“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Hyvä päivä ilmastolle!

Tänään oli todella jännittävä päivä, ja rasittava myös, koska ympäristövaliokunta äänesti suunnilleen aamuyhdeksästä puoli kuuteen iltapäivällä, ruokatauko vain välissä. Mutta olen tuloksiin tyytyväinen.

Ympäristövaliokunta käsitteli tänään kolme EU:n ilmastopakettiin kuuluvaa lakia, ensinnäkin niin sanotun velvoitejakopäätöksen. Siinä on kyse siitä, miten EU:n jäsenmaat jakavat keskenään päästövähennystavoitteet niillä sektoreilla, jotka jäävät päästökaupan ulkopuolelle. Tällaisia sektoreita ovat esimerkiksi liikenne, rakennusten lämmitys ja maatalous. Olen parlamentin raportööri tässä asiassa. Toinen asia oli se, miten päästökaupan sääntöjä uudistetaan vuodesta 2013 alkaen. Kolmas oli hiilidioksidin talteenotto ja varastointi.

Ympäristövaliokunnan sali oli täpösen täynnä, kaikki äänestystä seuraamaan tulleet eivät mahtuneet istumaan. Paikalla oli monta tv-kameraa ja aika paljon toimittajia, ja tietysti “vakkaritarkkailijat”, eli ympäristöjärjestöjen aktiivit ja teollisuuslobbarit, sekä EU:n komission ja ministerineuvoston edustajat.

Päätös velvoitejaosta hyväksyttiin melkein yksimielisesti. Kaikki minun johdollani neuvotellut kompromissiratkaisut hyväksyttiin ilman soraääniä. Loppuäänestyksessä näin muutettua kokonaisuutta kannatti 66 ja vastusti 1 jäsen. Hyväksytyt muutokset tiukentavat komission ehdotusta, muun muassa vähentävät EU-maiden mahdollisuutta kuitata omia päästövähennyksiään muissa maissa, niin sanottujen CDM- ja JI-mekanismien kautta, sekä tiukentavat CDM- ja JI-projektien kriteereitä. Lisäksi valiokunta hyväksyi vuotta 2020 koskevien päästövähennystavoitteiden lisäksi pitemmän aikavälin tavoitteet, 50 %:n päästövähennyksen vuoteen 2035 ja 60-80 %:n vähennyksen vuoteen 2050 mennessä, verrattuna Kioton sopimuksen perusvuoteen 1990. Valiokunta vaatii myös rapsuja niille jäsenmaille, jotka eivät toteuta päästövähennysvelvoitteitaan.

Seuraavaksi käytiin äänestämään päästökaupasta. Saksalainen konservatiivi Hartmut Nassauer esitti päästökaupan käsittelyn lykkäämistä. Tämä todennäköisesti ilmensi sitä, että Nassauer ja muut enemmän tai vähemmän teollisuuslobbareilta ohjeensa ottavat mepit tiesivät jo häviävänsä päästökaupan keskeiset kiistakapulat. Karl-Heinz Florenz ilmoitti, että päästökaupan raportöörin, Avril Doylen johdolla neuvotellut kompromissiratkaisut eivät nauti EPP:n eli konservatiiviryhmän enemmistön kannatusta. Eija-Riitta Korhola pyysi myös työjärjestyspuheenvuoroa ja valitti, että hänet oli heitetty ulos EPP-ryhmän äänestyslistan laadinnasta. Valiokunnan puheenjohtaja Miroslav Ouzky (myös EPP:n jäsen) huomautti, että EPP:n sisäiset kiistat eivät ole valiokunnan työjärjestysasioita.

Isoin kiista päästökaupassa koski sitä, jatketaanko täysin ilmaisten päästöoikeuksien antamista teollisuudelle myös vuoden 2013 jälkeen. Komission siitä ehdotuksesta, että sähköyhtiöt joutuvat ostamaan kaikki päästöoikeutensa huutokaupasta vuodesta 2013 alkaen, ei käyty kiistaa. Erimielisyys koski sitä, mitä tapahtuu muulle teollisuudelle. Nassauer, Florenz, Korhola ja eräät muut oikeistolaiset esittivät, että muu teollisuus saa päästöoikeutensa ilmaiseksi. Komissio ehdottaa, että muut kuin sähköntuottajat joutuisivat ostamaan päästöoikeuksistaan 20 % vuonna 2013 ja osuus kasvaisi vuosittain siten että vuonna 2020 ilmaisia päästöoikeuksia ei enää jaettaisi, paitsi aloille, jotka muutoin joutuvat epäreiluun asemaan kansainvälisessä kilpailussa.

