Kirjoitin tammikuussa 2022 Aamulehteen näin: “Koulun historiantunneilla kerrottiin, että ennen vanhaan puukaupungeissa syttyi iso tulipalo suunnilleen sukupolven välein. Palon jälkeen muistettiin varoa, mutta muiston haalistuttua roihahti taas.” 

Vaikka kirjoitukseni käsittelikin toista aihetta, sopii sama myös Euroopan suhtautumiseen Venäjään. EU-maissa ei otettu riittävän vakavasti vaaraa, jonka Putinin Venäjän liukuminen diktatuuriin on muodostanut. Vaikka Venäjä oli tammikuuhun 2022 mennessä koonnut joukkoja Ukrainan rajoille, harva silti uskoi Venäjän aloittavan täysimittaista hyökkäyssotaa. Se kuitenkin tapahtui 24.2.2022 ja pian kävi selväksi, että Venäjän joukot ovat syyllistyneet Ukrainassa käsittämättömiin julmuuksiin. Suomalaisten enemmistö kääntyi suunnilleen yhdessä yössä kannattamaan Suomen liittymistä Natoon. Sama tapahtui kansanedustajien keskuudessa, mutta eduskunnassa jouduimme samalla miettimään sitä, mikä on maamme turvallisuuden kannalta paras tapa edetä kohti jäsenyyshakemusta. Siitä syystä esimerkiksi minä julkistin oman kantani vasta vähän ennen jäsenyyshakemuspäätöstä. 

Sotilaallinen liittoutumattomuus yhdistettynä käytännölliseen yhteistyöhön Naton kanssa monissa rauhanturva- ja kriisinhallintaperaatioissa oli mielestäni pitkään hyvä ratkaisu Suomelle. Sen ansiosta Suomi ja suomalaiset koettiin neutraalimmiksi ja uskottavammiksi muun muassa rauhanvälitystehtävissä. Se maailma, jossa liittoutumattomuus oli toimiva ratkaisu, kuitenkin lakkasi olemasta 24.2.2022. 

Niistä, jotka vastustavat liittymistä Natoon, monet perustelevat asiaa Yhdysvaltojen politiikalla, jossa riittääkin kritisoitavaa. Mutta nyt on kyse Suomen liittymisestä Natoon, ei Yhdysvaltoihin.

Toukokuussa eduskunta päätti poikkeuksellisen suurella enemmistöllä, että Suomi hakee Naton jäsenyyttä. Keskustelussa totesin, että on hyvä muistaa kehittää myös EU:n puolustusulottuvuutta. Nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan. Euroopan unionin jäsenmaista 21 kuuluu Natoon. Sitä, että Turkkia ja Unkaria lukuunottamatta Naton nykyiset jäsenmaat ovat ratifioineet Suomen ja Ruotsin jäsenyyden ennätysmäisen nopeasti, on varmasti edesauttanut yli neljännesvuosisadan kestänyt Suomen EU-jäsenyys, jonka aikana Suomi on tullut tutuksi muiden EU-maiden valtiojohdolle. 

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että syksyllä 1994 Suomi päätti liittyä Euroopan unioniin. Suomalaisilla olisi takuulla orpo olo, jos olisimme EU:n ulkopuolella nyt, kun naapurimaamme on käynnistänyt Euroopan verisimmän sodan toisen maailmansodan jälkeen. 

Nato-jäsenyyden hakeminen ei saa häivyttää näkyvistämme niitä koko ihmiskunnan tulevaisuutta varjostavia uhkia, joiden olemassaolon tiedämme varmaksi, kuten ilmastonmuutos ja luontokato. 

Ilmastotoimien osalta nykyisen hallituksen tärkein aikaansaannos on Suomen EU-puheenjohtajuuden aikana eli vuoden 2019 jälkipuoliskolla läpi viety päätös EU:n hiilineutraaliudesta 2050 ja vuoden 2030 ilmastotavoitteen tiukentamisesta. Jälkimmäistä käytännössä toteuttavat toimet sisältyvät ns. ”Fit For 55” -lakipakettiin, jonka käsittely on loppusuoralla. EU:n päätös asettaa hiilineutraaliuden tavoitevuosi sai seuraajikseen suurimman osan maailman maista, vaikka kaikkien tavoitevuosi ei olekaan sama. Venäjä, Lähi-idän öljymaat ja Intia puuttuvat vielä listasta. 

