Brysseliin
Aamupäivän maalasin kotona ikkunoita. Tämä ikuisuusurakka jatkuu vielä pitkään, vanhojen ruutuikkunoiden kunnostus on sen verran työlästä. Maalia sekoittaessani onnistuin myös roiskaisemaan lattialle aimo lammikon maalia. Onneksi kyseinen lattia odottaa itsekin maalausta. Mutta siivoamisessa meni aikaa, ja piti putsata myös vieressä olleen kunnostettavan ikkunan ruudut, joille maalia myös oli roiskunut.
Iltapäivällä läksin Brysseliin. Tällä viikolla ei ole varsinaisia virallisia kokouksia. Koskaan ennen en tällaisella ”vaalipiiriviikolla” tai ”ulkosuhdeviikolla” lähtenyt Suomesta Brysseliin, mutta nyt olin varannut lennot, koska halusin varautua viime hetken neuvotteluihin ensi viikolla valiokuntaäänestykseen tulevasta raportistani.
Matkalla kahlasin vinon pinon alkusyksyn aikana kertyneitä uutisia. Tässä poimintoja:
Pohjoisen jäämeren jää suli tämän vuoden kesällä lähes yhtä paljon kuin viime vuoden kesällä. Viime vuonnahan saavutettiin kaikkien aikojen ennätys, kesäjää kutistui suunnilleen saman verran kuin 25 aikaisempana vuotena yhteensä. Tämän vuoden sulaminen osoittaa, ettei viimevuotinen ennätys ollut ohimenevä poikkeus, vaan kesäjään kutistuminen on pysyvämpi trendi. Viime vuonna luoteisväylä Atlantilta Tyynelle merelle avautui ensi kertaa historiassa laivoille kulkukelpoiseksi. Tämän vuoden kesän lopulla Pohjoisen Jäämeren ympäri pääsi ensi kertaa laivalla. Syyspäivän tasauksen jälkeen Pohjoisnavalla alkaa puolen vuoden mittainen napayö, ja meri alkaa taas jäätyä. Elokuun 16. päivä USA:laiset tutkijat havaitsivat kuuden tunnin aikana yhdeksän jääkarhua uimassa avovesillä, yksi näistä ui 80 km:n päässä rannasta. Karhut yrittävät löytää jäätä, koska ne saalistavat jään reunalta käsin. Myös hukkuneita jääkarhuja on havaittu.
Konsulttifirma Accenture on koonnut tietoja 120 suuryrityksestä Pohjoismaista. 90 %:lla niistä oli ympäristöohjelma. 70 % niistä firmoista, joilla oli ympäristötoimenpideohjelma, oli saavuttanut toimillaan kustannussäästöjä ja 39 % oli kasvattanut tulojaan, ja melkein puolet katsoi parantuneen imagon auttaneen liikevaihdon säilyttämisessä.
Amazonin alueella metsäkato on kiihtymässä, kun yhä uusia metsäalueita raivataan pelloiksi. Brasilian hallituksen virallisten tilastojen mukaan 12 viime kuukauden aikana metsien hävitys on kasvanut 64 %:lla. Kolmena aikaisempana vuonna metsäkadon määrä väheni.
Kanadan pohjoisrannikolla iso, 55 km2:n laajuinen Markhamin jäähylly on irronnut mantereesta ja lähtenyt omille teilleen. Jäljelle jääneet jäähyllyt kutistuvat ”massiivisesti ja huolestuttavaa vauhtia”. Läheisestä 76 km2:n Searsonin jäähyllystä on irronnut isoja lohkareita ja se on kutistunut 60 %.
