“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Eurooppalaiset haluavat vähentää ydinvoimaa

Eurobarometrin mukaan noin 60 % eurooppalaisista haluaa vähentää ydinvoimaa, vain 30 % lisätä. Myös Suomessa isompi joukko eli 47 % haluaa vähentää ydinvoimaa, 42 % haluaa lisätä. Bulgaria on ainoa EU-maa, jossa kansalaisten enemmistö haluaa lisää ydinvoimaa, Suomi on seuraavaksi ydinvoimamyönteisin.

Aamupäivän olin Globe-ryhmän seminaarissa biopolttoaineista. Sinne oli koottu laidasta laitaan näkemyksiä biopolttoaineiden puolesta ja vastaan. Olin itsekin yhdessä paneelissa.

EU:n komissiota edusti Rosario Bento Pais, komissaari Fisher-Boelin eli maatalouskomissaarin kabinetista. Hänen näkökulmansa olikin kovin maatalouspainoitteinen, biopolttoaineiden tuotanto tarjoaa maanviljelijöille uuden mahdollisen tulonlähteen. Hänen mukaansa toisen sukupolven biopolttoaineiden tekniikka, jolla tehdään polttonesteitä selluloosapohjaisista materiaaleista ja jätteistä, eivät tule olemaan kaupallisessa vaiheessa vielä ennen vuotta 2020, jolle EU on asettamassa tavoitteita.

Hän totesi muun muassa, että monet sellaiset kehitysmaat, joille EU:n sokerireformista oli haittaa, voivat saada bioetanolista uuden tulonlähteen. Hänen mukaansa pellon käyttö energiakasvien viljelyyn ei EU:ssa juurikaan vaikuta ruoan hintaan. No, huoli ruoan hinnannoususta biopolttoainebuumin vuoksi ei koskekaan niinkään EU:ta kuin kehitysmaita.

Vittorio Prodi ja minä tivasimme Bento Paisilta, miksei komissio hyväksy biopolttoainetavoitteiden täyttämistä biokaasulla, joka on saatu kaasuttamalla orgaanisia jätteitä. Emme saaneet kunnon vastausta.

Dan Hayes, Biofine Europe-firmasta kiisti Bento Paisin väitteen, etteivät toisen sukupolven biopolttoaineet olisi kehittyneet kaupalliselle asteelle vielä moneen vuoteen. Toisen sukupolven raaka-aineeksi käyvät jätteet ja halvalla tuotettavat lignoselluloosakasvit. Hayesin mukaan toisen sukupolven biopolttoaineet eivät edes kuulu EU:n seitsemännen tutkimusohjelman prioriteetteihin. Tämä on kyllä tosi paha juttu, jos se pitää paikkansa.

Hayesin mukaan 12 firmaa on rakentamassa biojalostamoita eri puolille maailmaa seuraavien 12 kuukauden kuluessa, mutta yksikään niistä ei Eurooppaan. Halpaa raaka-ainetta Euroopasta ei ainakaan puutu. USA:ssa laitoksille saa paljon enemmän tukea, eräskin laitos sai 40 %:n investointituen. Sokerijuurikas on huono lähtökohta etanolin tuotannolle, se ei millään pärjää sokeriruo´olle.

Hayesin mukaan litra selluloosaetanolia on hiilidioksiditaseeltaan niin paljon viljaetanolia parempi, että sillä saadaan sama päästövähennys kuin 2,2 litralla viljaetanolia. USA:ssa tajutaan, etteivät biopolttoaineiden tavoitteet ole saavutettavissa pelkällä viljaetanolilla, tarvitaan sellulosaetanolia eli siis toisen sukupolven biopolttoainetta. Kiina sijoittaa miljardeja dollareita selluloosaetanolin tutkimukseen, EU sen sijaan keskittyy ensimmäisen sukupolven biopolttoaineisiin. Toisen sukupolven biopolttoaineita koskevan nettiuutispalvelun jutuista alle 10 % tulee Euroopasta. Jopa brittiläinen öljy-yhtiö BP tukee tutkimusta Berkeleyssä, ei Euroopassa.

