Hyvää ja onnellista äitienpäivää aivan kaikenlaisille äideille! Äideille, jotka ovat saaneet pitää lapsensa, äideille, jotka ovat menettäneet lapsensa, äideille, joiden lapset ovat jo lähteneet omille teilleen, parisuhteessa eläville ja yksinhuoltajaäideille, vuorotteluäideille, bonusäideille, leskille, mummuille, isomummuille, ihan kaikille.
Samalla ajattelen omaa äitiäni, jonka kuolemasta tuli viime kuussa kuluneeksi 22 vuotta, ja hänen äitiään, jota en koskaan tavannut, koska hän lähti miehensä, vaarini, perässä 1930-luvulla Kanadaan, ja hänen äitiään, äitini ”mumskaa”, jonka luo äiti muutti 30-luvun lopulla kun halusi käydä koulunsa loppuun Suomessa, ja isäni äitiä, joka 33-vuotiaana nai leskimiehen ja ryhtyi/pääsi/joutui kuuden lapsen äitipuoleksi ja synnytti vielä viisi lasta lisää, ja hänen äitiään, joka kuoli 30-vuotiaana kolmannen lapsensa synnytykseen jättäen silloin kolmivuotiaan fammuni orvoksi. Ajattelen myös kaikkia niitä esiäitejä, joista en ole kuullut yhtään tarinaa, mutta joita ilman minua ja lapsiani ja lapsenlapsiani ei olisi, ja joista osan nimen olen nähnyt sukukirjoista ja -tauluista, joita olen läheisemmiltä ja kaukaisemmilta sukulaisilta saanut, ja joista aika monen lapsien luettelossa on aivan pieninä kuolleita lapsia, ja osa on itsekin kuollut samana vuonna kuin nuorin lapsi on syntynyt.