Ilmasto ja raha
EU-parlamentin ympäristövaliokunnassa oli tänä aamuna tärkeä ja jännittävä äänestys. Se koski komission ehdotusta päästökaupan niin sanotusta takapainottamisesta. Kyse on käytännössä päästökaupan tiukentamisesta. Taustalla on päästöoikeuksien ylitarjonta, joka on romauttanut hiilidioksiditonnin hinnan lähelle nollaa.
Ympäristövaliokunta tuki komission ehdotusta selvällä enemmistöllä, 38-26. Olen siitä iloinen. Valiokunta siis tukee sitä, että päästökauppa korjataan vastaamaan varsinaista tarkoitustaan, sitä että se kannustaa yrityksiä investoimaan päästöjä vähentäviin vaihtoehtoihin.
Kaikki, jotka tietävät jotakin EU-parlamenttiin kohdistuvasta lobbauksesta, tietävät että lobbaus on ollut kovaa – ja jatkuu kovana täysistuntoäänestykseen asti.
Lobbaus teollisuuden suunnalta on kuitenkin erilaista kuin yleensä, koska viestejä on ollut kaksi. Business Europe ja sen suomalainen haarakonttori, Elinkeinoelämän keskusliitto, vastustavat kynsin hampain. Samat tahot ovat ylipäänsä vastustaneet EU:n ilmastotoimia tai vähintään tehneet parhaansa niiden vesittämiseksi.
Mutta nyt on myös merkittävä joukko perinteisiä suuryrityksiä, jotka lobbaavat päästökaupan korjaamisen puolesta. Joukossa on mm. Shell ja joukko isoja sähköyhtiöitä, myös Fortum.
Näiden firmojen argumentaatio kulkee suunnilleen seuraavasti. Ensinnäkin, jos päästökauppa menettää merkityksensä, seurauksena on jäsenmaiden kansallisten ilmastotoimien tilkkutäkki. Yritysten kannalta yhtenäinen meininki EU-alueella on parempi.
Toiseksi bisneksen kannalta toimintaympäristö on ennustettavampi, jos päästökauppa oikeasti ohjaa. Jos päästöoikeuden hinta pysyy melkein nollassa, se ei oikeasti ohjaa investoijia valitsemaan vähäpäästöisiä vaihtoehtoja. Esimerkiksi vanhan kivihiilivoimalan korvaaminen uudella hiilivoimalalla näyttäisi houkuttelevalta. Mutta jossain vaiheessa päästörajat tulevat kuitenkin tiukkenemaan. Jos nyt pannaan isot rahat hiilivoimaloihin ja vastaavaan, 5-10 vuoden päästä nämä osoittautuvat todennäköisesti virheinvestoinneiksi.
Vuonna 2008 lainsäädäntöön kirjattu tavoite vähentää EU-alueen kasvihuonekaasupäästöjä 20 % vuoteen 2020 mennessä on käytännöllisesti katsoen saavutettu. Vuoden 2011 päästöt olivat 17,5 % alle vertailuvuoden 1990. Ei ole mitään perustetta pysäyttää päästöjen vähentämistä tämän vuosikymmenen loppuvuosiksi.
Ilmaston tutkijat käyvät yhä huolestuneemmiksi. Monet heistä sanovat, että mahdollisuudet estää maapalloa lämpenemästä yli kahdella asteella ovat suunnilleen menneet. Toiset katsovat, että mahdollisuuksia juuri ja juuri vielä on, mutta kaksi astettakaan ei ole varsinainen turvaraja.
On myös muistettava vakavat varoitukset, joita ovat esittäneet muun muassa Maailmanpankki, Kansainvälinen energiajärjestö ja YK:n ympäristöjärjestö ja joita olen käsitellyt aikaisemmissa blogeissani.
Ilmastopolitiikkaan kohdistuvan lobbauksen kannalta äärimmäisen mielenkiintoinen on Guardian-lehden paljastus 14.2.13, että anonyymien miljardöörien kopla on lahjoittanut lähes 120 miljoonaa dollaria ilmaston tutkimuksen kyseenalaistamiseen.
Jo aikaisemmin on osoitettu, että mielikuvakampanjaa ilmastonmuutoksen kiistanalaisuudesta käydään samoin menetelmin kuin tupakkateollisuus yritti kiistää tupakan terveysvaarat. Asialla ovat osittain jopa samat lobbarit.
Kuitenkin 1991-2012 ilmestyneistä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista 13 950 katsoo ihmisen muuttavan ilmastoa, vain 24 kiistää sen.
Guardianin mukaan vuosien 2002 ja 2010 välillä 118 miljoonalla dollarilla luotiin valtava ajatuspajojen ja aktivistiryhmien verkosto, jonka päämääränä oli politisoida mielikuva ilmastonmuutoksesta. Rahat kanavoitiin kahden säätiön, Donors Trust ja Donors Capital Fund´in kautta. Ilmastopolitiikan vastaista kampanjointia analysoineiden tutkijoiden käsitys on, että tämä on vain jäävuoren huippu.
Obaman ensimmäisellä kaudella kampanja onnistui estämään USA:n liittovaltion ilmastolainsäädännön.
Mutta USA:ssakin suuren yleisön asenteet ovat muuttumassa. Viime kesänä oli poikkeuksellinen helleaalto, syksyllä hirmumyrsky Sandy. Lisäksi yhä useampi näkee ja kokee uusien ratkaisujen, kuten tuuli- ja aurinkoenergian toimivan.
Päästökauppa on levinnyt/leviämässä EU:sta Australiaan, Kiinaan, Kaliforniaan, USA;:n koillisiin osavaltioihin, Koreaan ja Japaniin. Olisi häpeä, jos EU nyt päästäisi oman päästökauppaansa menettämään merkityksensä.
Totta kai yksinkertaisempi ratkaisu olisi EU-tason hiilidioksidivero. Jos se olisi näköpiirissä, olisin sitä ilomielin tukemassa. Mutta EU:n perussopimus on kirjoitettu siten, että yksikin jäsenmaa voi estää veropäätöksen, siksi EU-tason hiilidioksidivero vaatisi toteutuakseen ihmeen, ja sellaiseen en usko.
Linkit:
http://www.guardian.co.uk/environment/2013/feb/14/funding-climate-change-denial-thinktanks-network
http://www.huffingtonpost.com/kevin-knobloch/obamas-climate-summons-is_b_2689734.html