“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

EU-komissio perääntyi ruoan radioaktiivisuusrajoissa

Silloin tällöin voi kertoa hyviä uutisia. EU-komissio perui äsken pikavauhtia huonon päätöksen, joka sekin oli tehty kiireen kaupalla.

Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden jälkeen EU komissio löi ällikällä aika monet, myös minut, nostamalla pikavauhtia Japanista EU:hun tuotavan ruoan radioaktiivisuusrajoja. Tämä tapahtui vajaat kolme viikkoa sitten.

Vihreät protestoivat tuota päätöstä vastaan heti. Emme nähneet mitään todellista syytä nostaa tuontiruoan radioaktiivisuusrajoja, eihän Japanista edes tuoda Eurooppaan ruokaa mitenkään valtavia määriä.

Ylipäänsä se, että jossain tapahtuu ydinvoimaonnettomuus ei ole mikään peruste sallia normaalia radioaktiivisemman ruoan myymistä ihmisille.

Kaiken kukkuraksi Japanin omat rajat ruoan radioaktiivisuudelle ovat tiukemmat kuin EU:n.

Esimerkiksi cesiumin isotooppien aiheuttama radioaktiivisuus maidossa saa EU:ssa normaalisti olla 370 becquereliä kilossa ja se nostettiin arvoon 1000 Bq/kg. Japanin oma vastaava raja on 200 Bq/kg. Muun ruoan paitsi nesteiden ja lastenruoan cesium-raja on EU:ssa normaalisti 600 Bq/kg, ja se nostettiin 1250 becquereliin/kg. Japanin oma vastaava raja on 500 Bq/kg.

Me vihreät jätimme EU-parlamentin ympäristö-, kansanterveys- ja ruokaturvavaliokunnassa ehdotuksen, että parlamentti käyttäisi veto-oikeuttaan eli estäisi päätöksen voimaantulon.

Onneksi meppejä muistakin poliittisista ryhmistä lähti mukaan, parissa päivässä vastalauseeseen tuli kollegoita sekä oikealta että vasemmalta.

Viime viikolla komissio peruutti. Ja pani vielä paremmaksi, muutti Japanista tuotavan ruoan radioaktiiviosuusrajat samoiksi kuin Japanissakin on, eli EU:n omia “normaaliaikojen” rajoja alemmiksi.

Aina joskus nopea reagointi parlamentissa siis estää tyhmyyksiä. Mutta suoraan sanoen en vieläkään käsitä, mikä ajattelu oli komission alkuperäisen vedon takana.

Tältä viikolta on toinenkin ruokaan liittyvä uutinen. Parlamentin ympäristövaliokunta, jonka toimialaan kuuluu myös ruokalainsäädäntö, otti kantaa niin sanottuun geenimuuntelun kansallistamiseen.

Valiokunta paransi lakiehdotusta huomattavasti verrattuna komission ehdotukseen. Tausta on seuraava.

EU:n sisällä on jo vuosikausia ollut aika syvä kahtiajako niiden maiden välillä, jotka haluaisivat ja jotka eivät haluaisi päästää geenimuunnellut kasvit pelloilleen.

Kymmenkunta vuotta sitten tehty lainsäädäntö sanoo, että GM-kasvi, joka on hyväksytty viljelykasviksi EU:ssa, on sitä periaatteessa kaikissa EU-maissa. Mutta useat EU-maat, Itävalta yhtenä aktiivisimmista, on silti kieltänyt geenimuuntelun pelloiltaan.

Komissio haluaisi päästä eroon tästä pattitilanteesta ja ehdotti lakimuutosta, että EU-maa voi kieltää geenimuunneltujen kasvien viljelyn alueellaan joko kokonaan tai osittain.

Tämä kuulostaa ihan hyvältä. Mutta juristit ovat arvostelleet komission ehdotusta ankarasti siitä, että se ei anna kunnollista suojaa geenimuuntelusta kieltäytyville maille, vaan oikeus jäisi näennäiseksi. Yksi syy tähän on, että komission ehdotuksen mukaan maa ei saisi käyttää kiellon perusteluna ympäristö- eikä terveysriskejä vain ainoastaan muita asioita. Sellaisia voisivat olla vaikkapa turismi tai perinteet.

Ympäristövaliokunta paransi “gemoista” kieltäytymisoikeutta juridisesti pitävämmäksi ja katsoi myös, että ympäristösyitä pitää voida käyttää kiellon perusteena.

Millaiset ympäristöperusteet voivat tulla kysymykseen. Yksi varteenotettava esimerkki on se, että halutaan estää torjunta-ainekestävyyden leviäminen GM-viljelykasveista niiden lähisukulaisiin, jotka ovat rikkaruohoja.

Valiokunta haluaa sitoviksi toimet GM-perimäaineksen leviämisen estämiseksi GM-pelloilta muille pelloille. Valiokunta haluaa soveltaa “saastuttaja maksaa” -periaatetta eli sitä, että GM-viljelyllä muille haittaa aiheuttanut on vahingonkorvausvelvollinen.

Sangen tärkeä pointti oli, että myös riippumattomien tutkijoiden pitää päästä käiksi tutkimusaineistoihin, joiden perusteella GM-viljelykasvien turvallisuus arvioidaan. Turvallisuusarviointi ei siis saa olla pelkästään GM-lajiketta kauppaavan firman ja elintarvikevirasto EFSA:n kahden kauppa.

Seuraavaksi asiaan ottaa kantaa parlamentin täysistunto. Ja sen jälkeen asiasta alkaa vääntö parlamentin ja ministerineuvoston välillä.