Eilisiltana neuvotteluissa tapahtui käänne huonompaan

Kun jonotimme konferenssin turvatarkastukseen, näimme kanadalaisia kansalaisjärjestöaktiiveja, jotka kantoivat Kanadan lippua ja kylttiä ”Is this leadership?” (onko tämä johtajuutta). Kanadahan on yksi tämän kokouksen jarrumaista. Tiskillä, jolla konferenssikeskukseen menijöiden kassit tarkastettiin, paikalliset virkailijat poimivat vieressäni jonottaneiden ihmisten kasseista Kanadan lippuja. Turvamiehet levittelivät lippuja ihmeissään ja kysyivät mitä nämä ovat, kunnes paikalle tuli joku virkailija kertomaan, että se on valtiolippu, ei ole kielletty.

Konferenssin ministeriosuuden avajaisissa pidettiin ensin hiljainen hetki niille YK:n työntekijöille, jotka kuolivat terrori-iskussa Algeriassa. Useampikin avauspuheiden pitäjä mainitsi Australian liittymisen Kioton sopimukseen ja maa sai useat aplodit. YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon korosti, että oikeudenmukaisuus on ilmastoneuvottelujen ydinkysymys.

Keskiviikkoaamupäivänä ei pystynyt saamaan tietoja neuvottelujen tuoreimmista käänteistä, koska asioista parhaiten perillä olevat ihmiset olivat ministerien mukana avajaisissa.

Iltapäivällä kuulimme, että eilen illansuussa neuvotteluissa oli tapahtunut käänne huonompaan ja tilanne ajautui lähes kaoottiseksi.

Eilen kokouksen puheenjohtaja oli jättänyt uusimman ehdotuksensa kokouksen päätökseksi, neuvotteluslangilla ”puitesopimuksen alaiseksi päätökseksi” (ilmastopuitesopimuksessa on mukana myös USA, Kioton sopimuksessa ei). Siinä oli paljon hyviä asioita ja ympäristöjärjestötkin olivat ilahtuneita. Mutta kun eri maiden johtavat virkamiehet kokoontuivat käsittelemään paperia, sen jokainen kohta riitautettiin, eli päätösehdotuksen kaikki kohdat ovat nyt auki.

Täytyy sanoa, että eilen ja toissapäivänä, kun kuuntelin eri tahojen toiveikkaita kommentteja neuvottelutilanteesta, minulla oli tunne, että tämä on liian on hyvää ollakseen totta. Eikä se siis ollutkaan totta.

On sitä toisaalta ilmastoneuvotteluissa nähty ennenkin, että ennen vihoviimeistä loppurutistusta virkamiesneuvottelijat lyövät pöytään maittensa kaikki mahdolliset kovan linjan tavoitteet. Kukin yrittää kotimaisten taustatahojensa silmissä tehdä selväksi, että oman linjan puolta pidetään viimeiseen asti. Mutta tämä tilanne nyt tarkoittaa, että ministeritason neuvottelupöydälle tulee kovin pitkä lista asioita. Ei ole lainkaan varmaa, että kahdessa päivässä kyetään ratkomaan ne kaikki. Neuvottelujen kariutuminen on siis mahdollista.

EU:n neuvottelijoilta kuulimme, että neuvotteluhuoneissa USA:n edustajat pitävät kiinni kaikista mahdollisista perinteisistä vastarannankiiskikannoistaan, vaikka lehdistölle ja ylipäänsä ulospäin USA:n edustajat väittävät maansa nyt olevan rakentava ja joustava. USA on aina ollut taitava silmänpalvonnassa.

Isoimmat kysymysmerkit ovat samat kuin ennenkin. Sitoutuvatko kehitysmaat itseään koskeviin päästörajoihin (tai avaamaan neuvottelut niistä) ja sitoutuuko USA päästörajoihin. Nämä asiat myös liittyvät toisiinsa, koska kehitysmaat haluavat USA:lta päästösitoumuksen ehtona omille rajoilleen, ja päinvastoin.

Europarlamentin edustajat yli puoluerajojen sanoivat komission ja ministerineuvoston edustajille, että EU:n pitäisi suhtautua myönteisemmin kehitysmaiden ehdotukseen teknologiansiirtorahaston perustamisesta.