“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Eläinkoedirektiivi lässähti

Tänä aamuna satoi kaatamalla kun pyöräilin hotellilta parlamentille. Sateenpitävä anorakkini ei estänyt pitkiä housujani kastumasta aivan litimäriksi. Onneksi toimistolla oli vaihtovaatteet.

Isompi huolenaihe on kuitenkin se, että EU-parlamentti hyväksyi uuden eläinkoedirektiivin aika huonossa muodossa. Se on sääli, koska vanha direktiivi on vuodelta 1986 ja sen uudistamista nykyaikaista eläinsuojeluajattelua vastaavaksi on odotettu pitkään. Kauan odotettu uudistus lässähti kuitenkin pahasti, mistä saamme kiittää ennen kaikkea lääketeollisuuden lobbausta.

EU:n jäsenmaat eivät enää voi kansallisesti säätää eläinkokeille tiukempia eläinsuojeluvaatimuksia kuin EU-lainsäädäntö kaikilta vaatii. Jos jossain maassa jo nyt eläinkokeilta vaaditaan tiukempaa eläinsuojelua, nämä lait saavat jäädä voimaan. Mutta uusia kansallisia lakeja, jotka panevat EU-direktiiviä paremmaksi, ei enää saa säätää. Tämä on huononnus vanhaan direktiiviin. Vihreiden ehdotus sallia edelleen tiukemmat kansalliset eläinsuojeluvaatimukset hävisi äänin 170-472.

Toinen kehno asia on se, että direktiivi ei velvoita käyttämään eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä aina, kun vaihtoehto on olemassa. Tässä asiassa parlamentin enemmistö käänsi takkinsa verrattuna siihen, mitä viisi vuotta sitten sovittiin EU:n kemikaalilainsäädäntöä uudistettaessa.

Takinkäännös havainnollistaa myös lobbauksen vaikutusta parlamenttiin. Viisi vuotta sitten kemikaalilainsäädännöstä neuvotellessa kemianteollisuus käytti eläinkokeiden eläimille aiheuttamaa kärsimystä keppihevosena yrittäessään vesittää ylipäänsä vaatimukset kemikaalien terveys- ja ympäristövaikutusten testaamisesta. Silloin kaikki poliittiset ryhmät olivat herttaisen yksimielisiä siitä, että eläinkokeille vaihtoehtoisia testaustapoja pitää käyttää aina, kun niitä on. Nyt taas isoin lobbaaja oli lääketeollisuus, joka halusi eläinkokeilleen mahdollisimman vapaat kädet. Ja nyt parlamentin enemmistö ei siis enää tukenutkaan sitä, että vaihtoehtoisia testimenetelmiä pitää aina käyttää jos se on mahdollista. Kyseinen ehdotus hävisi 136-516.

Kolmas asia, johon vihreät esittivät viime hetken muutosta, oli se, millä ehdoilla eläinkokeissa saa käyttää ihmisapinoita. Ehdotimme, että se olisi sallittua vain, jos se on ihmisten terveyden kannalta välttämätöntä. Tämä hävisi äänin 145-507.

Parlamentin valtaenemmistö siis siunasi kompromissin, jonka asian raportööri Elisabeth Jeggle, saksalainen kristillisdemokraatti, oli ministerineuvoston kanssa neuvotellut.

Mutta nuo neuvottelut oli käyty peräti oudolla tavalla. En ainakaan ole huomannut että kiistanalaisessa asiassa päätöstä olisi koskaan tehty näin. Yleensä niin sanottu toisen käsittelyn kompromissi neuvotellaan seuraavasti. Ensin parlamentti hyväksyy kantansa ensimmäisessä käsittelyssä. Sitten ministerineuvosto ottaa kantaa. Sen jälkeen parlamentin asianomainen valiokunta käy toisen käsittelykierroksen äänestyksineen. Tästä raportööri saa mandaatin, jonka pohjalta hän neuvottelee ministerineuvoston kanssa kompromissista. Jos kompromissi saadaan aikaan, se tuodaan parlamentin täysistuntoäänestykseen.

Nyt Jeggle kuitenkin kävi ministerineuvoston kanssa neuvottelut ennen kuin parlamentin valiokunta oli ottanut asiaan kantaa. Hän teki tämän vieläpä tilanteessa, jossa ensimmäisen käsittelyn kanta oli hyväksytty ennen vaaleja. Jeggle siis neuvotteli parlamentin nimissä ennen kuin viime vuoden vaaleissa valitun parlamentin mikään elin oli antanut hänelle neuvottelumandaattia. Sitten ministerineuvosto löi sen lukkoon omasta puolestaan. Ja tuo päätös tuotiin sitten valiokuntaan ota tai jätä -asiana. Valiokunta siunasi sen. Ja tänään sen siunasi myös täysistunnon enemmistö.

Tällaista normaalien menettelytapojen ohittamista voi tehdä vain ison ryhmän jäsen. Jos esimerkiksi jonkin asian vihreä raportööri yrittäisi vastaavaa, hänet hirtettäisiin ennen aamunkoittoa.

No, saatiin tänään parempiakin uutisia. Parlamentti tuomitsi päätöslauselmassaan Iranin kuolemantuomiot ja mainitsi erikseen naisen nimeltä Sakineh Mohammadi Ashtian saaman kivitystuomion avorikossyytteen perusteella. Heti tänään tuli tieto, että Iran on päättänyt lykätä tuomion täytäntöönpanoa ja koko asia harkitaan uudestaan. Kivitystuomio on annettu jo vuonna 2006, eli voin kuvitella Sakinehin eläneen melkoisessa kiirastulessa jo nelisen vuotta.