Suomessa sähköntuotanto on puhdistunut ripeästi. Tuulivoimarakentaminen on nihkeän alun jälkeen lähtenyt markkinaehtoisesti vauhtiin. Tämä helpotti merkittävästi myös Venäjän hyökkäyksestä seurannutta energiakriisiä. Viime vuonna tuulivoima tuotti keskimäärin yli 1200 MW, mikä on kolme neljäsosaa Olkiluoto 3:n tehosta, sitten kun Olkiluoto 3 käynnistyy. Tämän vuoden tammikuussa tuulivoima tuotti jo neljänneksen Suomen sähköstä ja sen keskiteho oli yli puolitoistakertainen Olkiluoto 3:een verrattuna.

Mutta fossiilienergiaa on kuitenkin korvattu liian suuressa määrin polttamalla puuta, etenkin kaukolämmön tuotannossa. Metsäteollisuudessa on jo kauan poltettu energiaksi paperin ja sellun tuotannon jätejakeita. Puupohjaisen energian liian nopea lisäys on tärkeimpiä syitä siihen että Suomen metsien hiilinielu on nopeasti kutistunut. Metsiä on hakattu liikaa ja liian nuorina, ja harvennettu liian rankasti. Tämän, ja mahdollisesti myös ilmastonmuutoksen johdosta puuston kasvu on hidastunut. 

Metsien hiilinielun romahdus on johtanut siihen, että Suomen maankäyttösektori muuttui vuonna 2021 hiilinielusta noin 2 miljoonan hiilidioksiditonnin suuruiseksi päästölähteeksi. Erityisesti turvepohjaisten metsien ja peltojen maaperä on merkittävä päästölähde. Suometsien käsittelyyn ja turvepohjaisten peltojen viljelyyn tarvitaankin muutoksia. Lisäksi tarvitaan maankäytön muutosmaksu hillitsemään metsien hakkaamista esimerkiksi tienpohjaksi, tonttimaaksi ja pelloksi. 

Vuodelle 2035 asetetun Suomen hiilineutraaliustavoitteen toteutumisen on arvioitu edellyttävän noin 21 miljoonan hiilidioksiditonnin suuruista vuosittaista nielua. Jos nielu on pienempi, tarvitaan vastaavasti isommat päästövähennykset, mikä maksaisi huomattavasti enemmän kuin vastaavat toimet nielujen kasvattamisen puolella. Lisäksi myös EU:lla on hiilinielutavoite, joka on jaettu jäsenmaille, ja jonka täyttämiseksi Suomen hiilinielun pitäisi vuosina 2021-2025 olla keskimäärin noin 20 miljoonaa hiilidioksiditonnia. 

Nämä asiat ovat olleet koko vuoden pinnalla ja kiivaidenkin keskustelujen aiheena molemmissa valiokunnissani, suuressa valiokunnassa sekä maa- ja metsätalousvaliokunnassa.  Metsätalous on suurin syy myös luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen eli luontokatoon. Tätä avohakkuumetsänhoidon kannattajien näyttää olevan hyvin vaikea myöntää.

Luonnon monimuotoisuuteen liittyi myös neljä kansalaisaloitetta, jotka vuonna 2022 käsiteltiin maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Yksi niistä ajoi suden kannanhoidollisen metsästyksen kriteerien löysentämistä, toinen valkoposkihanhien metsästyksen helpottamista, kolmas verkkokalastuskieltoa Saimaan norppa-alueille ja neljäs uhanalaisten lajien poistamista metsästettävien lajien luettelosta, ennen muuta uhanalaisten vesilintujen suojelemiseksi. 

