“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ilmastoa, ilmastoa

Aamulla osa EU:n ilmastopaketin raportööreistä keskusteli komission edustajien kanssa metsien roolista EU:n ilmastopolitiikassa. Liikkeellä on aika paljon lobbausta sen puolesta, että trooppiset metsät sisällytettäisiin päästökauppaan. Tätä perustellaan sillä, että näin maat, joissa trooppisia metsiä on, saavat tavan tienata metsien säilyttämisestä eivätkä enää vain niiden hakkaamisesta. Mutta jos tämä tehdään harkitsemattomalla tavalla, se voi romuttaa koko EU:n hiilidioksidipäästökaupan varsinaisen tavoitteen, eli ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen vähentämisen EU:n sisällä.

Keskustelussa tuli esille muun muassa, että USA:n kongressissa esillä olevassa Warner-Lieberman -päästökauppalakiehdotuksessa on 2,5 %:n provisio päästökaupan rahavirrasta trooppisten metsien suojelun rahoittamiseen.

Lounaalla olin kuuntelemassa ja kommentoimassa saksalaisen Heinrich Böll -säätiön teettämää uutta mallia siitä, miten vastuu päästövähennyksistä maailmassa voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti teollisuusmaiden ja kehitysmaiden kesken. Mallin tulos oli, että teollisuusmaiden tulisi vähentää omia päästöjään tosi ripeästi ja sen lisäksi rahoittaa hyvin suuret päästövähennysinvestoinnit myös kehitysmaissa. Esimerkiksi USA:n tulisi rahoittaa suunnilleen yhtä suuret päästövähennykset kehitysmaissa kuin omassa maassaan. Ilmastovastuun laskentaperuste oli kunkin maan kumuloituneet päästöt vuoden 1990 jälkeen (joka on YK:n ilmastosopimuksen perusvuosi). Siitä vähennettiin minimipäästöt, jotka vastaavat tulotasoa 25 dollaria per päivä per henki. Maksukyky laskettiin sen mukaan, miten suuri osa väestöstä tienaa yli tuon rajan.

Toivonpa, että kyseiseen malliin tutustuvat kaikki ne teollisuuslobbarit, jotka nyt kiertävät mepin luota toisen luo valittamassa, että on se niin väärin, jos me joudumme maksamaan päästöistä.

IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastopaneelin johtaja Rajendra Pachaurihan on alkuviikosta arvostellut rikkaita maita “ilmastojohtajuuden puutteesta” eli siitä, että nämä ovat vitkutelleet ripeisiin päästövähennyksiin ryhtymistä.

Iltapäivällä oli parlamentin teollisuus- ja energiavaliokunnan eli ITRE:n neuvottelijoiden kokous EU:n hiilidioksidipäästökaupasta. Neuvottelijat ovat siis valiokunnan lausunnon valmistelija, ruotsalainen liberaali Lena Ek, ja muiden poliittisten ryhmien nimeämät varjoesittelijät. Tässä neuvottelussa kolmea poliittista ryhmää edusti suomalainen, Eija-Riitta Korhola EPP:stä eli konservatiiviryhmästä, Esko Seppänen vasemmistoryhmästä ja minä vihreistä.

Maailmalta kantautuvissa uutisissa on viime ja tällä viikolla ollut paljon ruoan hinnannoususta. Monissa köyhissä maissa eri puolilla maailmaa on mellakoitu, kun perusruokien, kuten riisin, vehnän ja soijan hinnat ovat suunnilleen kaksinkertaistuneet lyhyessä ajassa. Mellakoita on ollut esimerkiksi Haitilla, Indonesiassa, Filippiineillä, Thaimaassa, Uzbekistanissa, Jemenissä, Etiopiassa, Norsunluunrannikolla, Kamerunissa, Nigerissä ja Burkina Fasossa. Iso vehnäntuottajamaa Kazakstan on lopettanut ruoan viennin ulkomaille. Muun muassa Gordon Brown on vaatinut pikaisia toimia tilanteen helpottamiseksi. Monissa kannanotoissa syytetään tilanteesta biopolttoainebuumia, näin sanoivat viime viikolla esimerkiksi Maailmanpankki, FAO (YK:n elintarvikejärjestö) ja IMF (kansainvälinen valuuttarahasto). Ruoan muuttaminen autojen polttoaineeksi on varmasti yksi tekijä, mutta ymmärtääkseni ei isoin. Vielä enemmän ruoan hinnannousuun vaikuttaa lihan kysynnän kasvu, kun kehitysmaiden vaurastuva keskiluokka on alkanut syödä kasvavia määriä lihaa, esimerkiksi Kiinassa. Lihakilon tuottamiseenhan tarvitaan aika monta kiloa rehua eli lihan kulutuksen kasvu tarkoittaa, että kasvava osa maailman pelloista tuottaa karjanrehua eikä suoraan ihmisten lautasille päätyvää ruokaa. Lisäksi tulee vielä se, että kuivuus on koetellut monia maita ja huonontanut viljasatoja. Kuivuudesta on kärsitty esimerkiksi Espanjassa ja Australiassa.

