Kun olin menossa naimisiin Jukan kanssa ja olimme muuttamassa yhteen, näin unen jossa – kas – muutimme taloon. Talossa oli iso, ehkä kahden tavallisen huoneen kokoinen lasikuisti, jonka ulkoseinät olivat ikkunaa lattiasta kattoon. Kuistilla kasvoi koko lasiseinän pituudelta ja korkeudelta upeita kasveja täynnä isoja punaisia kukkia.

Kun olimme vähän aikaa asuneet yhdessä ostamassamme talossa, näin unta jossa pihallamme nousi kevättalven ohentuneen lumipeitteen alta kukkia, jotka olivat täydessä kukassa jo vetisen lumen alla. Kävin myös saman talon ullakolla, joka oli ollut unohduksissa. Siellä oli paljon pölyä ja isohkoja kasveja rutikuivissa ruukuissa, mutta kasvit kukkivat silti.

Tämän viikon tiistaina eduskuntavaalien ehdokaslistat oli viimeistään jätettävä, minkä jälkeen ei enää voi perua päätöstä olla asettumatta ehdolle.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä näin unta, että muutan takaisin kotiini, josta olen ollut poissa vuosia. Talo oli kodikas mutta maalin, siivouksen ja sen sellaisen tarpeessa. Keittiön ulkoseinän lämpöeristeessä oli parin kolmen kirjan kokoinen aukko. Kiipesin ullakolle. Siellä oli heti portaiden jälkeen sympaattisen tuntuinen mutta nuhjuinen makuualkovi. Ajattelin, että siitä saa hyvän paikan yövieraille. Portaiden yläpään kohdalla seinässä oli reikä, josta ihminen mahtuisi putoamaan pihalle. Juttelin reiän läpi naapurin kanssa. Huomasin peremmällä ullakolla hehkulampun ja ajattelin, hitto, energian tuhlausta. Sitten huomasin että lamppu ei ollut siellä valaisemassa vaan lämmittämässä kostunutta kohtaa ja nopeuttamassa sen kuivumista.

Piilotajuntanikin taitaa tietää, että ikää ja kaikenlaista on ehtinyt karttua.