Yhdestäkään näistä kansalaisaloitteista ei valitettavasti päästy yhteisymmärrykseen maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Valiokunnan enemmistö halusi vapauttaa suden metsästystä enemmän kuin EU-direktiivi mahdollistaa ja tehdä luonnonsuojelulakiin poikkeuksen, joka mahdollistaa luonnonsuojelulailla rauhoitetun eläimen hyödyntämisen, käytännössä syömisen. Me vihreät emme asettuneet vastustamaan sitä, että poikkeusluvalla ammutut valkoposkihanhet voi syödä, mutta katsoimme että johdonmukaista olisi siirtää hanhi metsästyslakiin eikä rikkoa luonnonsuojelulain logiikkaa. Mutta maa- ja metsätalousministeriö ei halua ottaa hoidettavakseen valkoposkihanhiin, niiden ampumislupiin ja vahinkokorvauksiin liittyvää ruljanssia ja siksi ministeriö vastusti kiivaasti valkoposkihanhen siirtämistä metsästyslakiin. Tämä ei olisi muuttanut sitä, että hanhien ampumiseen tarvitaan EU-direktiivin mukainen vahinkoperusteinen poikkeuslupa. Saimaannorppia suojelevaa verkkokalastuskieltoa valiokunnan enemmistö ei halunnut pidentää edes kuukaudella, kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun, vaikka kymmenen vuoden ajanjaksolla norppien verkkokuolemista noin puolet on tapahtunut nimenomaan heinäkuussa. Myöskään uhanalaisten vesilintujen suojaa metsästykseltä valiokunnan enemmistö ei halunnut parantaa, eli niiden poistaminen metsästyslain riistalajien joukosta ei edennyt. Omituisin kuulemani perustelu meni suunnilleen näin: hämärässä metsästystä ei voi kieltää ja koska jotkut uhanalaiset lajit ovat hyvin samannäköisiä kuin yleiset lajit, niitä on hämärässä melkein mahdoton erottaa toisistaan. Jos uhanalaiset vesilinnut olisivat rauhoitettuja, metsästäjälle tulisi liian paha mieli, jos hän huomaisi ampuneensa sellaisen. 

Tämä eduskunta on päivittänyt myös seksuaalirikoslainsäädäntöä nykyaikaan. Raiskauksen kriteeri on nyt suostumuksen puute, eikä se että raiskaaja on käyttänyt väkivaltaa. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia on kovennettu. Seksuaalisen ahdistelun kriteereitä on muutettu, myös sanallinen ahdistelu on rangaistavaa, ei vain fyysinen koskettelu. 

Syksyn istuntokauden alkaessa syyskuussa keskustelua herätti potilasturvallisuuslaki. Mielestäni hoitajat ovat ansainneet paremmat palkat. Lopulta lakko onneksi ratkesi ilman että potilasturvallisuuslakiin olisi jouduttu turvautumaan. Valitettavasti hoitoalalla on vielä paljon muutakin korjattavaa. Tätä työtä pitää jatkaa tulevalla eduskuntakaudella. 

Lokakuussa eduskunta uudisti noin 50-vuotta vanhan aborttilain. Jatkossa 12:nteen raskausviikkoon asti riittää raskaana olevan naisen oma päätös, kahden lääkärin lausuntoa ei enää tarvita. 

Syys-lokakuun vaihteessa usean EU-maan parlamentin EU-valiokuntien puheenjohtajat vierailivat lokakuussa Kiovassa. Olin mukana. Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun kävin sotaa käyvässä maassa. Ukrainalaisten rauhallisuus ja päättäväinen voitontahto tekivät vaikutuksen. Ukrainalaiset haluavat voittaa ja uskovat voittoonsa, mutta tarvitsevat siihen välttämättä apuamme. Suomen hallituksen päätös sulkea raja venäläisiltä turistiviisumilla kulkijoilta oli ukrainalaisille iloinen uutinen. Vierailumme sattui ajankohtaan, jona Putin ”hyväksyi” neljän Ukrainan alueen ”hakemuksen liittyä Venäjään”. Ukrainan johdon vastaveto oli hakea samana päivänä Naton jäsenyyttä. Kiovan tunnelma oli päällisin puolin rauhallinen. Sotatilan huomasi lähinnä siitä, että parlamenttiin ja ministeriöihin ajettiin siksakrataa panssariesteiden välitse ja että rakennusten alimman kerroksen ikkunat oli suojattu hiekkasäkeillä, ja tietenkin siitä että yöjunan ikkunoiden eteen oli vedetty pimennysverhot. 