Rohkaisevien uutisten sarjaan kuuluu ”Saharan metsäprojekti”, jolla on koelaitoksia Teneriffalla, Omanissa ja Yhdistyneissä Arabiemiraateissa. Koelaitosten idea on muuttaa aavikot puutarhoiksi yhdistämällä kasvihuoneet, keskitetty aurinkoenergia ja meriveden höyrystäminen. Idea perustuu siihen, että aavikolla, jossa kasvien tarvitsemaa auringonvaloa piittaa, mutta lämpöä on kasveille liikaa, kasvihuoneiden sisälämpötila alennetaan kasveille sopivaksi. Aurinkovoimalaitoksen lauhduttimessa muodostuvalla merivesihöyryllä kosteutettu ilma johdetaan kasvihuoneisiin, jotka kostea ilma saa jäähtymään noin 15 astetta ympäristöä viileämmiksi. Kasvihuoneen toisessa päässä vesihöyry otetaan talteen ja sen annetaan tiivistyä vedeksi. Osa tästä vedestä käytetään kasvien kasteluun, osalla pidetään keskitetyn aurinkovoimalan peilit kirkkaina. Aurinkovoimala tuottaa sähköä kohdistamalla auringonsäteilyä peileillä tiettyyn kohtaan, jossa kuumuus saa veden höyrystymään. Höyry pyörittää turbogeneraattoria, joka jauhaa sähköä ihan niin kuin perinteisessäkin höyryvoimalaitoksessa. Ja turbiinin perässä on se lauhdutin, jota jäähdytetään merivedellä, ja josta saadaan kostutettu ilma kasvihuoneisiin. Tomaateille, salaateille ja jos vaikka mille saadaan näin ihanteelliset kasvuolot eikä kasteluun tarvita pohjavettä. Lannoitteita saadaan vaikka merilevästä. Tällaiset kasvihuoneet tuottavat makeaa vettä viisinkertaisesti kasvien kastelutarpeeseen verrattuna. Loput voidaan haihduttaa ympäristöön, jolloin saadaan sopiva mikroilmasto jonkin verran kuumemmassa viihtyville kasveille, kuten biopolttoaineen raaka-aineeksi soveltuvalle jatrophalle. ”Eden-projektin” vetäjät sanovat, että 20 hehtaarin kasvihuone- ja voimalaitosalue maksaa noin 80 miljoonaa euroa, ja sanovat että tällä tekniikalla voitaisiin korjata perinteisillä kasvihuoneilla aiheutettuja vahinkoja esimerkiksi Espanjassa ja Lähi-Idässä. Pohjavedellä kastellut alueethan suolaantuvat pikku hiljaa hedelmättömiksi, koska pohjavedessä on aina suolaa.
Aurinkosähköpaneelien tuottajat korjaavat alan kasvuennusteita ylöspäin. Heidän mukaansa aurinkopaneeleilla voidaan vuonna 2020 tuottaa 12 % EU:n sähköstä. Alan järjestö EPIA ennustaa, että aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön hinta alittaa Italiassa sähkön tukkuhinnan vuonna 2010 ja kaksi vuotta myöhemmin Espanjassa. Italiassa aurinkosähkön tuotantotehon arvioidaan nousevan 2 500 megawattiin vuoteen 2010.
Greenpeacen konsulttitoimisto 3E:llä teettämän selvityksen mukaan Pohjanmeren tuulivoima voisi tuottaa sähkön 70 miljoonalle kodille, jos merelle tehtäisiin sähkönsiirtoverkko, joka yhdistäisi sata tuulipuistoa ja seitsemän maata, Ranskan, Britannian, Belgian, Hollannin, Saksan, Tanskan ja Norjan. Hinta olisi 20 mrd euroa. Tällainen tuulivoimaverkosto tuottaisi 13 % näiden maiden sähkönkulutuksesta. Silmiini osuu yhä enemmän selvityksiä, joiden mukaan uusiutuvan energian osuutta pystyttäisiin nostamaan paljon nykykaavailuja nopeammin juuri pitkien sähkönsiirtoverkkojen avulla. Jos ne toteutetaan korkeajännitetasavirtatekniikalla, siirtohäviöt jäävät pieniksi. Esimerkiksi USA:n johtaviin ilmastontutkijoihin kuuluva James Hansen on kesäkuussa sanonut kongressin kuulemisessa, että yksittäisistä investoinneista ilmastonsuojelun kannalta kaikkein tärkein olisi ”superverkko”, jolla voitaisiin siirtää sähköä vähin häviöin USA:n eri osasta toiseen, jotta uusiutuvilla energiavaroilla voitaisiin tuottaa energiaa siellä missä se parhaiten sujuu ja siirtää sähkö sinne, missä sitä tarvitaan. Euroopan näkökulmasta vielä Pohjanmeren ”tuulivoimasuperverkkoakin” tärkeämpi olisi ”Välimerisuperverkko”, joka siirtäisi Välimeren alueella isoissa keskitetyissä aurinkovoimaloissa tuotettua sähköä sinne, missä sähköä kulutetaan. Ja kun nämä molemmat toivottavasti joskus valmistuvat, ne pitää tietysti myös kytkeä yhteen.
WWF:n julkaiseman tutkimuksen mukaan toimet, joilla EU vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä, parantaisivat työllisyyttä noin 1,5 % -yksiköllä. Rakennusten energiaremonteista tulisi työpaikkoja noin 270 tuhannesta 850 tuhanteen, suunnilleen 2 miljoonaa uusiutuvasta energiasta ja puolisen miljoonaa energiansäästöteknologioiden tuotannosta.
