“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Citypatikointia Tampereelle

Hesarin sunnuntaisivuilla Anna-Mari Sipilä sanailee “stubbismista” ja “hassismista” kahtena eri lähestymistapana lobbauksen säänöihin EU:ssa. Sipilän mukaan Stubb kiistää olevansa “hassiutunut”.

Tapani mukaan luin viikonloppuna ison kasan vanhoja lehtiä. 9.10. Aamulehdessä on ollut kiva juttu citypatikoinnista, lehdessä halutaan kunnon patikkapolku Pyhäjärven rannoilta Näsijärven rannoille. Kannatan! Aikoinaan kun olin Tampereen kaupunginvaltuustossa, yritin puhua sen puolesta, että rakennettaisiin hyvä kävely-yhteys järveltä järvelle Tammerkosken rantoja myöten ja että samalla järjestettäisiin kunnollista tiedotusta patikointimahdollisuuksista kaupungissa ja kaupunkialueen metsissä. Hiukan edistystä on tapahtunut, mutta hidasta on ollut. Haikeana olen ajatellut Torontoa, jossa asuvat serkkuni veivät minut kahteenkin otteeseen “Bruce-polulle”. Se on 500 km pitkä polku, joka alkaa Niagaran tienoilta ja loppuu jonkin vuorenrinteen luo. Siitä on tehty opaskirja, jossa kerrotaan erilaisista luonnon ja kulttuurihistorian kannalta merkittävistä kohdista, ja myös mistä kaikkialta polulle pääsee ja mistä voi tulla pois. Polun varrella on myös opaskylttejä, jotka kertovat kasveista ja sen sellaisista. Torontolaiset ovat ylpeitä tästä polusta. Suomessa ajatellaan, että kyllähän ihmiset osaavat metsään mennä ilman opasteitakin. Moni toki osaa, mutta montaa muuta voisi vähän auttaa.

Samassa lehdessä kerrotaan, että puoli miljoonaa suomalaista sairastaa kakkostyypin diabetesta ja että puolet heistä ei tiedä sitä. Citypatikoinnin helpottaminen olisi hauska ja halpa tapa ehkäistä diabetesepidemian laajenemista.