Avril Doylen johdolla neuvoteltu malli, jossa myös “muu teollisuus” siirtyy asteittain päästökauppaan, alkaen 15 % huutokauppaosuudesta vuonna 2013, päättyen täyteen huutokauppaan vuonna 2020, voitti äänestyksessä suunnilleen kahden kolmasosan enemmistöllä. Olin odottanutkin, että “meidän puoli” voittaa, mutta enemmistö oli selvempi, kuin vielä eilisiltana uumoilin. Valiokunta tukee myös sitä, että päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot pitää korvamerkitä käytettäviksi ilmastotarkoituksiin. Niitä on monia, kehitysmaiden päästövähennysten auttamisesta uusien energiaratkaisujen tutkimus- ja tuotekehittelyvaroihin. Loppuäänestyksessä kokonaisuus hyväksyttiin äänin 44-20, ja yksi tyhjä.

Olen tuloksesta oikein iloinen. Jos olisin saanut ihan yksin diktaattorina päättää, olisin ottanut täyden huutokaupan käyttöön heti vuodesta 2013, ja säätänyt hiilidioksiditullit tuonnille niillä teollisuudenaloilla, joilla eurooppalainen tuotanto muutoin joutuisi epäreiluun asemaan. Mutta hyvä näinkin, tämä tulos tarkoittaa, että ilmaisen tuprutuksen aika päättyy reilussa kymmenessä vuodessa, eli siirrytään “saastuttaja maksaa” -periaatteen toteuttamiseen. Talousoppineiden mukaan hinnan asettaminen päästöille on kansantalouden kannalta halvin ja tehokkain tapa kannustaa kaikkia valitsemaan puhtaampia ratkaisuja, niin tavallisia ihmisiä kuin firmojakin, kun päästöjen hinta välittyy kaikkien tavaroiden ja palvelujen hintaan.

Lounastauolla me raportöörit pidimme äänestystuloksesta lehdistötilaisuuden. Tuli tosi kiire syödä, koska puolen tunnin kuluttua lehdistötilaisuudesta minulle oli varattu tapaaminen Walesin ympäristöministerin kanssa.

Lounastaon jälkeen jatkettiin äänestämällä hiildioksidin talteenotosta. Tämän äänestyksen tärkein tulos oli ehkä se, että valiokunta haluaa fossiilivoimalaitoksille päästörajan 500 g/kWh vuodesta 2015 alkaen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että valiokunta haluaa kieltää uudet kivihiilivoimalaitokset vuodesta 2015 alkaen, ellei niitä ole varustettu hiilidioksidin talteenotolla.

Nämä päätökset eivät vielä ole lopullista lakitekstiä. Ympäristövaliokunnan tämänpäiväisten äänestysten jälkeen alkavat neuvottelut parlamentin ja EU:n ministerineuvoston kanssa ilmastopaketin kaikista osista, myös uusiutuvan energian direktiivistä (jonka pääkäsittelyvaliokunta teollisuusvaliokunta äänesti pari viikkoa sitten), ja autojen hiilidioksidipäästöistä. Tavoitteena on, että koko paketti on kasassa, eli lopullisesti neuvoteltu vuoden loppuun mennessä.

Hiilidioksidin talteenottoäänestyksen jälkeenkin äänestykset vain jatkuivat ja jatkuivat, valiokunta otti kantaa muun muassa leluturvallisuusdirektiiviin. Tuntui siltä, että äänestysrumba ei lopu ikinä, mutta päättyihän se, suunnilleen puoli kuudelta illalla.

Illansuussa olo on tosi uupunut, mutta iloinen. Monen kuukauden rutistus sai tänään huipentumansa. Euroopan parlamentti vääntää nyt hyvien asioiden puolesta neuvotteluissa EU-instituutioiden, eli parlamentin, ministerineuvoston ja komission välillä.

***

Ympäristövaliokunnan hiilivoimalaitoksille hyväksymä päästöraja 500 g/kWh (joka astuisi voimaan vuonna 2015) on muuten sama jonka Kalifornia on jo ottanut käyttöön.

Viime yöstä muuten mainitsen vielä, että näin unta, jossa ympäristövaliokunnan äänestyksen ilmastolaeista venyivät myöhään iltaan ja tajusin että on joko jätettävä väliin tärkeiden äänestysten loppuosa tai siirrettävä paluulento Suomeen seuraavalle päivälle. Siinä olisi taas se ongelma, että myöhästyisin tyttärenpojan hoitamisesta, jonka olin luvannut aloittaa noin kello 11, kun tyttären pitää päästä työkeikalle. No, aamulla herätessäni tajusin, että paluumatkahan on vasta torstaina, tiistain ilmastoäänestykset eivät millään veny keskiviikkoon iltayöhön. Ja oikeastihan ne olivat tänään ohi lounastaukoon mennessä, joskin muita äänestyksiä jatkui vielä pitkälle iltapäivään.

Ruotsin vihreät ovat eilen päättäneet luopua EU:n vastustuslinjastaan. Puolue on tähän asti vaatinut Ruotsin eroa EU:sta. Nyt puolue luopui tästä kannasta, koska puolueen jäsenäänestyksessä 55,6 % kannatti linjan muutosta.
Melkein joka toinen puolueen jäsen äänesti. Hyvä hyvä, ruotsin vihreät tulivat suomalaisen sisarpuolueensa linjoille.