymmärrä niitä ympäristönsuojelijoita, joiden mielestä parempi olisi ollut jättää kaikki täysin levälleen.