Suuren valiokunnan isoin kiista syksyllä 2022 käytiin EU:n ennallistamisasetuksesta. Ennallistamisasetus on kuitenkin huono suomennos asetusehdotuksen nimelle. Kyse on pikemminkin luonnon elvyttämisestä, toimista luonnon tilan parantamiseksi, jotta EU-maat tekisivät osansa planeetan elonkehästä huolehtimiseksi. Komission Suomelle arvioimia kustannuksia paljoksuttiin, mutta harva muisti, että puolet niistä liittyy vesistöjen tilan parantamiseen, eli omien jokiemme, järviemme ja Itämeren puhdistamiseen. Iso osa näistä toimista kohdistuu alueisiin, joista vesi vesistöihin valuu, kuten metsiin ja soihin. Monen viikon neuvottelujen jälkeen suuri valiokunta sai kuin saikin valmiiksi kannan, jonka valiokunta hyväksyi isolla enemmistöllä ja jossa tuetaan komission ehdotuksen tavoitteita ja sitä, että asiasta tehdään EU-säätelyä, mutta vaaditaan kansallisten olojen huomioonottamista, kansallista liikkumavaraa toimien valinnassa ja kustannusten kohtuullistamista. 

Eduskunnan viimeisellä työviikolla helmi-maaliskuun 2023 vaihteessa eduskunta ratifioi Suomen puolesta Nato-jäsenyyden. Tätä kirjoittaessa jäsenyyden toteutuminen odottaa vielä Turkin ja Unkarin ratifiointia. 

En todellakaan voi sanoa, että maailma tuli valmiiksi, kun olin päättäjien joukossa, kaukana siitä. Joka tapauksessa olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla mielenkiintoisella näköalapaikalla, tai -paikoilla. Työ on usein ollut rankkaa, raivostuttavaakin, mutta aina kiinnostavaa ja tärkeää. Jos jonkin asian olen oppinut, niin sen että epätäydellisiäkin askelia ottaen pääsee eteenpäin. Jos hyväksyy vain täydellisen ratkaisun tai ei mitään, todennäköinen tulos on ei mitään. 

Jätin vuoden 2022 valtiopäivien aikana viisi kirjallista kysymystä ja yhden lakialoitteen, jotka ovat luettavissa alta.

Kirjallinen kysymys suo-ojituksen tukemisen lopettamisesta

Kirjallinen kysymys porokuolemien ennalta ehkäisemisestä ja porotalouden vahinkojen korvaamisesta

Kirjallinen kysymys muinaismuistolain nojalla suojeltujen kiinteistöjen kiinteistöverosta

Lakialoite laiksi kiinteistöverolain 3 §:n muuttamisesta

Kirjallinen kysymys uhanalaisluokituksessa olevien lajien sisällyttämisestä metsästyksen lakisääteisen saalisilmoituksen piiriin

Valiokuntatyö

Eduskuntakauden painavin tehtäväni on ollut eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajuus. Suuri valiokunta päättää eduskunnan kannan EU:n ministerineuvostossa käsiteltävänä oleviin EU-lakiesityksiin. Vuoden 2022 valtiopäivien aikana johdin puhetta yhteensä 72 suuren valiokunnan kokouksessa. Lisäksi valiokunta piti lukuisia epävirallisia kokouksia ja tapaamisia muiden maiden parlamentaarikkojen ja EU-päättäjien kanssa.

Suuren valiokunnan lisäksi toimin maa- ja metsätalousvaliokunnan ja eduskunnan puhemiesneuvoston jäsenenä. Lisäksi olen ulkoasiainvaliokunnan varajäsen.

Muu eduskuntatyö

Jatkoin aloitteestani perustetun kansanedustajien sisäilmaryhmän puheenjohtajana. Osallistuin sisäilmaryhmän puheenjohtajana Terveet tilat 2028 -hankkeen tilaisuuteen 9.2.2023. Toivon, että myös kansanedustajien sisäilmaryhmän työ jatkuu ensi eduskuntakaudella. Rakentamisen laadussa ja sisäilmasta sairastuneiden kohtelussa on vielä paljon parannettavaa. Tärkein 2019-2023 eduskuntakaudella läpi saatu uudistus on se, että pääurakoijan vastuuta rakentamisessa ja remonteissa tehdyistä virheistä selvennetään rakentamislaissa. 

Eduskuntatyöhön liittyvät tapaamiset vuonna 2022 ja vuoden 2023 alussa.