EU-parlamentti vähensi Strasbourgiin reissaamista. Vihreiden radikaalimpi uudistusehdotus ei mennyt läpi

Tänään EU-parlamentin istunnossa tehtiin pienimuotoinen vallankumous. Parlamentti päätti vähentää Strasbourgiin matkustamista – jota melkein kaikki mepit inhoavat – tosin vain yhdellä matkalla vuodessa. Kun äänestysnumerot ilmestyivät taululle, enemmistö mepeistä taputti käsiään.

Monillehan EU-parlamentin sahaaminen kahden toimipaikan väliä on paras todiste koko EU-meiningin kajahtaneisuudesta.

Kyllä se mepistäkin, ainakin suomalaisesta, todella tuntuu hullun hommalta että kaikki muu työ tehdään Brysselissä mutta kerran kuussa matkustetaan viikoksi täysistuntoon Strasbourgiin.

Tämä asia on kuitenkin kirjattu EU:n perussopimukseen. Sitä voivat muuttaa vain jäsenvaltiot, ja nekin vain yksimielisesti. Helppo arvata, mikä jäsenvaltio ei suostu keskustelemaankaan Strasbourgista luopumisesta.

Perussopimus sanoo myös, että Strasbourgissa on pidettävä 12 istuntoviikkoa vuodessa. Kesäloman takia elokuussa ei ole istuntoa. Siksi jossain kuussa Strasbourgiin on matkattava peräti kahdesti. Joinakin vuosina tämä on tehty syyskuussa, joinakin lokakuussa.

Tänään parlamentti päätti istuntokalentereista vuosille 2012 ja 2013. Noin sadan äänen enemmistöllä mepit päättivät panna lokakuun kaksi istuntoviikkoa peräkkäin, eli käytännössä istuntoviikkojen määrää vähennettiin yhdellä. Vastaavasti on yksi työviikko enemmän Brysselissä.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun parlamentin enemmistö käy tuntuvampaan kapinaan Strasbourgissa sahaamista vastaan ja olen siitä tosi iloinen.

Lisäksi tämänpäiväisessä äänestyksessä EU:n tulevan budjetin prioriteeteista enemmistö tuki koko Strasbourgista luopumista, tosin vain perustelulauseissa, ei varsinaisessa päätöspykälässä. Tavallaan Strasbourg sai keltaisen kortin, ei vielä punaista.

Budjettipäätöksellä parlamentti pystyisi nimittäin lyömään kovan kovaa vastaan, vaikka se ei EUn perussopimusta pystykään muuttamaan. Tähän mennessä parlamentti ei – tietääkseni – ole budjettipäätösten yhteydessä ottanut kantaa Strasbourgia vastaan.

Toivon siis, että seuraavana askeleena parlamentti päättää olla myöntämättä rahaa Strasbourgiin sahaamiselle.

Kalliiksi se nimittäin tulee. Tuoreen selvityksen mukaan Strasbourgista luopumisella säästettäisiin vuosittain peräti 180 miljoonaa euroa.

Surkuhupaisalla tavalla tästä kertoo se, että kun vuonna 2008 Strasbourgin istuntosalin katto romahti ja parlamentti sen vuoksi joutui pitämään kaksi istuntoviikkoa Brysselissä, rahaa säästyi 1,7 miljoonaa euroa.

Strasbourgiin matkustaminen aiheuttaa tietysti myös päästöjä, vuodessa saman verran kuin se, että 13 000 ihmistä lentäisi Lontoosta New Yorkiin ja takaisin. Joku suomalainen ”suomensi” tämän päästömäärän myös siten, että vastaavat päästöt syntyisivät jos koko Heinolan kaupunki lentäisi kerran vuodessa Kanarialle ja takaisin.

No, tänään siis hyväksyttiin pieni reformi, ja toivottavasti se on alku isommalle reformille.

Vihreät esittivät jo tänään isompaa uudistusta, joka on minun ideoimani. Tämän ehdotuksen ajatus on, että siirrytään nykyisistä 3 ja puolen kokouspäivän työviikoista 5 päivän viikkoihin. Silloin saadaan kahteen viikkoon melkein sama kokousaika kuin nyt kolmeen viikkoon.

Jos parlamentin kokoukset järjestettäisiin 5-päiväisiksi työviikoiksi, kokousviikkojen määrää voitaisiin vähentää melkein kolmanneksella. Samassa suhteessa vähenisi lentäminen ja sen aiheuttamat kustannukset ja päästöt.

Tätä radikaalimpaa uudistusta ei hyväksytty tänään, mutta se sai kuitenkin tukea yli ryhmärajojen.

Uskon ja toivon, että tämäkin malli otetaan nyt aikaisempaa vakavammin, kun parlamentin johtoelimet jatkossa käsittelevät tulevien vuosien työjärjestystä. Onhan parlamentin selvä enemmistö vastaansanomattomasti osoittanut, että mepit haluavat järkeistää työtään.

Brussels-Strasbourg Seat Study Groupin tutkimuksen tiivistelmä:
www.brusselsstrasbourgstudy.eu/resources/A+Tale+of+Two+Cities+Exec+Sum.pdf