“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Hallitusneuvottelujen takapiruna

Minut oli kutsuttu vihreiden hallitusneuvotteluryhmän taustatueksi Säätytalolle, läksin sinne aamujunalla Tampereelta. Ensimmäiseksi törmäsin Rosa Meriläiseen. Hän oli ”asia-asioiden” lisäksi ottanut tehtäväkseen huolehtia erinäisistä neuvottelijoiden hyvinvointiin liittyvistä asioista. Myöhemmin päivällä joku tokaisikin, että ”Rosa on vihreiden Jeesus”, hän välittää kaikista ja kaikesta minkä muut tuppaavat unohtamaan.

Tuntui hauskalta, kun paikalla oli useampi entinen kansanedustaja, Rosan ja minun lisäksi myös Osmo Soininvaara. Vihreillä ei ole mitään tarvetta tehdä ”isänmurhia”, eli heittää konkareita ulos hallitusneuvotteluista. Pekka Haavisto oli pitkästä aikaa paikalla istuvana kansanedustajana. Hänen kokemuksensa aiemmista neuvotteluista oli suureksi avuksi. Itselleni tuli tunne kuin edelleen kuuluisin vihreään eduskuntaryhmään.

Johanna Sumuvuori mietti, oliko hänen asunsa liian ”punkshui”. Hänella oli yllään musta samettijakku, musta pitsihame ja mustavalkoiset tennarit. Minun mielestäni se oli hänen nuorten kasvojensa kanssa täysin ok.

Perjantaiaamupäivänä neuvottelutilanne näytti olevan aika levällään, useimmissa vihreille tärkeissä asioissa ei ollut tapahtunut paljoakaan edistystä. Perusasetelma oli epäreilumpi kuin Lipposen vetämissä hallitusneuvotteluissa. Lipposen neuvotteluissa jokainen mukana ollut puolue sai yhteen työryhmään puheenjohtajan ja sihteerin. Nyt Keskusta ja Kokoomus olivat ensin kahdestaan laatineet pohjapaperit kaikkiin työryhmiin ja jakaneet työryhmien puheenjohtajuudet keskenään, jättämättä niistä yhtään vihreille ja RKP:lle.

Silti aika monissa sosiaalisissa kysymyksissä vihreät ja keskusta ajoivat samantyyppistä linjaa. Uusiutuvan energian edistämisessä olimme keskustan kanssa samalla puolella, ja RKP vielä lisäksi. Vaikka olimme vesilaista keskustan kanssa hyvin eri mieltä, alkoi tuntua, että sellaisia asioita, joissa jäimme yksin, oli vähemmän kuin Lipposen hallituksista neuvoteltaessa.

Vihreän porukan henki oli mainio. Nauroimme tosi paljon, sekä varsinaisissa palavereissa että vihreiden huoneessa kulloinkin paikalla olleiden kesken. Välillä joku varoitti, ettei saa nauraa liian äänekkäästi, muuten viereisessä huoneessa kokoontuva johtoryhmä päättelee vihreiden olevan liian tyytyväisiä.

Ensi kertaa seurasin vihreiden hallitusneuvotteluja itse neuvottelijana varsinaisissa neuvotteluryhmissä. Oli iso ilo katsella sitä, miten omistautuneesti ja asiantuntevasti vihreät neuvottelijat toimivat. Erityisen hauskalta tuntui katsella Anni Sinnemäkeä ja Janina Anderssonia selostamassa fläppitaululla eri ryhmien vaatimuksia ja tarjouksia talouden raameista, veroista ja isoimmista menokohteista, asiantuntevasti ja napakasti. Päivittelimme sitä, miten epärealistinen kokonaisuus sekä Kokoomuksen että Keskustan vaalilupauksista muodostuu. Kokoomukselle tärkeää on alentaa tuloveroa ja monia muitakin veroja, siihen on vaikea saada mahtumaan esimerkiksi vaalien alla mainostettua tasa-arvotupoa. Keskusta taas vaatii kynsin hampain ruoan arvonlisäveron alentamista, mikä on tosi kallista. Jos siitä pidetään kiinni, joudutaan tinkimään isoista asioista sosiaalipalveluissa, kouluissa ja yliopistoissa. Tuntui siltä, että näissä neuvotteluissa Anni ja Janina saivat toimia valtiontalouden tukipilareina.

