Hehkulamppu on lämmityslaite

Olin Kentin yliopistossa luennoimassa jatko-opiskelijoille EU:n ympäristöpolitiikasta. Olipa tosi mukavaa, valistunut ja valpas yleisö.

John McCain nousi Floridan esivaaleissa republikaanien johtavaksi ehdokkaaksi. Se on hyvä, hän on ainakin tietääkseni republikaaneista paras ilmastopoliitikko. Demokraateista yhtä hyvin Clinton kuin Obamakin ovat hyviä, ainakin ohjelmiensa perusteella.

Kirjoitin eilen Vihreiden blogiin siitä, että olisi järkevää kieltää hehkulamppujen myynti. Viime vuonna yritin saada tälle aiheelle huomiota, mutta oli tosi nihkeää. Nyt kirjoitukseni on uutisoitu laajalti. Ja kommentteja on satanut. Niiden perusteella Suomessa näyttää olevan tosi paljon ihmisiä, jotka rakastavat hehkulamppuja – ja nimenomaan lämmityslaitteena. No, edistystä on se, että he ymmärtävät lampun olevan lämmityslaite. Sekä valoa että lämpöä voidaan nykyisin onneksi tuottaa fiksummallakin tavalla.

Ne, jotka pitävät hehkulamppua kelpo lämmityslaitteena, eivät ymmärrä, että sähkö on ”arvokasta” energiaa, koska sitä voidaan hyvällä hyötysuhteella muuttaa koneiden mekaaniseksi työksi, informaatioksi ja valoksikin paremmalla hyötysuhteella kuin muita energiamuotoja. Sähkön käyttö lämmitykseen on sen arvokkaiden ominaisuuksien tuhlaamista.

Kun kehutaan hehkulamppuja lämmityslaitteena, unohdetaan että talvisin, kun lämmityksen tehontarve on suurin, niin sanottu marginaalisähkö (se sähköntuotanto, jonka määrä lisääntyy/vähenee kulutuksen vaihtelujen mukaan) on käytännössä kivihiililauhdetta. Noissa voimalaitoksissa alle puolet polttoaineen palamisessa vapautuvasta lämpöenergiasta muuttuu sähköksi. Koko yhteiskunnan energiatalouden kannalta sähkön käyttö suoraan lämmitykseen on suurta tuhlausta, mukaan lukien hehkulamppujen kuluttama sähkö.

Ilkka-lehti kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että ruuhkamaksu on maakuntien etu, koska se vähentää autoilua siellä missä joukkoliikenteelläkin pääsee kulkemaan. Juuri niin, hienoa että Ilkka-lehden pääkirjoittaja on oivaltanut tämän.

Ranskassa on kielletty tupakointi julkisissa tiloissa ensi kuun alusta alkaen. Tämä tarkoittaa, että Europarlamentin Strasbourgin rakennuksessakaan ei enää saa polttaa! Jihuu! Brysselin rakennuksessahan käryttäminen loppui jokin aika sitten. Mutta Strasbourgissa esimerkiksi meppikahvilan valoisammalla puolella on tähän asti sauhuteltu ihan surutta, tupakointikieltomerkeistä piittaamatta. Puhemies on luvannut valvoa, että kieltoa noudatetaan. Toivottavasti!

Suomen WWF uutisoi kansainvälisen WWF:n Climate Solutions 2050-raportista. Sen mukaan on mahdollista ratkaista vaikea yhtälö, jonka muodostavat päästövähennystavoitteet, väestönkasvu, ja kehittyvien talouksien kuten Kiinan nousu. Ratkaisujen avainkohdat ovat energiatehokkuuden parantaminen, metsäkadon pysäyttäminen, uusiutuvan energian lisääminen, vetytalouden kehittäminen, hiilen korvaaminen maakaasulla sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi.

WWF viittaa Sitraan, joka on todennut, että Suomesta voi tulla maailmalla tunnettu cleantech-maa vain, jos panostamme puhtaan teknologian kotimarkkinoihin. Niinpä! Siispä Suomeen rivakasti syöttötariffit ja matalaenergiarakentamista tukevat rakennusmääräykset. Valtio ja kunnat sitoutukoot tukemaan hankinnoillaan energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa.

Komissio antoi vuosikausia odotetun ehdotuksensa elintarvikkeiden ravintosisältömerkinnöistä. Ikävä kyllä ehdotuksesta oli pudonnut pois ”liikennevalo” tai vastaava yksinkertainen symboli, josta näkisi nopealla vilkaisulla, onko tuote kalori- ja suolapommi vai ei. Vihreällä ”liikennevalolla” merkitty tuote sopisi jokapäiväiseen kulutukseen, punaisella merkittyä kannattaisi syödä aika harvoin, jos haluaa pitää huolta terveydestään, keltainen olisi siltä väliltä. Varsinkin karkkiteollisuus on vastustanut tällaista merkkiä tiettyjen tuotteiden ”demonisointina”. No, suurin piirtein kaikkiin karkkeihin tulisi toki punainen ”liikennevalo”. Komissio on taipunut karkkiteollisuuden tahtoon. Minun puolestani karkit ja perunalastut saisi kyllä ”demonisoida”. Tutkimukset osoittavat ihan selvästi, että numerosarjoina ilmaistut elintarvikkeiden ravitsemustiedot ovat suurimmalle osalle ihmisiä liian vaikeaselkoisia. Komissio jättää jäsenmaiden harkinnan varaan, säätävätkö ne kansallisella lainsäädännöllä yksinkertaisen symbolimerkinnän ruokapakkauksiin.

Sitä, mitä haittaa on kirjavista merkintätavoista, havainnollistaa Kuluttajaliiton viime viikolla Atrialle esittämä kehotus. Elintarviketeollisuusliitto on suositellut jäsenilleen merkintää, josta näkisi kuinka monta prosenttia päivittäisestä viitteellisestä kalorintarpeesta (2000 kcal) tuote sisältää. Atria on ottanut käyttöön hyvin samannäköiset pakkausmerkinnät, jotka kuitenkin kuvaavat ihan eri asiaa.

Minun suosikkimallini kansantajuiseksi merkinnäksi olisi se, että kussakin pakkauksessa kerrottaisiin yksinkertaisin symbolein, monenko sokeripalan edestä ne sisältävät sokeria ja monenko voinapin edestä rasvaa.