Ashutosh Sheshabalaya Intiasta kertoi, että Intian hallitus ei yleensä tee kansallisia suunnitelmia, mutta biopolttoaineille on asetettu kunninanhimoiset kansalliset tavoitteet. Nyt maa saa niistä jo 7 % kokonaisenergiastaan, rakenteilla on monia sekä ensimmäisen että toisen sukupolven laitoksia. Dieselistä 15 % on biodieseliä. Niissä osissa maata, joissa etanolia tuotetaan, sitä sekoitetaan bensaan, noin 6 %.

Lars Nilsson Lundin yliopistosta kehotti vertamaaan biopolttoaineiden energia- ja hiilidioksidiasetta siihen, mitä tapahtuu, jos perinteisen öljyn niukkeneminen johtaa nestemäisen polttoaineen valmistamiseen kivihiilestä ja öljyhiekasta. Myös Nilsson kritisoi komission nykyistä politiikkaa siitä, että se pakottaa ensimmäisen sukupolven biopolttoaineisiin ja RME:hen. Hän varoitti tuijottamasta liikaa omavaraisuuteen, polttoaineen saannin varmuus on paljon laaja-alaisempi asia. EU ei koskaan voi olla omavarainen sekä ruoan että polttoaineiden suhteen. Brasiliassa tuotetun etanolin energiatase on hyvä, se sisältää energiaa 8-9 kertaisesti sen, mitä etanolin tuotantoon on tarvittu.

Myös Stephan Singer WWF:stä muistutti siitä, että öljyn niuketessa biopolttoaineiden vaihtoehto ovat kivihiilestä ja öljyhiekasta tehdyt polttoaineet. Kanadan öljyhiekka-alueilla maisema on jo kuin kuusta. Ekosysteemien tuhoamisen lisäksi tällainen polttoaineen valmistus kuluttaa paljon energiaa. Sertifikaatit, jotka kertovat tuotannon hiilidioksidipäästöt, ovat avainasia. Amazonin sademetsien tuhoaminen johtuu pääasiassa karjankasvatuksesta, soijan tuotannosta karjan rehuksi, myös Eurooppaan. Miks siis osoittaa sormella juuri biopolttoaineita? Malesiassa 95 % sademetsien tuhoutumisesta johtuu muusta kuin energian tuotannosta. IPCC:n seurava raportti, joka joka tulee ulos muutaman viikon päästä, kertoo, että noin neljännes nykyisestä energiankulutuksesta voidaan korvata biomassalla, kestävällä tavalla.

Ian Midgley Unileveristä korosti, että on ensisijaista tuottaa ruokaa maapallon 6,6 miljardille asukkaalle. Rypsiöljyn käytössä biopolttoaine ylitti vuonnna 2006 ruoan. Rypsi- ja auringonkukkaöljyjen hinnat ovat jo nousussa, samoin soija- ja palmuöljyn. Komissio sanoo seuraavansa tilannetta, mutta ei kerro mitä tekee jos asiat menevät pieleen. Malesiassa on laadittu palmuöljyn tuotannon kestävyyden kriteerit, mutta ne eivät koske sitä, miten palmuöljyn viljelyyn käytetty maa on otettu käyttöön.

Ariel Brunner BirldLifesta arvosteli komissiota siitä, että lähtökohdaksi on otettu se miten löydetään uusia perusteluja tukea vanhamuotoista maataloutta.

Lars Nilsson kysyi, eikö olisi vain hyvä, jos ruoan hinta nousisi, maatalouden tukiaiset voitaisiin lopettaa. Vittorio Prodi esitti, että tupakan kasvatukseen käytetty olisi paremmassa käytössä energian tuotannossa.

Tämä oli seminaarien päivä, iltapäivällä johdin puhetta seminaarissa, jossa julkistettiin CEPS-järjestön (Center for European Policy Studies) raportti päästökaupasta, suosituksineen siitä, miten systeemiä tulisi viilata, kun direktiivi tulee tarkasteluun. Toinen raportin kirjoittajista, Christian Egenhofer, esitteli sen.

Post 2012-päästökaupan yksi ongelma on se, että EU:n sisäisen päästökaupan säännöt on laadittava ennen kuin tiedetään kunnolla, millainen on globaali sopimus päästöjen vähentämisestä vuoden 2012 jälkeen. Päästöoikeuksien alkujaon kriteereitä tulisi yhtenäistää, kiireisintä tämä on sähköntuotannossa. Teollisudessa ja sähköntuotannossa tarvittavat kannusteet ovat jossain määrin erilaisia. Tarvitaan myös EU:n ohjeet siitä, miten päästöoikeuksien huutokaupan tulot kohdennetaan.

