Hyviä ja huonoja ilmastouutisia

Viime viikolla tuli kaksi ilmastonsuojelun kannalta hyvää uutista. Toinen oli se, että EU-komissio pitkän väännön jälkeen päätti hyväksyä öljyhiekan hiilijalanjäljelle viitearvon. Toinen oli se, että EU-tuomioistuimen esittelijä katsoi EU:lla olevan laillinen oikeus liittää lentoliikenne hiilidioksidipäästökauppaan ensi vuoden alusta.

Molemmat asiat kuulostavat varmaan abrakadabralta, ellei työkseen pakerra näiden asioiden parissa. Selitänpä siis.

Muutama vuosi sitten EU-parlamentti ja ministerineuvosto säätivät direktiivin, jolla lentoliikenne liitetään mukaan EU:n hiilidioksidipäästökauppaan ensi vuoden alusta. Se koskee kaikkia EU-maihin saapuvia ja täältä lähteviä lentoja, myös muunmaalaisten lentoyhtiöiden.

Ai miksi? No siksi, että lentoliikenteen päästöt kasvavat nopeammin kuin minkään muun merkittävän toimialan. Jos lentopäästöt jatkaisivat kasvuaan nykymalliin ja EU kokonaisuutena vähentäisi päästöjään niin kuin ilmaston tutkijat (IPCC) neuvovat, vuoden 2030 huitteilla lentoliikenne söisi koko EU:n päästökiintiön. Kaiken muun elämän pitäisi siis olla täysin päästötöntä, lehmätkään eivät enää saisi märehtiä.

Näinhän se ei tietenkään voi mennä. Jotta lentoliikenteen päästöt saataisiin aisoihin, lentoliikenne liitetään ensi vuoden alusta päästökauppaan. Lentoyhtiöt saavat siis päästökiintiöt, jotka alenevat vuosien myötä. Jos ne ylittävät kiintiönsä, päästöoikeuksia pitää ostaa joltakulta, jolla niitä on ylimääräisiä.

Usalaiset, kiinalaiset ja monet muutkaan ulkomaiset lentoyhtiöt eivät tästä tykänneet . Ne veivät EU:n oikeuteen. Yleensä EU-tuomioistuimen ratkaisu on sama kuin sen esittelijän, joka siis viime viikolla julkisti kantansa.

No entäpä se öljyhiekan hiilijalanjälki. Siinä on kyse mutkan kautta autojen päästöistä.

1990-luvulla sovittiin alustavasti, että vuonna 2012 EU-alueella myytävien uusien autojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö saisi olla korkeintaan 120 g/km.

Autoteollisuuden piti vapaaehtoisesti kehittää bensapihimpiä autoja ja alentaa näin päästöjä. Tätä ei tapahtunut. Siksi vuonna 2008 säädettiin direktiivillä päästöraja autoille.

Autoteollisuus lobbasi apinan raivolla vastaan, etenkin saksalainen. Silloinen saksalainen teollisuuskomissaari Verheugen sai komission nostamaan autojen päästörajaa 130 grammaan kilometriltä sillä, että samalla päätettiin alentaa polttoaineen elinkaarihiilijalanjälkeä 10 % vuoteen 2020.

Usein tuo 10 % tulkitaan biopolttoainetavoitteeksi. Mutta ei se pelkästään sitä ole. Öljy-yhtiö voi alentaa hiilijalanjälkeään myös parantamalla jalostamoidensa energiatehokuutta.

Toisaalta kuitenkin perinteisen raakaöljyn tuotanto maailmassa junnaa suunnilleen paikallaan, ja voi lähivuosina kääntyä jopa laskuun. Kysyntä kuitenkin kasvaa. Niinpä öljyä on alettu porata ja valmistaa yhä hankalammista ja ympäristön kannalta yhä haitallisemmista paikoista ja lähteistä, kuten yhä syvemmistä merenpohjista (vrt Meksikonlahden onnettomuus viime vuoden kesällä) ja Jäämereltä.

Yksi uusi ”öljylähde” on öljyhiekka. Kanadassa laajoista alueista on tullut suunnilleen kuumaisemaa, kun maasta on kaivettu öljyhiekkaa, josta sitten uutetaan öljyä. Samaa tehdään tai suunnitellaan myös monessa Afrikan maassa.

Öljyhiekasta tehdyn polttoaineen hiilijalanjälki on tietysti suurempi kuin perinteisen. Jos hiilijalanjälki laskettaisiin rehellisesti, öljyhiekkaöljyllä ei ole asiaa EU:n markkinoille. Reilun vuoden ajan Kanadan hallitus on kuitenkin lobannut todella lujaa, että EU käyttäisi öljyhiekkaöljylle samaa viitearvoa kuin tavanomaiselle raakaöljylle.

