Europarlamentin matkustussirkus rasittaa ilmastoa

TEK-lehti 15.6.07

Europarlamentti matkustaa kerran kuussa Brysselistä Strasbourgiin eräänlaiselle absurdille luokkaretkelle.

Kotikaupungistani Tampereelta ei mitenkään pääse Strasbourgiin alle kahdeksan-yhdeksän tunnin. Brysseliin suoriutuu parhaassa tapauksessa reilussa viidessä tunnissa. Ajanhukka harmittaa, samoin ylimääräinen vaiva, kun ennen Strasbourg-viikkoa on muistettava valmistella siirtoon kaikki tarpeellinen, vaatteista papereihin.

Mutta riesa ei rassaa pelkästään eikä edes ensi sijassa meppejä, joista pääosa matkustaa joka tapauksessa viikonlopuksi kotimaahansa. Noin 450 kilometrin pituista Brysselin ja Strasbourgin väliä sahaa eestaas kolmisentuhatta muutakin ihmistä, parlamentin ja sen valiokuntien virkailijoita, parlamentin poliittisten ryhmien työntekijöitä, meppien avustajia, tulkkeja, toimittajia, lobbareita. Rikkaiden tahojen lobbarit lentävät. Meppien avustajat ja köyhien järjestöjen lobbarit puksuttavat maitojunalla. Jotkut ajavat autolla, joka on nopeampi. Kilometrien pituinen rekkajono kuljettaa asiakirjoja sekä meppien matka-arkkuja.

EU:n perussopimukset määräävät parlamentin täysistuntojen pitopaikaksi Ranskan Strasbourgin. Paikan valinta symboloi EU:n tuomaa rauhan aikaa, Elsassin maakuntahan on vuosisatoja ollut kiistakapula Saksan ja Ranskan välillä. Kaunis ajatus, mutta matkustussirkus on siihen osallistuville vihoviimeinen vitsaus, joka raastaa hermoja.

Ruljanssi maksaa veronmaksajille noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Mutta myös ilmasto maksaa hintaa.

Kaksi vihreää brittimeppiä, Caroline Lucas ja Jean Lambert, rahoittivat selvityksen, jossa lasketaan matkustussirkuksen aiheuttamat päästöt. Kahden toimipaikan aiheuttamat lisäpäästöt ovat 20-30 000 hiilidioksiditonnia vuodessa. Yhtä paljon päästöjä aiheutuisi, jos Heinolan kaupungin parisenkymmentätuhatta asukasta lentäisi Kanarialle ja takaisin.

Strasbourgin europarlamentissa on melkein kaikki se, mitä Brysselinkin rakennuksessa, istuntosali, liuta muita kokoushuoneita, ravintolat, toimistohuoneet. Mutta kaikki on epämukavampaa. Pienissä toimistokopeissaan meppi ja avustaja saavat kisata siitä, kumpi käyttää tietokonetta. Ilma on huono, rakennus labyrinttimainen. Kahviloiden ja ravintoloiden työntekijät ovat hitaita – kukapa haluaa töihin neljäksi päiväksi kuukaudessa. Kaiken kukkuraksi Strasbourgin rakennus kuluttaa kuukaudessa yhtä paljon vettä kuin Brysselinkin. Strasbourgin talon putkistoissa kun pesii legionellabakteeri ja siksi ennen istuntoviikkoa vettä juoksutetaan putkissa melkein kuukauden kulutuksen verran.

Europarlamentista onkin vaikea löytää ketään, joka ei sydämestään vihaisi Strasbourg-rumbaa – paitsi ranskalaiset. Europarlamentti on N kertaa valtaenemmistöllä kannattanut siirtymistä yhteen toimipaikkaan. Äskettäin kerättiin myös yli miljoonan EU-kansalaisen tuki tätä vaativaan nettiadressiin.

Mutta koska asia on kirjattu EU:n perussopimuksiin, tilanne ei muutu, elleivät kaikki jäsenmaat (lue Ranska) hyväksy.

Nicholas Sarkozy näyttää haluavan profiloitua myös ilmaston suojelijana. Tässä olisi hyvä ilmastoteko, joka on hänen päätäntävallassaan.