“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ilmastokomissaari: Haluan EUsta maailman ilmastoystävällisimmän alueen

Tänään ympäristövaliokunnassa oli kuultavana ehdokas ilmastokomissaariksi, tanskalainen Connie Hedegaard. Hän antoi hyvin dynaamisen ja päättäväisen vaikutelman, ja tunsi vastuualueensa hyvin. Se nyt ei ole yllätys, hän on ollut maansa ympäristöministeri, sitten ilmastoministeri, ja vetänyt kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja, ja jo sitä ennen pari vuotta matkustanut ympäri maailmaa neuvottelemassa asiasta eri maiden ministerien kanssa. Kuulustelun lopuksi hän sai raikuvimmat aplodit kaikista niistä ehdokkaista, joiden kuulemisissa olen ollut.

Ympäristövaliokunnan poliittisten ryhmien vetäjien eli koordinaattorien kokouksessa, joka oli heti perään, tunnelma oli erittäin myönteinen, melkein hulvaton. Siihen kyllä vaikutti sekin, että valiokunta on vetänyt läpi kaikkiaan kolme komissaarihaastattelua, kolme tuntia kukin, ja ne kaikki olivat hyvin intensiivisiä kolmituntisia. Lisäksi tämä viimeinen oli perjantaina, joka normaalisti ei ole EU-parlamentin kokouspäivä lainkaan. Olimme siis kaikki aika väsyneitä myös. Koordinaattorikokouksessa valiokunnan puheenjohtaja Jo Leinen kysyi tanskalaiselta Anna Rosbachilta, joka on EDF-ryhmän koordinaattori, miten komissaarin nimi oikeasti lausutaan. Suunnilleen näin: Heedegoou.
 
Hedegaard aloitti sanomalla, että meitä, jotka olemme lähteneet politiikkaan, yhdistää usko siihen, että asioita voi muuttaa, vaikka näkemyksemme siitä, miten asioita pitäisi muuttaa, vaihtelevatkin. Hän kertoi tehneensä ensimmäisen tietoisen poliittisen tekonsa vuonna 1972 kiinnittämällä koululuokkansa seinälle julisteen, jossa kannatettiin Tanskan EEC-jäsenyyttä (EECstä tuli EU vasta 1990-luvulla). Opettaja otti sen saman tien pois.

Tärkein muutos, jonka hän sanoi haluavansa saada aikaan 5-vuotisen komissaarikauden aikana, on muuttaa EU maailman ilmastoystävällisimmäksi alueeksi. Jos jäämme vitkuttelemaan energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian kehittämisessä, olemme vaarassa jäädä muista jälkeen. Ilmastonsuojelu on keino päästä ulos talouskriisistä ja saada takaisin menetetyt työpaikat. Hän varoitti suojelemasta teollisuutta niin, että se tippuu kehityksen kelkasta, teollisuutta pitää ohjata puhtaampaan suuntaan ”lempeästi mutta päättäväisesti”.

Hän antoi myös harvinaisen monta kohtalaisen konkreettista lupausta. Hän lupasi tehdä jo tämän vuoden aikana uuden ehdotuksen autojen hiilidioksidipäästörajoista, koska alan tekniikka kehittyy tosi nopeasti. Modernimmat ja bensapihimmät autot eivät vain ole parempia vientituotteita, ne myös pienentävät tuontiöljylaskua. Hän lupasi myös valmistella ”ilmasto- ja liikennepaketin”, kuten edellinen komissio valmisteli ilmasto- ja energiapaketin. Liikenteen päästöihin on pakko puuttua, muuten liikenteen päästöjen kasvu syö muilla sektoreilla tehtyjen päästövähennysten tulokset. Kaikkien infrahankkeiden, joihin annetaan EU-rahaa, pitää olla sopusoinnussa ilmastotavoitteiden kanssa. Hän mainitsi moneen kertaan myös maatalouden alana, jonka ilmastovaikutuksiin täytyy paneutua.

Yritin puristaa komissaariehdokkaasta lupausta asettaa hiilidioksidipäästöraja uusille voimalaitoksille (jotta estettäisiin usien kivihiililaitosten pystyttäminen, ainakin jos niiden hiilidioksidia ei oteta talteen). Sitä hän ei antanut, mutta lupasi kuitenkin teettää asiasta vaikutusarvion. Puolalaiskollega Sonik päinvastoin valitti, ettei kivihiilestä voi yhdessä yössä luopua. Hänelle Hedegaard sanoi, että pitkällä aikavälillä kaikista fossiilisista pitää luopua, jopa sellaisesta kivihiilestä, jonka päästöt otetaan talteen. Sonik ei ollut uskoa kuulemaansa. Hedegaard täsmensi, että hän ei välttämättä usko tämän tapahtuvan omana elinaikanaan. Hän lupasi tehdä voitavansa, jotta EUn hiilidioksidipäästökauppa voidaan yhdistää USAn päästökaupan kanssa vuoteen 2015 mennessä.