Energiaryhmässä vihreille oli tärkeää saada uusiutuvalle energialle takuuhinta eli syöttötariffit, jotka on käytössä useimmissa EU-maissa. Keskusta ja RKP tukivat tätä, Kokoomus vastusti. Energiaryhmässä Kokoomuksen yhtenä neuvottelijana oli Martti Kätkä. Hän on TVO:n leivissä ja aiemmin ollut kahdenkin kokoomuslaisen ministerin erityisavustajana. Hän oli väittänyt Brysselistä saamansa paperin perusteella, että komissio aikoo kieltämää syöttötariffit EU:n kilpailulainsäädännön vastaisina. Tiesin, että tämä on roskaa ja autoin vihreitä neuvottelijoita kokoamaan tietoja muiden EU-maiden syöttötariffeista.

Puolen päivän maissa vihreä ryhmä kokoontui eduskunnassa, koska eduskunnan istunto alkoi yhdeltä. Kun istunto alkoi, menin eduskunnan kuppilaan. Samaan pöytään tuli Lipponen. Kysyin, miltä tuntuu olla eläkeläinen. “Kyllä minä vähän hämmästyin kun näin ensimmäisen tilinauhan”, murahti Lipponen, ”tulot laski mutta veroprosentti nousi.” “Etkö huomannut, mitä vuosien 1995 ja 2003 välillä päätettiin”, minä nauroin. No, vuosien 1999 ja 2003 vaaleissahan vihreät panivat kaikki eläkeläisiä kiukuttaneet päätökset vihreiden syyksi.

Iltapäivällä vihreät kokosivat EU-komission dokumenteista listan eri EU-maiden syöttötariffeista. Olin itsekin häkeltynyt, kun uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön takuuhinta osoittautui olevan käytössä peräti 20 maassa. Lisäksi Ruotsissa ja Britanniassa sähköyhtiöillä on ”vihreän” sähkön ostovelvoite. Vain Suomessa, Puolassa ja Maltalla ei ole kumpaakaan. Bulgaria ja Romania eivät olleet mukana komission muistioissa. Kun vihreät neuvottelijat löivät tämän koosteen pöytään, loppui puhe siitä että syöttötariffit muka kohta kielletään.

Ihmettelen kyllä, miten on mahdollista, ettei KTM ole viran puolesta valmiiksi laatinut tällaista listaa. Kun kerran pääminiusteri Vanhanen on ollut EU-huippukokouksessa sitoutumassa siihen, että uusiutuvan energian osuus EU:ssa nostetaan noin kolminkertaiseksi nykytasosta vuoteen 2020, olisi kohtuullista olettaa, että KTM:ssä olisi laadittu vertailu siitä, miten uusiutuvan energian käyttöä eri maissa edistetään. No, tiedän että KTM:n energiaosastolla osa johtavista virkamiehistä ei halua tosissaan edistää uusiutuvaa energiaa.

Illansuussa huomattiin, että yksi Kokoomuksen neuvottelijoista oli nettipäiväkirjassaan juorunnut keskeneräisistä neuvotteluista ja lisäksi esittänyt henkilökohtaisia arvioita vihreiden neuvottelijoista.

Illalla poistuessani Säätytalolta satuin törmäämään Kataiseen ja vinoilin hänelle, millä puolueella käytöstavat ovatkaan hallussa ja millä ei. Katainen näytti nololta ja sanoi antaneensa palautetta asianomaiselle puoluetoverilleen, olihan juuri hän itse etukäteen vaatinut vaiteliaisuutta keskeneräisten neuvottelujen kulusta.