“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ilmastoangstia, mutta myös uusia ratkaisuideoita

Johdin tänäänkin puhetta asiantuntijakuulemisessa, koska ympäristövaliokunta on valinnut minut tämän vuoden ilmastoraportööriksi. Aiheena oli se, mitä uhkia ilmaston lämpenemiseen liittyy ja millaista päästövähennysvauhtia tarvitaan, jotta maapallon lämpeneminen saadaan pysymään alle 2 asteessa (verrattuna teollisuutta edeltäneeseen aikaan), minkä EU on asettanut tavoitteeksi.

Professori van Ypersele, Louvainin katolisesta yliopistosta, joka on IPCC:n toisen asiantuntijatyöryhmän varapuheenjohtaja, sanoi, että kahden asteen lämpeneminen voi hyvinkin olla liikaa, se voi siis johtaa sietämättömän suuriin vahinkoihin. Hän kehotti EU:ta tarkistamaan tämän tavoitteen.

No, toisaalta hän kertoi, että 2 asteen rajan alapuolella pysyminenkin on rankempi urakka kuin vielä muutama vuosi sitten luultiin, eli siis vaatii tiukempaa päästövähennysvauhtia. Se on kuitenkin mahdollista jopa jo tunnettujen teknologioiden avulla, kunhan politiikkatoimet ja päästöjen hinta ovat oikeita.

Ei tiedetä varmasti, mikä on niin sanottu “ilmastosensitiviteetti” eli paljonko maapallo lämpenee, jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu verrattuna esiteolliseen aikaan. Todennäköisin vastaus tähän on 3 oC, mikä on selvästi liian iso lämpeneminen. Myöskään yli 4,5 asteen lämpenemistä ei voida sulkea pois.

Van Ypersele totesi myös, että IPCC:n uusimmassa raportissa esitetyt merenpinnan nousuennusteet hyvin todennäköisesti aliarvioivat nousutahtia, koska niihin ei ole laskettu mukaan sitä Grönlannin ja Antarktiksen jäätiköiden virtausnopeuden kasvua, joka viime vuosina on havaittu. Esimerkiksi 5 – 10 vuotta sitten ennustettiin paljon hitaampaa sulamista kuin se, mikä sittemmin on tapahtunut. Toisin sanoen tätä koskevia malleja pitää kehittää. Jos maapallo lämpenee 2 astetta, se voi johtaa koko Grönlannin sulamiseen (mikä nostaa merenpintaa 7 metrillä), mutta siihen mennee useampi vuosituhat.

Jopa 1,5 asteen lämpeneminen nykyiseen verrattuna tarkoittaa paluuta ilmastoon, jollainen vallitsi viimeksi 2 miljoonaa vuotta sitten, mikään ihmissivilisaatio ei koskaan elänyt tällaisessa ilmastossa. 1,5 – 2,5 asteen lämpeneminen johtaisi siihen, että 20-30 % lajeista saattaa kuolla sukupuuttoon.

Tähän mennessä maapallo on lämmennyt keskimäärin noin 0,7 astetta, mantereet noin asteen (meret vähemmän). Eurooppa on lämmennyt suunnilleen 1,1 oC.

Se ilmakehän hiilidioksidipitoisuus, jonka yli ei pitäisi mennä, jotta ilmasto ei lämpenisi yli 2 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, on 440 ppm (parts per million) hiilidioksidiekvivalenttia (muutkin kasvihuonekaasut kuin hiilidioksidi on laskettu mukaan mutta niiden lämmittävä vaikutus laskettu vastaavan hiilidioksidimäärän mukaan). Nyt olemme jo yli 400 ppm:ssä. Ennen teollistumisen alkua hiilidioksidipitoisuus oli noin 280 ppm.

Jotta tähän vähennysvauhtiin päästäisiin, globaaleja päästöjä pitäisi vuoteen 2050 mennessä vähentää 85 – 50 %. Se alentaisi globaalia kansantuotetta vuodessa vain 0,1 – 0,2 %, mikä on kyllä sangen vähän.

Andreas Fischlin, Eidgenössische Tecknische Hochschule, Sveitsin Zürichistä korosti, että hän kertoo tuloksista, jotka ovat valtavan tieteellisen yhteistyön tulos, mukana on ollut noin 10 000 tutkijaa.

Hän totesi myös, että 20 – 30 %:ia korkeammista eläin- ja kasvilajeista uhkaa sukupuutto, jos maapallo lämpenee nykyiseen verrattuna 1,5 – 2,5 oC. Tutkituista lajeista 3 % hyötyy ilmastonmuutoksesta, 73 % kärsii. Ekosysteemien palvelut, esimerkiksi hapen, makean veden ja ruoan tuotanto, ovat ihmisten elämän perusta, siksi niiden hintaa rahassa on vaikea sanoa.