Saksalainen konservatiivimeppi Peter Liese totesi, että on hyvä, kun komissio on ollut tiukkana arvioidessaan jäsenmaiden päästöoikeusjakoja vuosille 2008-2012. Se, että päästöoikeuksien jakokriteereille ei ole selkeitä sääntöjä, voi luoda kilpailuvääristymiä. Liese arvosteli lentoliikenteen verovapautta, esimerkiksi Saksan rautatieyhtiö DBB joutuu joka vuosi maksamaan monenlaisia veroja, ja niiden lisäksi 300 milj euron lisäyksen sähkölaskussaan päästökaupan vuoksi.

Arthur Runge-Metzger komissiosta totesi, että EU:n päästökauppa on vielä ”learning by doing” -vaiheessa. Bisnes ympäri maailmaa on suunnattoman kiinnostunut asiasta. Jos komission virkamiehillä olisi aikaa, he lentelisivät ympäri maailmaa selostamassa EU:n päästökauppaa yritysmaailman edustajille. Myös USA:ssa on monta päästökauppalakiehdotusta, asia on bisnekselle houkutteleva. EU:n päästökauppadirektiivissä ei ole loppumispäivämäärää eli se jatkuu. EU:n tavoite alentaa päästöjä vuoteen 2020 on vähintään 20 %, tämä antaa markkinoille tarvittavan ennustettavuuden. Komissio pyrkii
julkistamaan ehdotuksensa päästökauppadirektiivin viilauksiksi tämän vuoden loppuun mennessä.

Hugh Porteous, Alcan-yrityksestä kertoi firmansa alentaneen alumiinin tuotannon päästöjä tuotetonnia kohden 25 %:lla, tavoitteena on vielä –10 % vuoteen 2020.

Christian Egenhoferilta kuulin raportista, jossa on analysoitu päästökaupan vaikutuksia päästöihin ensimmäisenä päästökauppavuonna eli vuonna 2005. Raportin mukaan se, että teollisuus tuona vuonna alitti sille myönnetyt päästöoikeudet keskimäärin 4 %:lla, johtui sekä yliallokoinnista (eli siitä että jäsenmaat jakelivat tehtailleen päästöoikeuksia turhan anteliaasti) että myös aidoista päästövähennyksistä. Tehtaat siis myös ihan oikeasti vähensivät päästöjään, kun päästöistä tuli rahanarvoista tavaraa. Ja niinhän juuri pitääkin. Raportin on julkaissut Fondazione Eni Enrico Mattei, sen nimi on Over-Allocation or Abatement? Löytyy nettisivulta www.feem.it

Britannian hallitus sekä joukko yrityksiä ja ympäristöjärjestöjä on julkistanut julistuksen EU:n post 2012-päästökaupasta. He haluavat kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita ainakin vuoteen 2030. Manifestissa sanotaan, että pitkällä aikavälillä kaikkien alojen tulee maksaa täysi hinta hiilidioksidipäästöistään. Britannian ympäristöministeri David Miliband esitti, että Britannian ja EU:n pitää pyrkiä “post-oil” talouksiksi seuraavien 15-20 vuoden kuluessa, Ruotsin esimerkin malliin. Miliband vaati myös tie- ja rautatieliikenteen sisällyttämistä päästökauppaan vuoden 2012 jälkeen.

Vihreän ryhmän vieraana on tanskalaisen SF-puolueen edustajia. Puolueen meppi, Margaret Auken, liittyi Europarlamentissa vihreään ryhmään. Pohjoismaisten asioiden sijasta osuin kuitenkin keskustelemaan Botnian sellutehdashankkeesta Uruguayssa. Asiasta Argentiinan ja Uruguayn välille muodostunut konflikti paisuu. Espanjalainen Ence-firma siirsi tehdashankkeensa suosiolla kiistanalaisesta paikasta lähemmäs joen suistoa. Argentiinan presidentti Kirchner on kääntänyt kaikki kivet pakottaakseen Botnian ja Uruguayn luopumaan hankkeesta. Nyt suivaantunut Uruguay uhkaa lähteä pois Mercosur-kauppajärjestöstä.