“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Hyvä Hanna ja hyvä Suomi!

Katsoin Euroviisujen finaalin. Tein sen viime vuonnakin, ensi kertaa ehkä 30 vuoteen tosin vain esitykset, en ääntenlaskua. Nyt katsoin ääntenlaskunkin.

Euroviisuista jäi hyvä olo. Suomi selvisi hienosti. Hanna oli kaunis ja lauloi upeasti. Järjestelyt olivat ainakin tv-ruudun kautta seurattuna erinomaiset ja Suomi esiintyi rentona ja huumorintajuisena. ”Postikortitkin” olivat kivoja, tosin lunta ja jäätä oli ehkä vähän turhan paljon. Mutta toisaalta, onhan juuri se jotain, jota manner-Euroopassa ei paljoakaan ole, paitsi vuoristoissa.

Jos Suomi olisi isännöinyt Euroviisujen laulukilpailua joskus 10-15-20 vuotta sitten, sitä ei takuulla olisi tehty yhtä hauskasti.

Samana viikonloppuna saatu jääkiekon hopea on sekin hieno saavutus, varsinkin kun sitä edelsi voitto Venäjästä Moskovassa. On se hassua, että monet kokevat hopean tappioksi mutta pronssin voitoksi.

Talouselämä-lehdessä kerrotaan, että yksi Ruotsi isoimmista bisneskihoista, ABB:n entinen pääjohtaja Percy Barnevik on eläkevuosinaan ryhtynyt toimimaan eteläintialaisessa Hand in Hand-järjestössä. Järjestö antaa köyhille naisille mikroluottoja, joiden avulla nämä voivat saada alkuun elinkeinotoiminnan tai muuten saada elämänsä järjestykseen. Barnevikin mukaantulon jälkeen järjestön toiminta on laajennut aivan uusiin mittasuhteisiin. Hänen mukaansa se on jo auttanut välillisesti tai välittömästi parantamaan 1,3 miljoonan ihmisen elämää. Samassa lehdessä yksi USA:n isoimmista bisneskihoista, energiayhtiö General Electricin eläkkeelle jäänyt johtaja Jack Welch neuvoo johtajia ryhtymään vihreiksi, eli sisällyttämään ilmastonmuutoksen bisnessuunitelmiinsa, uskoo siihen tai ei.

Joskus 1980-luvulla Osmo Soininvaara sanoi, että ”vihreiden ei pidä perustaa yhdistyksiä vaan yrityksiä”. Nyt yhä useammat yritysjohtajat tekevät sen itse, mikä on tosi toiveita herättävä merkki maailman muuttumisesta.