Valtamerten pH on jo muuttunut 0,1 yksikköä, eli meri on happamampi kuin 20 miljoonaan vuoteen. Kaikki kalkkikuoriset otukset merissä kärsivät tästä. Nyt koralliriutat muodostavat 25 % meren biodiversiteetistä.

Tällä hetkellä maaekosysteemit ovat hiilinieluja. Mutta niiden nieluvaikutus saavuttaa huippunsa tällä vuosisadalla, arviolta 2030 ja alkaa sitten laskea ja ehkä vuoden 2060 tienoilla maaperä ja kasvillisuus muuttuvat hiililähteeksi.

Jos maapallo lämpenee 2 astetta, 15 % maaekosysteemeistä muutttuu. 3 asteen lämpeneminen johtaa ainakin 40 %:n ekosysteemeistä muuttumiseen. 1,7 oC:n lämpeneminen muuttaa koralliriutat vaaleiksi ja 2,5 oC:n lämpeneminen muuttaa maaekosysteemit hiilidioksidin nettolähteiksi

Monilla alueilla sateet vähenevät ja se johtaa vesipulaan. Myös sateiden vuodenaikajakauma muuttuu, Euroopassa erityisesti kesäsateet vähenevät, talvisateet lisääntyvät.

Myles Allen, Oxfordin yliopistosta kertoi, että vuonna 1990 IPCC ennusti 0,1 – 0,2 asteen lämpenemistä vuosikymmenessä. Allenin silloinen pomo Richard Linsen ennusti kymmenen kertaa hitaampaa lämpenemistä eli 0,01 -0,02 astetta vuosikymmenessä. IPCC:n ennuste on toteutunut. Allen sanoi olevansa aivan varma siitä, että tällä vuosisadalla koetaan myös muutoksia, joita tutkijat eivät ennusta.

Hän korosti, että mikään tutkimus ei pysty sulkemaan pois maapallon vaarallista lämpenemistä. Monet näistä asioista tapahtuvat kuitenkin hitaasti. Jos ihmiskunta jatkaa päästöjen vähentämistä vielä senkin jälkeen, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei enää nouse, sillä vähennetään tulevia riskejä olennaisesti. Ilmaston lämpeneminen tapahtuu nimittäin viiveellä. (Muualta olen lukenut, että nyt koettu lämpeneminen on seurausta suunnilleen 1960-luvun päästöistä.)

Tämä olikin itselleni tämän asiantuntijakuulemisen selkein uutuus, jota en ole aikaisemmin kuullut, ja myös rohkaiseva ajatus. Itse asiassa, sitten kun ihmiskunta on päässyt hyvään vauhtiin hiilettömän energiatalouden rakentamisessa, on sangen todennäköistä, ettei päästöjen vähentäminen pysähdy ennen kuin päästöt ovat suunnilleen nollassa.

Jos ilmakehän hiilidioksidi(ekvivalentti)pitoisuus ei nouse yli 450 ppm:n ja laskee sen jälkeen, voimme olla aika toiveikkaita. Jos päästöt loppuvat kokonaan noin 200 vuodessa, myös lämpeneminen loppuu ja on aika hyvät mahdollisuudet rajoittaa lämpeneminen 2 asteeseen. Mutta päästövähennykset lopetetaan siihen, kun ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus on tasaantunut, mennään todennäköisesti yli 2 asteen, jopa 3 – 4 asteeseen.

Allen esitti myös uuden tavan hahmottaa “päästövaraa”. Lämpenemisriski riippuu enemmänkin siitä, paljonko hiiltä ilmakehään on kaikkiaan lisätty. Siihen on jo nyt lisätty noin 500 Gt (mrd tonnia) hiiltä. Jos päästöt loppuisivat seinään, lämpeneminen etenisi noin 1 asteeseen. Jos ilmakehään lisätään vielä toiset 500 Gt hiiltä, lämpeneminen pysähtyy noin 2 asteeseen. Kumulatiivinen annos on tärkein, vastaavasti kuin röntgensäteilyssä, jonka ihmisen kroppa vastaanottaa.

Allenin ajatus “päästövarasta” tonneina antaa mielestäni myös globaaleille ilmastoneuvotteluille yhden mahdollisen ratkaisun: sovitaan jokaiselle maalle “päästövara”, jonka ne tästä eteenpäin kaiken kaikkiaan saavat käyttää. Se voi olla tasamäärä jokaista asukasta kohti. Silloin ei tarvitsisi riidellä niin paljon siitä, kuka saa tupruttaa nyt ja kuka myöhemmin. Jokainen tietäisi, että tuprutus nyt syö myöhempien vuosien päästöoikeutta.

