”Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ihmiskunta kuluttaa puolentoista maapallon verran

Maailman tila 2012 -raportin suomenkielinen versio julkistettiin tänään. Sen keskeinen viesti on, että ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja tavalla, jonka ylläpitämiseen tarvittaisiin puolitoista maapalloa.

On muitakin tutkimuksia ja raportteja, jotka havainnollistavat sitä, että useat mittarit ovat yhtä aikaa menossa punaiselle. Yhden niistä on melko äskettäin julkaissut Stockholm Environment Institute. Ilmasto muuttuu ihmisten aiheuttamien päästöjen vuoksi, luonnon monimuotoisuus hupenee, makeaa vettä käytetään kestämättömällä tavalla, samoin uusiutumattomia luonnonvaroja, iso osa maailman kalakannoista on ylikalastettuja. Kaikkea tätä pahentaa tietenkin väestönkasvu.

Tämän lisäksi Maailman tila 2012 -raportti nostaa esille kaksi keskeistä pointtia, joista toinen on tuloerojen jyrkkeneminen. Vuosien 1960 ja 2004 välillä maailman ylä- ja keskiluokan kulutus enemmän kuin kaksinkertaistui, alaluokan kulutus 1,6-kertaistui.

Tulo- ja omaisuuserot jyrkkenevät lähes joka maassa. Esimerkiksi Intiassa rikkain kymmenesosa omisti 44 prosenttia varallisuudesta vuonna 1998, mutta vuonna 2006 jo 61 prosenttia. USA:ssa rikkaimman 5 prosentin varallisuus kasvoi vuosien 1989–2009 välillä 59 prosentista 65 prosenttiin.

Ihmiskunnan rikkaimpaan yhteen prosenttiin kuuluvat omistavat lähes 2 000 kertaa enemmän kuin maailman keskituloisiin kuuluvat.

Talouskasvua on iät ja ajat perusteltu sillä, että köyhillekin tippuu muruja rikkaitten pöydiltä. Loputtomiin ei kuitenkaan voida jatkaa niin, että jokaista uutta köyhän saamaa lanttia kohden upporikkaat saavat rekkakuormittain rahaa. Maapallo ei kestä sitä.

Tulonjaossa on paljolti kyse siitä, miten paljon tuloja tasataan verotuksen kautta. Yritys- ja pääomaverojen, ympäristöverojen ja suurituloisten marginaaliverojen korottamista vaikeuttaa se, että yritykset ja upporikkaat voivat uhata lähteä kevyemmän verotuksen maihin. Niinhän esimerkiksi Nokia on paljolti tehnyt. Vaikka se ei olekaan siirtänyt pääkonttoriaan, firman Suomeen maksamat verot alenivat vuosien 2007 ja 2010 välillä melkein tuhatkertaisesti, 1,3 miljardista 1,6 miljoonaan.

Pitäisi olla mahdollista tehdä kansainvälisiä sopimuksia verotuksen vähimmäistasoista. Valitettavasti tämä on melkein mahdotonta jopa EU:ssa, koska se vaatii yksimielisyyttä eli yksikin EU-maa voi sen torpata. Tämä pitäisi muuttaa.

Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön vaikuttaa ratkaisevasti myös se, kierrätetäänkö niitä. Esimerkiksi tonni käytöstä poistettuja kännyköitä ja muita elektroniikkalaitteita sisältää kultaa 50 kertaa enemmän kuin tonni nykyisten kultakaivosten keskivertomalmia. Tonni kierrätettyjä elektroniikkalaitteita säästää siis 50 tonnia malmia maailman kultakaivoksissa – ja vielä enemmän malmia monissa muissa kaivoksissa.

Jos yritämme jatkaa riippuvuutta fossiilienergiasta, joudumme väistämättä tekemään sen ympäristön kannalta yhä tuhoisammin keinoin. Kyse ei ole vain ilmastonmuutoksesta.

Fossiiliriippuvuuden jatkaminen tarkoittaa öljyn poraamista yhä syvemmältä merenpohjan alta – eli riskiä siitä, että Meksikonlahden öljykatastrofin kaltaisia tapahtumia tulee uudestaan. Se tarkoittaa öljyn poraamista Pohjoisen jäämeren alueelta, missä öljyvuodon puhdistaminen on käytännössä mahdotonta. Se tarkoittaa öljyhiekka- ja kaasuliuske-esiintymien käyttöä, valtavien maa-alueiden mylläämistä ja pohjavesien saastumista. Uusiutuva energia on paljon parempi vaihtoehto.

Kyse on myös ihmisten lukumäärästä. Maailman tila -raportin mukaan ihmiskunnan nykyinen keskikulutus olisi kestävästi toteutettavissa, jos ihmisiä olisi 5 miljardia. Suomalaisten kulutustaso voitaisiin kestävästi toteuttaa 2,6 miljardille ihmiselle, mutta vain 1,4 miljardia ihmistä voisi kestävästi kuluttaa kuten keskiverto yhdysvaltalainen nyt.

Se, paljonko ihmisiä on, riippuu syntyvyydestä, ja siinä on paljolti kyse naisten asemasta. Tehokkaita keinoja alentaa syntyvyyttä ja helpottaa tulevia väestöpaineita ovat ehkäisytiedon ja ehkäisyvälineiden saattaminen kaikkien ulottuville sekä tyttöjen koulutus ja naisten aseman parantaminen muutenkin.

Valtaosa maailman kaikkein köyhimmistä on naisia. Ilman heidän asemansa parantamista kestävä kehitys ei toteudu.