Muutama vuosi sitten Lester Brown ennusti Euroopan parlamentissa, että ruoan hinta maailmassa tulee nousemaan ja biopolttoainebuumi tulee vaikuttamaan siihen, ja että tämä aiheuttaa vaikeuksia tuontiruoan varassa olevissa maissa kuten Indonesiassa. Nyt hänen ennusteensa käy toteen.

Minä huomaan pohtivani sitä, että maailmassa tarvitaan yhä kipeämmin sellaista globaalihallintoa, joka pystyisi oikeasti reagoimaan maapallonlaajuisiin ongelmiin ja kriiseihin. YK perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ja YK-järjestelmässä toisen maailmansodan voittajavaltioilla on kohtuuton painoarvo. Jos ne ovat yksimielisiä, YK:n turvallisuusneuvosto voi tehdä päätöksiä nopeasti ja myös käyttää voimaa niiden toimeenpanoon. Kaikki muu neuvotellaan etanaa hitaammin etenevissä neuvotteluissa. Ja kun kansainvälinen sopimus syntyy, mikä tahansa maa voi yksipuolisella päätöksellä jättäytyä pois, kuten USA Kiotosta. Maailma huutaa asioita, joita pitäisi käsitellä järjellisellä, ongelmaan suhteutetulla aikataululla. Miten vähennetään ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä? Miten päästövähennysten kustannukset jaetaan? Miten kalastusta säädellään siten, että merissä olisi kalaa vielä 50 ja 100 vuoden päästäkin? Miten asutetaan ilmastopakolaiset, joiden määrä tulee väistämättä kasvamaan? Miten ruoka maailmassa jaetaan siten, että perusravinto kaikille taataan ennen rikkaitten ylellisyyskulutusta?

Samalla kun biopolttoaineiden kysyntä mainitaan yhä useammin yhtenä syynä nouseviin ruoan hintoihin, yhä useammalta taholta on vaadittu EU:n 10 %:n biopolttoainetavoitteesta luopumista. Jokin aika sitten tätä suositteli brittihallitukselle tehty tieteellinen raportti ja viime viikon torstaina myös EEA, Euroopan ympäristövirasto, joka on EU:n komissiota, ministerineuvostoa ja parlamenttia palveleva asiantuntijavirasto. Uusimpina tähän rintamaan ovat liittyneet mepit Claude Turmes ja Dorette Corbey. Claude on luxemburgilainen vihreä ja uusituvan energian direktiivin raportööri. Dorette on hollantilainen demari ja polttoaineen laatudirektiivin raportööri.

On yhä selvempää, että ruoan muuttaminen autojen polttoaineeksi ei voi olla kestävä ratkaisu. Sen sijaan en haluaisi heittää pesuveden mukana lasta, eli toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineita, joita voidaan valmistaa jätteistä ja esimerkiksi levistä.

Tällä viikolla raakaöljytynnyrin hinta on noussut yli 110 dollarin. Financial Times kirjoitti maanantaina, että Venäjän öljyntuotannon huippu on saavutettu eikä se koskaan enää tule palaamaan tuolle huipputasolle. Tämän oli Financial Timesille sanonut Leonid Fedun, Lukoil öljy-yhtiön varajohtaja. Pohjanmerellä ja Meksikossa öljyntuotanto on laskemassa dramaattisesti.

Jokin myönteinenkin uutinen sentään, texasilainen öljymiljardööri T Boone Pickens on pystyttämässä Texasiin 2 700 tuuliturbiinia, joiden yhteenlaskettu teho tulee olemaan 4 000 megawattia. Ensimmäiset 500 tuulivoimalaa ovat tulossa kohtapuoliin. Saksalaiset tuulivoima-alan ihmiset ovat antaneet hankkeelle lempinimen “Wind West”. Pickens visioi pohjois-etelä -suuntaista tuulivoimavyöhykettä USA:n keskiosien tasankoalueelle ja itä-länsi -suuntaista aurinkosähkövyöhykettä Texasista Etelä-Kaliforniaan. Pickens kiistää jyrkästi olevansa minkään sortin vihreä. Hän sanoo vain investoivansa bisnekseen, jolla uskoo tienaavansa hyvin.

Toinen kiva uutinen: Suomen Ilmatieteen laitoksella on kehitetty “aurinkotuulipurje”, joka voi mullistaa liikkumisen avaruudessa. Tämä voi avata uusia mahdollisuuksia myös aurinkoenergian hyväksikäytölle maan pinnalla.