“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Carlgren vaatii Obamaa Kööpenhaminan ratkaisuvaiheeseen

Ruotsin ympäristöministeri Carlgren (joka siis puhuu koko EUn puolesta, koska Ruotsi on ministerineuvoston puheenjohtajamaa) on vaatinut Obamaa tulemaan Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluun sen jälkimmäisellä viikolla. Tämä on oikein. Isojen neuvottelujen isoimmat ratkaisut tehdään loppuvaiheessa. Carlgren on tervehtinyt ilolla USAn päästövähennysilmoitusta. Se on toki tervetullut, mutta itseäni kyllä huvitti muotoilu ”in the range of 17 percent below 2005 levels” (17 prosentin suuruusluokkaa alle 2005 tason). Kas kun ei ”17,1 prosentin suuruusluokkaa”.

Komission salkkujaosta käy kova huhumylly. Komissaarinimityksissä on muutama itseäni kovasti ilahduttava, kuten Ruotsin Cecilia Malmström, jonka opin tuntemaan skarppina ja hyvänä liberaalimeppinä. Tanskan komissaari on Connie Hedegaard, joka on Kööpenhaminan ilmastokokouksen puheenjohtaja. Huhut veikkaavat häntä ilmastokomissaariksi. Jos näin kävisi, valinta ei mielestäni olisi huono. On ilo kuunnella oikeistopoliitikkoja, jotka ymmärtävät ilmastonsuojelun tärkeyden ja sen, että ilmastonsuojelu on myös taloudellinen etumme.

Iltapäivällä törmäsin käytävällä ruotsalaiskollega Carl Schlyteriin, joka näytti Citigroupin tiedotetta, pankki ei suosittele ydinvoimaa investointikohteeksi. On investointipankilta täysin järkevää ja johdonmukaista varoittaa ydinvoiman olevan kovin epävarmaa bisnestä. Olkiluoto kolmosen kokemushan osoittaa, että ennen uuden ydinvoimalan rakentamista tehdyt kustannusarviot ovat lähinnä uskonasioita, todelliset kustannukset voivat niihin verrattuna hyvinkin tuplaantua. Mutta vihreänä voi tietysti olla iloinen, kun Euroopan suurin investointipankki sanoo oikein julkisesti, että ydinvoima on bisneksenä niin riskialtista, ettei sitä voi suositella.