Hedegaard kertoi EUn sisällä kannattaneensa päästövähennystavoitteen tiukentamista 20 prosentista 30 prosenttiin ennen Kööpenhaminan kokousta. Mutta nyt on nyt, ja EUn päästötavoitteen tiukentamista pitää käyttää vääntökahvana, jonka avulla muita maita yritetään puristaa tiukentamaan päästörajojaan. Hän sanoi kuitenkin toivovansa, että Meksikon ilmastokokoukseen (tämän vuoden lopulla) mennessä EU tiukentaa tavoitettaan 30 %:iin ”muuten ilmastonmuutoksen rajoittaminen alle kahden asteen ei onnistu”.

Vihreiden näkökulmasta harmittavin vastaus koski EUn 20 prosentin energiansäästötavoitetta, joka on nyt vain suuntaa-antava. Hedegaard ei luvannut kannattaa sen muuttamista pakolliseksi.

Loppupuolella Hedegaard totesi, että tämä on pisin suullinen tentti, johon hän on eläessään osallistunut.

Kuulemistilaisuuden jälkeen tunnelmat olivat hyvin myönteisiä. Mutta aika moni mainitsi kielteisenä sen, että Hedegaard kieltäytyi itsekritiikistä Kööpenhaminan ilmastoneuvottelujen suhteen. Hän sanoi yrittäneensä tosissaan, eikä ollut hänen tai Tanskan hallituksen vallassa, kun muutama maa ihan loppumetreillä päätti, etteivät ne halua tulosta, ei ole reilua syyttää niitä, jotka tekivät parhaansa. Tätä vastausta moni kuulija piti liian puolustelevana, joku valmius itsetutkisteluun olisi ollut paikallaan.

Hedegaard totesi, että ellei Kööpenhaminan kokouksen tavoitteita olisi asetettu hyvin korkealle, tulokset olisivat jääneet paljon vähäisemmiksi. Kööpenhaminaa lähestyttäessä kaikki merkittävät maat asettivat omat päästövähennystavoitteensa. Jos viisi vuotta sitten joku olisi väittänyt, että vuonna 2009 globaalin talouskriisin keskellä yli sata valtionpäämiestä kokoontuu neuvottelemaan maapallon ilmastosta, häntä olisi pidetty kahelina.

(Olen itsekin ajatellut samaa. Se on jo sinänsä aivan uutta, että yli 100 pääministeriä ja presidenttiä ovat tavanneet ilmastoneuvottelun merkeissä, ja noin 30 maan, jotka edustavat 80 prosenttia sekä väestöstä että päästöistä, päämiehet ovat istuneet enemmän kuin kellon ympäri väittelemässä silmästä silmään ja kuulleet toistensa argumentit suoraan. Useampi silminnäkijä on kertonut Obaman istuneen kynä kädessään kirjoittamassa ylös erilaisia tekstimuotoiluja sopimusluonnokseen. Kööpenhaminan laihan tuloksen selvittyä muistan panneeni Obaman tiedotustilaisuudessa merkille, että hän lateli pitkän litanian kehitysmaiden argumentteja. On hän takuulla ne aikaisemminkin kuullut virkamiehiltään moneen kertaan, mutta on eri asia kuulla ne itse. Kun Hedegaardin kuulemisen jälkeen juttelin tästä asiasta erään suomalaisen kanssa, hän kertoi nähneensä Vanhasen sanovan tvssä, että tällaiset neuvottelut näyttävät olevan tosi vaikeita. No, nyt hänkin siis on nähnyt sen ihan itse.)

Ainoana varsinaisena Kööpenhaminan neuvotteluihin liittyvänä kritiikkinä Hedegaard mainitsi sen, että EU ei kyennyt johdonmukaisesti puhumaan yhdellä äänellä, EU kulutti keskinäisen yksimielisyyden saavuttamiseen niin paljon energiaa, että se heikensi pahasti neuvotteluvoimaamme. (Tämä on totta, tiedän kokemuksesta.)