Eduskunta joutuu ottamaan vastuuta politiikan moraalista
Oikeuskansleri ilmoitti eilen kantanaan, että ex-pääministeri Vanhanen oli jäävi jakamaan Raha-automaattiyhdistyksen varoja. Oikeuskansleri esittää rikostutkintaa. Sen aloittamisesta päättää eduskunnan perustuslakivaliokunta.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta joutuu siis nyt ratkaisevaan asemaan. Se on sekä hyvä että paha.
Pahaa siinä on se, että poliitikot arvioivat kollegoidensa tekojen vakavuutta. Hyvää siinä on se, että poliitikot joutuvat ottamaan vastuuta politiikan moraalista.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta joutuu ottamaan kantaa siihen, onko vakava asia, että poliitikko jakaa itselleen ja kavereilleen yhteiskunnan rahoja yleishyödyllistä tarkoitusta varten perustetusta säätiössä, ja ministerinä myöntää yhteiskunnan rahoja tuolle säätiölle.
Voin kuvitella, että perustuslakivaliokunnassa on monta jäsentä, joita tämä tehtävä ei yhtään innosta. Vastuuta on niin paljon kivempi sysätä muualle. Paljon helpompaa on vastata, ”en kommentoi, odotan että se ja se selvittää asian”. Se ei nyt kelpaakaan vastaukseksi.
Jos perustuslakivaliokunta asettuu syytteen kannalle, kantaa joutuu ottamaan koko eduskunta.
Kuva Suomesta maailman vähiten korruptoituneena maana on nopeasti muuttunut, kun eturyhmien ja firmojen kytkentöjä päättäjiin on kuorittu esiin kerros kerrokselta.
Ensin paljastui salaista vaalirahoitusta ja kummisetiä, jotka havittelivat omille bisneksilleen myötämielistä hallitusta valtakuntaan.
Paljastui yhteiskunnan käyttöä vaalirahoitukseen, sekä suoraan, kuten Asuntosäätiössä, että kummisetien kierrättämänä – tältä ainakin näyttävät kunnallisen eläkesäätiön bisnekset Rovaniemen moottorikelkkatehtaalla.
Kaikkea tuskin on paljastettu, ja tuskin paljastetaankaan.
Salaista vaalirahaa koskevista paljastuksista muodostuva kuva on noin suurin piirtein se, että kokoomuslaiset ovat saaneet vaalimainoksiinsa rahaa suoraan suurpääomalta, demarit ja vassarit ay-liikkeeltä ja kepulaiset ovat olleet erityisen taitavia yhteiskunnan varojen kierrättämisessä.
No, salainen vaalirahoitus ei ole hyväveliverkoston koko kuva. Kyse on myös siitä, millaista asiantuntijatietoa poliitikot saavat päätöksenteon pohjaksi.
Tieto on valtaa ja se, joka haluaa vaikuttaa päättäjiin, pyrkii usein vaikuttamaan päättäjille annettavaan tietoon.
Aikaisemmin tänä vuonna paljastui, että VTT on pannut tutkijoilleen suukapulan, joka loukkaa jopa kansalaisille perustuslaissa taattuja oikeuksia. On tosi paksua, että valtion pulja tekee tällaista, VTT:hän tulee sanoista valtion teknillinen tutkimuslaitos.
Viimeksi paljastui VTT:n teknologiajohtajan kytky turvebisnekseen. Kuinka ollakaan, juuri VTT:n selvityksillä perusteltiin hallituksen energiaveromalli, jossa kivihiiltä ja varsinkin turvetta kohdellaan silkkihansikkain, vaikka niiden päästöt ovat pahimmat. Onneksi tuota mallia nyt päätettiin korjata.
Ilmiö ei rajoitu VTT:hen vaan on laajempi.
Muistatteko vielä taloustieteen professorit, jotka alkukesästä erosivat valtiovarainministeriön yhteydessä toimivasta taloustieteellisestä neuvostosta? He kokivat, että Suomessa ensin tehdään linjapäätökset ja asiantuntijoita kuullaan vasta jälkikäteen vain näön vuoksi.
Eron jälkeen professori Pertti Haaparanta, joka on itsekin ollut samaisessa neuvostossa, kirjoitti Akateemisessa talousblogissa siitä, että Saksassa ja Tanskassa ja monissa muissakin maissa ulkopuolisia asiantuntijoita käytetään politiikan vaikutusten arvioimiseen ja myös verojen suunnitteluun. Suomessa näin ei tehdä, kolmen suuren puolueen virkamiesten miehittämä valtiovarainministeriö ei halua ulkopuolisten arvioivan politiikkaansa.
Ja kuinka ollakaan, hyvin monilla kolmea suurta puoluetta edustavilla virkamiehillä on omia kytkyjään erilaisiin eturyhmiin.
Suomen poliittinen kulttuuri pitäisi kerta kaikkiaan päivittää 2000-luvulle.
Eduskunta joutuu nyt näyttämään, ketkä haluavat sitä oikeasti.