Detlef van Vuuren, Holl ymp arviovirastosta sanoi, että yli 3 %:n vuotuiset päästövähennykset eivät ole realistisia. Tästä seuraa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun pysäyttäminen tasolle 450 ppm edellyttää, että globaalit päästöt käännetään laskuun noin vuonna 2015. Jos käännepistettä viivytetään vuoteen 2030, päädytään tasolle 550 ppm (mikä siis edellisten puhujien mukaan johtaa noin 3 asteen lämpenemiseen).

On tärkeää, ettei tehdä investointeja, jotka joudutaan poistamaan käytöstä ennen aikojaa
n, se tulisi hyvin kalliiksi. Lyhyellä aikavälillä tärkeimmät päästövähennyskeinot ovat kivihiilen korvaaminen maakaasulla ja energiatehokkuuden parantaminen, pitemmällä aikavälillä uusiutuva energia, hiilidioksidin talteenotto ja mahdollisesti ydinvoima.

Arthur Runge-Metzger komissiosta totesi, että EU:n komissio ei juurikaan laske kustannuksia yli 25 vuotta eteenpäin, koska on mahdotonta tietää, millaisia teknologioita silloin on käytettävissä ja mihin hintaan. Kun hiilidioksidipäästöjä vähennetään, myös rikkidioksidipäästöt vähenevät, mutta siitä saatava terveyshyötyä ei ole otettu mukaan ilmastonsuojelun kustannuslaskelmiin, eikä myöskään energian huoltovarmuuden paraneminen.

Europarlamentin vihreät arvostelevat EU:n komissiota lepsuilusta sinievätonnikalan suojelussa Välimerellä. Välimeren tonnikalakannathan ovat huvenneet tosi nopeasti ylikalastuksen takia. Uuden EU-asetuksen mukaan lentokoneita ei saa käyttää tonnikalaparvien paikantamiseen, mutta kalastajat rikkovat tätä. No, itse yritän välttää tonnikalaa luettuani sen uhanalaistumisesta. Tuore tonnikala on tosi hyvää, sen boikotoiminen on ikävää. Mutta vielä ikävämpää olisi ajaa kala sukupuuttoon.

Kotimatkalla luin Kauppalehteä, joka kertoi tuulivoimaloiden kysynnän kasvaneen niin paljon, että valmistajilla on jo toimitusvaikeuksia. Viime tammikuussa Tanska tuotti tuulella 44 % sähköstään.

The Observer-lehdessä on viime sunnuntaina ollut Al Goren haastattelu. Siinä tämä sanoo, että ilmastonsuojelun suurin haaste on muuttaa käsitystä siitä, mikä on mahdollista. Niinpä.

The Economist-lehdessä on ollut artikkeli samasta lampputekniikasta, jota valmistavan firman edustajia tapasin pari viikkoa sitten. Firman nimi on Ceravision. Lamput ovat suunnilleen 7 kertaa energiatehokkaampia kuin hehkulamput, eivätkä ne sisällä elohopeaa, toisin kuin pienoisloistelamput.

Amerikkalaisen Pew Centerin 47 maassa tekemän mielipidetiedustelun mukaan kasvava määrä ihmisiä näkee pahimpina ongelmina ympäristöongelmat, tarttuvat taudit, ydinaseiden leviämisen sekä kasvavan kuilun rikkaiden ja köyhien välillä. Sehän on kuin vihreiden lista tärkeimmistä huolenaiheista. Saman tutkimuksen mukaan USA:n suosio laskee. Mutta presidentti Putin saa vielä huonommat lukemat kuin presidentti Bush.

New York kieltää heinäkuun alusta terveydelle haitallisten transrasvojen käytön ravintoloissa. Aluksi kielto koskee paistorasvoja, esimerkiksi ranskanperunoiden ja munkkien paistorasvaa. Vuoden päästä transrasvat pitää siivota myös elintarvikkeista, esimerkiksi kekseistä. Hyvä!

Tänään New Yorkissa julkistetaan YK-raportti aavikoitumisesta. Raportin mukaan pääasiassa ilmastonmuutoksesta johtuva aavikoituminen voi laukaista isoja muuttoaaltoja Afrikassa ja Keski-Aasiassa.

Irish Times kirjoittaa, että kaupunkien joukkoliikenne voisi käyttää polttoaineenaan jätteestä tehtyä biokaasua. Yksi soveltuva raaka-aine on teurasjäte. Erityisen hyvää kaasun raaka-ainetta on teurastettavien lehmien suoliston sisältämä puoliksi sulanut rehu. Käypää jätettä saadaan 220 kg lehmää kohti. Pelloille levitettynä se saastuttaa, mutta biokaasutehtaalle se on hyvää raaka-ainetta.