Haluaako EU-parlamentti sulkea Kittilän kultakaivoksen?

Pakina Lapin radiossa 22.9.2010

EU-päätöksenteko näyttää näinä aikoina kovasti puhuttavan Lapissa. Ainakin tämä pätee syanidin käyttöön kultakaivoksissa.

Tarkoittaako vaatimus syanidin kiellosta kaivoksissa, että EU haluaa lopettaa Kittilän kultakaivoksen ja tehdä Lappiin lisää työttömiä? No ei. Tässäkin keskustelussa on taas vedetty mutkia suoriksi aika reippaasti.

Viime toukokuussa EU-parlamentti hyväksyi murskaenemmistöllä, äänin 488 puolesta ja 48 vastaan, päätöslauselman, jossa vaadittiin kieltämään syanidin käyttö kaivoksissa. Kyseessä ei ollut laki, vaan parlamentti vaati komissiota tekemään asiasta lakiehdotuksen ensi vuoden aikana. Parlamentti vaati myös lakkauttamaan sekä suorat että epäsuorat tukiaiset syanidia käyttäville kaivoksille.

Vaikka päätöslauselma ei vielä ole laki, aika usein parlamentin kannanotot kuitenkin johtavat lakien säätämiseen. Parlamentin kannanoton taustalla on kolme asiaa. Ensinnäkin syanidi on hyvin voimakas myrkky, jonka käytöstä kaivoksissa on perin karvaita kokemuksia. Viimeisten 25 vuoden aikana maailmassa on tapahtunut yli 30 vakavaa syanidivuoto-onnettomuutta. 10 vuotta sitten Romanian Baia Maressa tuhansia tonneja syanidipitoista jätelientä murtautui kaivoksen jätealtaasta Tonavan sivujokeen ja valui edelleen Tonavaan. Noin 2000 kilometriä jokivartta saastui ja yli 1200 tonnia kaloja kuoli. Tuhot olivat näin mittavat, vaikka padon murtuminen huomattiin puolessa tunnissa, syanidin neutralointi aloitettiin heti ja tunnin kuluttua siitä kaikki kaivostoiminnat oli pysäytetty.

Toiseksi kaivosyhtiöt, pääasiassa kanadalaiset – jollainen myös Kittilässä toimii – suunnittelevat lukuisia uusia syanidia käyttäviä kaivoksia pitkin Karpaattien vuoristoa, Romaniaan, Bulgariaan, Slovakiaan, Unkariin ja Kreikkaan. Näissä maissa kansalaiset ovat nousseet vastarintaan. Unkarissa kiellettiin syanidin käyttö. Kreikassa kaikki isot kaivoshankkeet ovat tyssänneet paikalliseen vastarintaan. EU-parlamentin päätöslauselman panivatkin alulle mainituista maista kotoisin olevat mepit.

Kolmanneksi syanidille on vaihtoehtoja. Kaivosyhtiöt suosivat silti syanidimenetelmää, koska se tulee ainakin alkuvaiheessa halvemmaksi. Yhtiöt ottavat kuitenkin huomioon vain omat kustannuksensa. Onnettomuuksien kustannukset jäävät paikallisten ihmisten ja yhteiskunnan harteille. Jos tämä otetaan huomioon, vaihtoehdot tulevat edullisemmiksi, koko yhteiskunnan kannalta. Vesien saastumisen riski on aina olemassa, koska syanidimenetelmää voidaan käyttää vain vesistön tuntumassa. Kittilän kanadalainen kaivosfirma sanoo prosessinsa olevan täysin suljettu. En tiedä, onko tämä totta, tiedän vain, että ulkomaisten kaivosyhtiöiden lupaukset ovat pettäneet surullisen usein eri puolilla maailmaa.

No mitä ne vaihtoehdot ovat? Jos ajatellaan itse kullan tuottamista, varteenotettavaksi vaihtoehdoksi on noussut niin sanottu "kaupunkikaivos" eli kullan talteenotto jätteistä. Esimerkiksi käytetyissä kännyköissä on kultaa moninkertaisesti verrattuna useimpien nykyisten kaivosten malmiin. Kultakaivoksiin syanidin tilalle soveltuvia vaihtoehtoja ovat biokatalyyttimenetelmä sekä kemiallinen niin sanottu HGB, Haber Gold Process.

Melkein aina, kun ympäristönsuojelijat heräävät vaatimaan siirtymistä uusiin puhtaampiin tekniikoihin ja menetelmiin, alan yritykset väittävät tämän tulevan älyttömän kalliiksi. Juuri tämän kaavan mukaan toimii myös Kittilän kultakaivosfirma. Mutta kun uudet lait on säädetty, urakka on lähestulkoon aina tullut paljon väitettyä halvemmaksi. Esimerkiksi autojen katalysaattoripakko maksoi vain kymmenesosan siitä mitä autoteollisuus aikoinaan pelotteli.

Muutos alkaa aina jostakin. Minun mielestäni lainsäätäjien tehtäviin kerta kaikkiaan kuuluu luoda sekä keppejä että porkkanoita jotta yritykset siirtyvät entistä puhtaampiin ja turvallisempiin tekniikoihin ja menetelmiin. Kannatan siis edelleen syanidin kieltämistä kaivoksissa. Mutta tiedän myös, että jos kielto säädetään, jo toiminnassa olevat kaivokset saavat varmasti siirtymäajan, eli lappua ei tule työpaikkojen luukulle.

Toivoisin myös, että Suomessa ja Lapissa haluttaisiin olla edelläkävijöitä puhtaampien ja turvallisempien menetelmien käyttöönottajina. Vähänkään pitemmällä aikavälillä se on myös taloudellisesti kannattavinta. Pisimmän korren vetää aina se, joka kehittää tulevaisuuden osaamista.