Toisen WWF:n teettämän selvityksen mukaan uusiutuvan energian syöttötariffi on Saksassa synnyttänyt 70 000 – 80 000 uutta työpaikkaa. Vaikka syöttötariffin kautta uusiutuvan energian tuottajille maksettu tuki on ollut 5-57 senttiä kilowattitunnilta, lopullinen kustannus kuluttajille on ollut alle 1 c/kWh. Tämä johtuu siitä, että erityisesti tuulisähkön osuuden kasvu on samaan aikaan alentanut sähkön pörssihintaa. Olen samaa mieltä Suomen WWF:n kanssa siitä, että on valitettavaa, kun Suomessa uusiutuvan energian suosimisesta puhutaan vain kustannuksia lisäävän asiana, eikä oteta huomioon myönteisiä vaikutuksia muun muassa työllisyyteen ja vientiin.
Floridan yliopistossa julkaistun tutkimuksen mukaan viimeisten 25 vuoden aikana voimakkaimmat hurrika
anit ovat muuttuneet entistä rajummiksi. Mutta yleisemmät, vähemmän voimakkaat myrskyt ovat pysyneet entisellään.
Guardian-lehti paljasti syyskuun alkupuolella, että nykyisenmallinen hiilidioksidin päästökauppa tuottaa ansiottomia eli ns windfall-voittoja sähköyhtiöiden lisäksi myös valmistavalle teollisuudelle. Hallitukset ovat siis jakaneet firmoille isompia päästökiintiöitä kuin nämä oikeasti tarvitsevat, ja firmat voivat tienata myymällä ylimääräiset päästöoikeutensa. Guardianin mukaan päästökaupan kautta ansiottomia voittoja ovat käärineet muun muassa sementti- ja terästehtaat sekä elintarviketeollisuus. Yksi suurimmista windfall-voittojen saajista on Castle Cement, joka tuottaa neljänneksen Britannian sementistä. Vuosien 2005-2007 välillä firman päästöt laskivat 2,3 miljoonasta 2,1 miljoonaan tonniin. Silti se sai kaudelle 2008-2012 2,9 miljoonan tonnin päästöoikeudet vuotta kohti. Tutkija Karsten Neuhoff Cambridgen yliopistosta sanoo tulosten osoittavan teollisuuden ”suuren neuvotteluvoiman”. Nämäkin luvut perustelevat sitä, että päästökaupassa tulee vähitellen siirtyä päästöoikeuksien jakoon huutokaupalla, jolloin firmat joutuisivat maksamaan kasvavasta osasta päästöjään.
EU:n komissio on ilmoittanut lykkäävänsä eläinkoelainsäädännön uusimista. Vihreät protestoivat tätä vastaan, koska nykyinen eläinkoelainsäädäntö on jo yli 20 vuotta vanha eikä se vastaa nykyistä tiedon tasoa. Myös Europarlamentin ympäristövaliokunta on vaatinut komissiota kiirehtimään uuden ehdotuksen tekoa.
EU:n tutkimuskeskuksen JRC:n mukaan EU kykenisi vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 7 % pelkästään asuinrakennusten ekoremonteilla. Jopa 95 % näistä remonteista maksaisi itse itsensä.
Parin viikon takaisessa Suomen Kuvalehdessä on todella mielenkiintoinen näkökulma energian säästöön. Pasi Hurri väittää, että ihmisten sähkönkulutus pienenisi noin neljänneksellä, jos sähköyhtiöt kertoisivat ihmisille, mistä heidän kulutuksensa koostuu. Hän vertaa nykyisiä sähkölaskuja siihen, että marketista lähetettäisiin joka toinen kuukausi kotiin ruokalasku, jossa olisi vain könttäsummana, mutta ei kerrottaisi, mistä loppusumma muodostuu. Kymmenkunnan perheen kokeilussa tarkempi tieto sähkönkulutuksesta on vähentänyt perheiden kulutusta keskimäärin 20 %. Systeemissä ihmiset saavat netin kautta tarkan tiedon hetkellisestä sähkönkulutuksestaan ja siitä, mitä se maksaa. Sen avulla näkee esimerkiksi, että päälle unohtunut parvekelämmitin maksaa 10 euroa päivässä. Myös koko päiväksi päälle jätetty suihkun lattialämpö syö sähköä ja euroja roimasti. Rikki menneiden termostaattien korjaaminen on tärkeää. Minusta tämä tuntuu uskottavalta. Aika moni, joka on ryhtynyt selvittämään sähkönkulutustaan tarkemmin, on yllättynyt. Yllättävän isoksi sähkösyöpöksi on voinut paljastua esimerkiksi taulutelkkari. Koko ajan päällä pidettävä tietokone voi kuluttaa sähköä enemmän kuin pakastin.
Minä lisäisin tähän, että useimmat sähkölaitteet tulisi valmistaa sellaisiksi, että ne sammuvat itsestään tietyn ajan kuluttua. Esimerkiksi televisio ja tietokone voisivat tietyn ajan kuluttua kysyä, tarvitaanko minua vielä. Jos kukaan ei reagoi, laite voisi sammua. Siis sammua kokonaan, eikä mennä vain valmiustilaan.