Joukko meppejä eri maista ja eri poliittisista ryhmistä, minä myös, puolestaan on lobannut sen puolesta, että öljyhiekkaöljyn hiilijalanjälki lasketaan rehellisesti. Ja viime viikolla komissio vihdoin päätti niin. Samassa päätöksessä on viitearvot myös kivihiilestä ja öljyliuskeesta valmistetulle öljylle, joten Kanadan hallituksen väite että heitä sorretaan, on silkkaa soopaa.

Viime vuonna myydyt uudet autot muuten kuluttivat polttoainetta keskimäärin 4 % vähemmän kuin edellisvuonna, näin kertoo Transport & Environment -järjestö. Toisin sanoen autojen päästörajat vaikuttavat.

Entä ne huonot uutiset?

Viime viikolla Pohjoisen jäämeren jääpeitettä tutkivat tutkijat (USA:n National Snow and Ice Data Center, NSDIC) ilmoittivat, että tänä vuonna Jäämeren kesäjää suli melkein yhtä pieneksi kuin ennätysvuonna 2007. Satelliittimittaukset alkoivat vuonna 1979. Syyskuun 9. päivä mitattu jääminimi oli 4,33 milj km2. Se oli 2,43 milj km2 alle vuosien 1979-2000 keskiarvon.

2,43 milj km2 on noin seitsemän kertaa Suomen pinta-ala. Vuonna 2007 nähty Jäämeren jään romahdusmainen väheneminen ei ollut mikään ainutlaatuinen poikkeusilmiö, pitkään näkynyt jään vähenemistrendi jatkuu.

Lumen ja jään väheneminen puolestaan kiihdyttää ilmastonmuutosta, sillä valkoinen pinta heijastaa auringonvalosta takaisin noin 90 %, sula vesi tai maa vain 10 %. Ihan sama ilmiö kuin minkä jokainen suomalainen tuntee, kun keväällä lumi alkaa sulaa ja tummaa maata paljastuu, se kiihdyttää kevään lämpenemistä.

5.9.11 Reuters muuten julkaisi uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan viime vuoden kesällä Jäämeren jään tilavuus oli pienempi kuin koskaan ennen. Näin siis vaikka silloin jään pinta-ala oli selvästi enemmän kuin vuoden 2007 ennätysminimissä.

Valitettavasti kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan maailman maat antoivat fossiilisten polttoaineiden käytölle tukiaisia 660 miljardin dollarin edestä viime vuonna. Uusiutuvalle energialle annetut tuet ovat paljon pienempi potti, vuonna 2009 ne olivat 57 mrd dollaria. Viime vuoden lukuja IEA ei julkistanut, mutta arvioi tuen nousevan 110 mrd dollariin vuonna 2015.

Syyskuun lopulla julkistettiinkin ennakkotietoa tutkimuksesta, joka varsinaisesti julkaistaan marraskuussa ”Climatic Change” -lehdessä, ja jonka mukaan ihmiskunta joutuu imuroimaan hiilidioksidia ilmakehästä, jos päästöt jatkavat kasvuaan vielä vuoden 2020 jälkeen, muuten ei kyetä välttämään maapallon lämpenemistä yli 2 asteen. Sitä taas tutkijat pitävät rajana, jonka yli meneminen käy vaaralliseksi ihmisyhteiskunnille.

Toisaalta ilmastopolitiikan puolelta kuuluu jotain myönteistä. Kiina on ilmoittanut aloittavansa hiilidioksidipäästökaupan tärkeimmillä talousalueillaan, tavoitteena myöhemmin laajentaa se koko maahan. Tehtaat ja voimalaitokset eivät siis Kiinassakaan enää saisi tupruttaa hiilidioksidia rajatta ja ilmaiseksi.

1.9.11 julkaistun Reutersin uutisen mukaan Kiinassa on alettu keskustella julkisesti myös absoluuttisten päästörajojen hyväksymisestä koko maalle. Kansainvälisissä neuvotteluissahan Kiina on tähän asti niistä jyrkästi kieltäytynyt, ja halunnut hyväksyä vain suhteellisen päästörajan, eli päästöjen alentamisen kansantuoteyksikköä kohden.

Myönteinen uutinen on sekin, että aurinkosähköpaneelien valmistajien yhdistys EPIA arvioi aurinkopaneelien saavuttavan joissakin maissa jo vuonna 2013 vaiheen, jossa ne tuottavat sähköä tarpeeksi halvalla kilpaillakseen muiden sähköntuotantomuotojen kanssa kaupalliselta pohjalta. Suurimmassa osassa EU-aluetta EPIA arvioi tämän tapahtuvan vuoteen 2020 mennessä. Näin kertoi Ends Europe Daily 5.9.