“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Elintarvikevalvonta heräsi Tshernobyliin – 21 vuotta myöhässä

Evira eli elintarvikevirasto suosittelee radioaktiivisen cesiumin pitoisuuden mittaamista kaikista myytävistä sienistä paitsi kantarelleista, herkkutateista ja lampaankäävistä. Olipa ripeää! Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on vasta 21 vuotta.

Onkohan tällä heräämisellä mitään tekemistä sen kanssa, että viime vuoden keväänä arvostelin Säteilyturvakeskusta (STUK) sen asian pimittämisestä suomalaisilta, että monien suosittujen sienten, kuten rouskujen, suppilovahveroiden ja mustien torvisienten radioaktiivisen cesiumin pitoisuudet ovat 2- ja 3-kertaiset EU:ssa sovittuun elintarvikkeiden säteilyrajaan verrattuna, ja monien rouskujen osalta vielä korkeammat. Silloinhan STUK:n pääjohtaja Laaksonen suuttui arvostelustani. Mutta viime syksynä STUK suositteli, että sienten kauppiaat mittaavat myymiensä sienten radioaktiivisuuden, ja nyt tänä syksynä asiasta on tiedotettu vielä täsmällisemmin ja näkyvämmin. Hyvä, että heräsivät, mutta pikkuisen nopeampi toiminta ei olisi ollut pahitteeksi.

Saksassa säteilyvalvojat ovat kierrelleet toreja kaikki nämä vuodet ja sienikauppias saa sakot, jos hänen myymiensä sienten radioaktiivisuus ylittää EU-rajan.

Loma on ohi. Kolme viime viikkoa on mennyt pääasiassa ikkunoita kunnostaessa talotyömaalla. Tänä aamuna läksin kuuden junalla kohti Savonlinnaa, jossa vihreä eduskuntaryhmä pitää kesäkokousta.

Eduskuntaryhmä tutustui aluksi metsämuseo Lustoon Punkaharjulla. Se oli tosi mielenkiintoinen. Luston pysäkki on hurmaavan kaunis yli sata vuotta vanha kunnostettu puinen rautatieasema. Itse museossa meitä tervehti Suomen ensimmäinen monitoimikone. Se oli aika avuttoman tuntuinen hökötys nykyisiin hirviöhärveleihin verrattuna. Museossa oli näyttely suomenhevosista metsätöissä. Tuntui nostalgiselta katsella hevosten ja rekien kuvia, olen nähnyt tätä elämää lapsuudessani 50-luvulla. Lapsuuteni kesät vietin Jämsässä Hassinjoen rannalla ja joessa oli aina alkukesästä tukinuitto.

Julkaisimme Heidi Hautalan kanssa yhteisen tiedotteen siitä, että Suomen tulisi EU:ssa vaatia geenimuunnellulla rehulla tuotetun lihan ja muiden eläintuotteiden merkintää, jotta kuluttaja tietää mitä syö. Pääministeri Vanhanen ja maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilahan ovat vaatineet merkintää, toivottavasti Vanhanen on sanojensa mittainen.

Savonlinnan torilla tekemässämme kättennostoäänestyksessä kaikki nostivat kätensä kun kysyimme kuka kannattaa geenimuunnellulla rehulla tuotetun lihan merkintää.

Geenimuuntelusta on viimeinkin tullut keskustelunaihe myös Suomessa. Geenimuuntelun kannattajien omituisin argumentti on se, että muunnellut geenit eivät siirrty syömästämme ruoasta meihin, syömmehän “tavallisenkin” ruoan mukana koko ajan geenejä. Se, että mutanttiruoan syöminen ei tee ihmisestä mutanttia, on argumenttina samaa tasoa kuin että ydinvoimala tekee töpseliin ihan tavallista sähköä. Molemmissa kyse on pitkäaikaisvaikutuksista, jotka saattavat olla arvaamattomia.

Sitä paitsi ihan todellisena pidetään riskiä siitä, että geenimuunnellusta ruoasta voi siirtyä geenejä suoliston bakteereihin, erityisesti tätä pidetään huolestuttavana mahdollisuutena jos antibioottiresistenttigeeni siirtyy. Noita geenejähän käytetään useissa tapauksissa muunnellun eliön merkkigeeneinä. Olen nähnyt myös väitteitä, joiden mukaan hyönteismyrkkyäkin tuottava geeni voi siirtyä “gemo”-ruoasta suolistobakteereihin. Joihinkin GM-kasveihinhan on siirretty geeni, joka saa kasvin itsensä tuottamaan hyönteismyrkkyä. Tällöin peltoa ei tarvitse ruiskuttaa hyönteismyrkyillä. Jos tuo geeni tosiaan pystyisi siirtymään suolistobakteereihin, ne voisivat ihmisen suolistossa tuottaa hyönteismyrkkyä jopa kauan sen jälkeen kun ihminen on lakannut syömästä “gemo”-ruokaa. En tiedä, onko tämä väite perusteltu. Mutta sen tiedän, että ihan “virallisestikin” on pidetty perusteltuna huolena sitä, että antibioottiresistenssigeeni hyppää suolistossa ruoasta suolistobankteereihin ja että näin saadaan aikaan antibiooteille vastustuskykyisiä bakteerikantoja.

Illansuussa eduskuntaryhmä meni laivaristeilylle Saimaalle. Jyrki Kasvi huomasi yhden norpan, Juha Taskinen toisen. Minä en nähnyt kumpaakaan, mutta Juha Taskisen norpavideot olivat aivan mainioita, erityisesti veden alla kuvattu video nukkuvasta kuutista oli aivan uskomattoman hellyttävä.